RATKAISUKESKEINEN JA KOGNITIIVINEN PSYKOTERAPIA

 

 

Tehtävä 1

Kriisi- ja traumatyön osaamisen vahvistaminen

 

 

2017

 

 

 

1JOHDANTO

Ratkaisukeskeinen psykoterapia on saanut virallisen statuksen vasta hiljattain (Furman ym. 2012, 134) saatuaan Kela-kelpoisuuden. Maassamme on koulutettu mm. terveydenhuollon ja sosiaalihuollon toimijoita ratkaisukeskeisin lyhytterapiavalmiuksin ja heitä toimii eri tehtävissä samoin menetelmin, mutta he eivät voi käyttää psykoterapeutti-nimikettä, vaan esimerkiksi lyhytterapeutti-nimikettä.

 

Käytän tässä kognitiivisen psykoterapian johdantokappaleissa lähteenä Matti O. Huttusen ym. (2012, 51-52) teosta Psykoterapiat, johon Nils Holmberg ja Seppo Kähkönen ovat kirjoittaneet terapiamuodon kuvauksen. Kognitiivinen psykoterapia alkoi Aaron T. Beckin kautta 1950-luvun alussa. Beck yritti hahmotella masennuspotilaan ongelmia psykoanalyyttisen viitekehyksen kautta, mutta huomasi myöhemmin, että depressiosta kärsivät potilaat kertoivat unistaan ja niissä kuvauksissa esiintyi samaa sisäistä puhetta, jolla potilaat valveilla ollessaan kuvasivat itseään. Beck teki johtopäätöksen, että ”sisäinen puhe” tai ”automaattiset ajatukset” olivat tyypillistä depressiossa – ajattelu oli säännönmukaisesti negatiivista. Beck löysi masentuneiden käyttämän triadin, kognitiivisen kehän, jossa monenlaiset ajatusvääristymät, positiivisen poissulkeminen, toisten ajatusten lukeminen ja väärät yleistykset altistavat pessimistiselle näkemiselle. Maailma, tulevaisuus ja potilas itse nähdään negatiivisessa valossa. Kognitiivisesta psykoterapiasta on useita sovelluksia, esimerkiksi behavioraalinen, emotionaalinen ja analyyttinen näkökulma. Kognitiivisen psykoterapian edelleen käyttämä sokraattinen metodi pohjautuu antiikin aikaan ja Sokratekseen yli kahden tuhannen vuoden taakse.

 

2RATKAISUKESKEINEN PSYKOTERAPIA

2.1Ratkaisukeskeisen psykoterapian määritelmä

Ratkaisukeskeinen psykoterapia on luonteeltaan lyhytkestoista, yleensä enintään kymmenen tapaamista käsittävä ja sen ytimen muodostaa tulevaisuuteen katsova, tavoitteita etsivä työote, joka ei keskity menneisyyden ongelmiin, eikä niiden ratkaisemiseen, vaan ottaa menneestä mukaan ainoastaan voimavaraksi katsottavat komponentit. Asiakkaiden ratkaisujen rakentamista tuetaan lämminhenkisin työmenetelmin ja harjoituksin. (Furman & Ahola 2012, 132-134.)

 

Maassamme psykoterapeutin nimike on Valviran suojaama. Nimikettä saa käyttää vain asianomaisen koulutuksen käynyt henkilö. Periaatteessa kuka tahansa pätevä henkilö saa antaa psykoterapiaa, mutta nimikettä saa käyttää vain Valviran hyväksymä henkilö. (Valvira 2008.)

 

2.2 Ratkaisukeskeisen psykoterapian tavoitteet ja menetelmät

Ratkaisukeskeinen psykoterapia lähtee siitä, että ihmisen ongelmien ajatellaan olevan monisyisiä, eikä niitä voida välttämättä ratkaista samalla tavoin kuin rikki menneen koneen tai laitteen korjaamisessa menetellään. Mekaaninen vika laitteessa etsitään ja korjataan, jolloin laite toimii jälleen ja ongelma on ratkaistu. Ihmisen ongelmat ovat monesti monimutkaisia ja asiakas määrittelee tavoitteet, eikä niitä anneta ulkopuolelta, asiantuntijan määritteleminä. (Furman ym. 2012, 6-7.)

 

Ratkaisukeskeinen ajattelutapa yhdistetään psykoterapeuttiseen osaamiseen – tästä syntyy ratkaisukeskeinen psykoterapia. Ratkaisukeskeisessä ajattelutavassa on oleellista ajatella ei-ongelmakeskeisesti. Katajainen ym. (2006) ovat koonneet tälle ajattelutavalle ominaisia piirteitä terveyskirjastosta löytyvään artikkeliin. Siteeraan alle ratkaisukeskeisyyden seitsemää painopistealuetta.

 

 

  1. Tulevaisuuteen suuntautuminen ja tavoitteellisuus.
  2. Voimavarojen ja toiveikkuuden nostaminen keskipisteeksi.
  3. Edistys tapahtuu pienin askelin.
  4. Tasaveroisuus ja yhteistyö.
  5. Arvostaminen.
  6. Myönteisyys, luovuus, leikillisyys ja huumori keskustelussa ja ajattelussa.
  7. Ongelmiin on monia vaihtoehtoisia ratkaisuja. (Katajainen ym. 2006.)

 

Katajaisen ym. (2006) artikkelissa mainitut seitsemän painopistealuetta valittiin sillä perusteella, että näissä yhdistyy tekijät, jotka luonnehtivat onnistuneita terapiasuhteita sekä tuloksellisuuden, että onnistuneen vuorovaikutuksen osalta. Kohdan kaksi perusteluissa todetaan, että ihmisellä on olemassa voimavaroja saada aikaan itselle tärkeät muutokset. Kohdan kuusi perusteluiksi nostetaan mm. se, että hankaluuksia ja epäonnistumisia tarkastellaan oppimiskokemuksina ja juurtuneita käsityksiä muretaan huumorin ja leikkisyyden työkaluin. Kohdassa seitsemän esitetään monen totuuden ajatus – toivottuun päämäärään voi päästä monia polkuja pitkin. Menneisyydessä tapahtuneisiin asioihin on ollut vaikuttamassa monta totuutta, monia asioiden, henkilöiden ja ympäristöjen välisiä suhteita ja kytkentöjä, niinpä ratkaisuja voi olla useita.

 

Turunen (2014, 17) Nojautuu Belliin ja D´Zurillaan (2009) mainitessaan ratkaisukeskeisen psykoterapian tehon paranevan merkittävästi, jos potilas pääsee sanoista tekoihin, eli ratkaisuvaihtoehtojensa havainnointiin, suorittamaan päätöksentekoa, ratkaisunsa toimeenpanemista ja ratkaisun vahvistusta. Näitä neljää suurinta ongelmanratkaisutaitoa käyttävä ja niiden mukaiseen työskentelyyn tukea ratkaisukeskeisestä psykoterapiasta saava potilas edistyy tehokkaasti.

 

Suomessa ratkaisukeskeisen psykoterapian uranuurtajat Ben Furman ja Tapani Ahola (2012, 56-59) pitävät psykologisia termejä ja psykiatrisia diagnooseja pääsääntöisesti huonoina, koska niissä on sisäänrakennettu, pysyvän tai vaikeasti hoidettavan tilan oletus. Esimerkiksi autismi, persoonallisuushäiriö, narsismi, ADHD tai varhainen kiintymyssuhdehäiriö ovat em. henkilöiden mielestä käsitteitä, jotka ovat monesti hypoteettisia ja niistä puhutaan kuin ne olisivat varmoja totuuksia oirehtivien henkilöiden tilasta. Näin oletetut diagnoosit tai määritelmät potilaan nykytilan perusteella olisivat aina seurausta aiemmin tapahtuneista tapahtumista. Furman ja Ahola haastavat etsimään ratkaisuja ongelmiin ja kehottavat välttämään diagnooseja, jotka helposti leimaavat potilaat vaikeahoitoisiksi, toivottomiksi ja jotka pahimmillaan jopa luovat ongelman, jota ei ole ollut olemassa. Esimerkkinä kekseliäisyydestä, joka ei leimaa valmiiksi potilasta, on masennuksesta käytetty nimitys piilevä ilo. Menetelmänä ei etsitä ilon katoamisen syitä, vaan pohditaan luovia keinoja, joilla ilo saadaan piilosta pois.

 

Pekka Aarnisalo ja Antti S. Mattila ovat kirjoittaneet lyhyen esittelyn ratkaisukeskeisestä psykoterapiasta teokseen Psykoterapiat (Huttunen ym. 2012, 156-157). Aarnisalo ja Mattila pitävät ns. ihmekysymystä ratkaisevan tärkeänä interventiona hoitosuhteen alussa. Tällä tarkoitetaan sitä, että terapeutti kuuntelee alussa potilaan päällimmäiset ongelmat ja kun potilas on kertonut asiansa, terapeutti kysyy: ”mikä olisi se ihme, joka muuttaisi tilanteenne hyväksi ja miltä elämäsi silloin näyttäisi.” Ihmekysymyksellä potilas saatetaan ajattelussaan pois ongelmien analysoinnista toivomaan muutosta. Samaa asiaa terapeutti voi tiedustella potilaalta kysymällä: ”jos tapaisimme sattumalta kadulla kahden vuoden kuluttua ja kertoisit eläväsi parhaillaan elämäsi parasta aikaa, mitä siihen sisältyisi.” Terapeutti voi kysyä myös, mistä läheisesi tietävät, että asiasi ovat nyt hyvin, miten se näkyy. Tämä terapiamuoto pyrkii siis ongelmallisesta tilanteesta ilman analyysia ja raskaiden asioiden käsittelyä suoraan toivottuun lopputulokseen.

 

2.3Ratkaisukeskeisen psykoterapian soveltuvuus ja ei-soveltuvuus

Turunen (2014, 16) viittaa lähteisiinsä Nezu (1987), Barrett ym. (1999) ja Dowrick ym. (2000) todetessaan aikarajoitteisen ratkaisukeskeisen psykoterapian päätarkoituksen, joka on auttaa potilasta selviytymään elämänsä tiettyjen, rajattujen ongelma-alueiden kanssa. Terapeutin kanssa etsityt ongelma-alueet pilkotaan helpomman käsittelyn mahdollistavan kokoisiksi. Tätä ratkaisukeskeistä, lyhytterapeuttista työskentelyä suositellaan erityisesti perusterveydenhuollon tasolla ja sen tarpeisiin.

 

Ratkaisukeskeinen psykoterapia soveltuu lyhytkestoisuutensa vuoksi erityisen hyvin potilaille, joiden ominaisuudet tukevat terapiaa. Tällaisia potilaalla olevia psykologisia ominaisuuksia voivat olla esimerkiksi eheä minäkuva, kohtalainen kokemus omasta elämänhallinnasta, vuorovaikutussuhteiden riittävä kehitystaso, terapiaa tukeva oivalluskyky, myönteiset odotukset ja valmiina oleva riittävä motivaatio tulossa olevaa työskentelyä varten. Erityisesti lievien, enintään keskivaikeiden, masennustilojen hoidossa ratkaisukeskeinen psykoterapia soveltuu käytettäväksi, mutta potilaan ollessa moniongelmainen, saattaa muu terapiamuoto osoittautua paremmin toimivaksi. Moniongelmaisuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä esimerkiksi persoonallisuushäiriöitä, suisidaalisuutta tai psykoottisuutta. (Käypä hoito suositus 2016.)

 

3Kognitiivinen psykoterapia

3.1Kognitiivisen psykoterapian määritelmä

Ihmismielen tietoprosessit, kognitiot ovat tutkittavana ja tarkoitus on muuttaa näitä kognitioita. Kognitiivinen psykoterapia perustuu ihmismielen tietoprosessien tutkimiseen ja niiden muuttamiseen. Havainnon tekeminen, havaintojen ryhmittyminen, tulkinta ja käsitteellistäminen muodostavat kognition. Kognition muodostumisen pääprosessit ovat analyyttinen järkeily ja ajatteleminen sekä toisena analoginen päättely yhdistettynä tunteiden vaikutukseen. (Toskala 2009.) Edellä todetun pohjalta yksinkertaistan ja tiivistän, että kognitiivinen psykoterapia pyrkii toivottuun muutokseen ajattelun muuttumisen kautta.

 

3.2Kognitiivisen psykoterapian tavoitteet ja menetelmät

Kähkösen ym. (2009, 5) mukaan kognitiivisessa psykoterapiassa on kyse hyvinvoinnille haitallisten ajatustapojen tutkimisesta ja muuttamisesta. Ajatustottumusten, tunteiden ja toimintatapojen yhteyksiä selvitetään ja ajattelun muuttamisen ohella pyritään vahvistamaan ongelmanratkaisu- ja selviämistaitoja. Heli Järnefeltin (2012, 102-104) mukaan kognitiivinen psykoterapia on yläkäsite, jonka alla on monia käytännön sovelluksia ja teoreettisia malleja. Perinteinen Aaron T. Beckin rationalistis-kognitiivinen lähestymistapa lähtee oletuksesta, että psyykkisten häiriöiden ytimessä ovat oireita ruokkivat ajatusvääristymät, jotka ovat pitkälle automatisoituneita. Ajatukset ovat siten automaattisesti tehtyjä tulkintoja jostain tilanteesta ja vaikuttavat kokemukseemme tilanteesta. Teoriaa kuvastaa ns. kognitiivinen malli, jonka mukaan ajatukset, tunteet, fysiologiset prosessit ja toiminta muodostavat kehän, jossa jokainen tekijä vaikuttaa muihin tekijöihin. Yhden tekijän muutos vaikuttaa muihin tekijöihin: kielteisyys ruokkii kielteistä kehää, myönteinen interventio kehälle luo myönteistä vaikutusta.

 

Toskala (2009) kuvaa kognitiivisen psykoterapian periaatteita seuraavasti seitsemän kohdan avulla.

 

  1. Kognitiivinen psykoterapia pohjautuu potilaan ja terapeutin yhteistyöhön, joka näkyy mm. yhdessä suunnitelluista tavoitteista ja käytännöistä sekä kotitehtävistä.
  2. Kognitiivinen psykoterapia edellyttää hyvää yhteistyösuhdetta, jossa terapeutilla myötäelävä, empaattinen ote. Aitous, aistittava kiinnostuneisuus sekä emotionaalinen lämpö leimaavat työskentelyä.
  3. Potilas ohjataan tutkimaan omia sisäisiä prosessejaan strategisten kysymysten avulla, lisäksi uusia näkökulmia pyritään etsimään.
  4.  Kotitehtävät ja päiväkirja ovat kognitiivisen psykoterapian työkaluja: omia ajatuksia ja omaa itseä tutkitaan ja kirjataan havaintoja päiväkirjaan.
  5. Kognitiivinen psykoterapia on strukturoitua työskentelyä. Tästä rakenteisuudesta uskotaan olevan potilaalle hyötyä.
  6. Kognitiivisessa psykoterapiassa asiakkaan ajattelua haastetaan induktiivisen menetelmän avulla: terapeutti esittää hypoteeseja kyselemällä ja tietoa keräten. Muodostunut hypoteesi testataan, onko se tosi vai epätosi. Tavoite on, että potilas omaksuu omien ajatustensa tutkimisen ja testaamisen.
  7. Kognitiivisen psykoterapian peruskaava etenee siten, että potilaan ongelmaan liittyvät ajatukset ja uskomukset tunnistetaan. Seuraavaksi uskomuksia tarkastellaan, ovatko ne tarkoituksenmukaisia, funktionaalisia vai epätarkoituksenmukaisia eli dysfunktionaalisia. Jälkimmäisessä tapauksessa uskomukset korvataan funktionaalisilla uskomuksilla ja ajatuksilla ja opetellaan käyttämään ongelmatilanteissa funktionaalisia ajatusmalleja.

 

Edellä kuvatut kognitiivisen psykoterapian askeleet pitävät sisällään sokraattisen prosessin, jossa autetaan potilasta sekä löytämään, että uudelleenarvioimaan omia mielensisäisiä tietoprosesseja eli kognitioita. Aidosti avoimilla kysymyksillä toimiva terapeutti viestittää potilaalle kiinnostustaan ja uteliaisuuttaan ymmärtää tämän ajattelua, tuntemista ja käyttäytymistä. Tavoite on auttaa potilasta havaitsemaan oman ajattelunsa epäjohdonmukaisuutta ja ongelmakohtia. (Stallard 2010, 51.)

 

Esimerkiksi edellä olevan listan kohta kuusi sisältää potilaan ajatusten haastamisen ja testaamisen. Kähkönen ym. (2009, 87) antavat esimerkin masennuksesta kärsivän Riikan tapauksesta. Potilaan uskomus on aluksi ”kukaan ei pidä minusta,” jota terapeutti kehottaa testaamaan siten, että Riikka soittaa kolmelle tutulle ja pyytää näitä elokuviin ensi viikolla. Riikan ennuste on, että sanovat ”ei sovi.” Riikka varautuu mahdollisiin vaikeuksiin: eivät ole tavoitettavissa, jolloin soitan myöhemmin ja sanon itselleni: ”ei maailma tähän kaadu.” Tulos soitoista oli se, että Annalla oli kyseisenä iltana vanhempainilta, mutta lähtee myöhemmin. Marja-Leena oli lähdössä koulutukseen, ei sopinut hänelle. Ullalle kävi, olivat Riikan kanssa elokuvissa suunniteltuna torstaina.

 

3.3Kognitiivisen psykoterapian soveltuvuus ja ei-soveltuvuus

Kognitiivinen psykoterapia sopii ahdistushäiriöiden hoitoon, depressioiden hoitoon, persoonallisuushäiriöiden hoitoon ja skitsofrenian hoitoon. Kaikkiin edellä mainittuihin häiriöihin on olemassa räätälöidyt sovellukset kognitiivisen psykoterapian piiristä. Suisidaalisten potilaiden hoitomalli, käyttäytymis-, omistautumis- ja hyväksymisterapiat depressiopotilaille ovat myöhäisempää, 90-luvun kognitiivista terapiasuuntausta. (Kähkönen ym. teoksessa Huttunen ym. 2012, 52-53.) Kognitiivisen psykoterapian soveltuu addiktioiden hoitoon, syömishäiriöiden- ja psykoosien hoitoon. (Kähkönen ym. 2009, 274, 295, 309). Unihäiriöiden hoidossa käytettävä kognitiiviseen psykoterapiaan pohjautuva metodi on kuvattu Työterveyslaitoksen julkaisussa (Järnefelt 2012, 101-120). Lähteiden perustella kognitiivinen psykoterapia tai sen sovellusala soveltuu lähes jokaiseen tarpeeseen. Aiemmin mainitut Toskalan (2009) esittämät periaatteet ovat silti voimassa: potilaalta edellytetään mm. yhteistyökykyä menestyksekkään terapian edellytyksenä.

 

Jos potilas on tunne-elämältään epävakaa, kognitiivista työskentelyä ei voida käyttää, ennen kuin on luotu ns. terapeuttinen liittouma. Emotionaalisen vakauden saavuttamisen jälkeen kognitiivinen psykoterapia, esimerkiksi skeematerapian sovelluksena, on mahdollista tällekin potilasryhmälle (Young ym. 2008, 148).

 

Yleisesti psykoterapia soveltuu lievän ja keskivaikean depression hoitoon. Vaikean ja psykoottisen depression hoidossa turvaudutaan lähinnä lääkehoitoon ja sähköhoitoon, eikä kognitiivista psykoterapiaa ensisijaisesti käytetä. (Käypä hoito suositus 2016.) Eri psykoterapiamuotojen välisiä ratkaisevia tai merkittäviä eroja ei ole saatu tutkimuksissa esiin, eikä tutkittu tieto tue sitäkään, että potilaan ongelma tai diagnoosi ratkaisisi hänelle parhaan psykoterapiamuodon. Ratkaisevaa on asiakkaasta, terapeutista ja terapiasuhteesta riippuvat tekijät. Kognitiivista terapiaa on saatavana lyhytkestoisena tai pitkäkestoisena. (Wampold 2001; Norcross & Wampold 2011, Erosen ym. 2012, 19-20 mukaan.)

 

4Mitä opin omasta ja toisten tehtävistä

Omasta tehtävästä opin paljon. Sain hyviä työkaluja molempien psykoterapiamuotojen periaatteista, näkökulmien vaihtamisesta, uskomusten haastamisesta ja testaamisesta käytettäväksi omassa vapaaehtoistyössä. Toisten tehtäviä ei ollut luettavana vielä, tutkin ne sitten kun ilmestyvät näkyviin.

 

5Mitä jatkokysymyksiä tai ajatuksia tehtävä herätti

Psykologiliiton (2017) mukaan noin 20000 nuorta tai aikuista sai Kelan korvaamaa psykoterapiaa vuonna 2014. Asiakas maksaa jokaisesta käynnistä omavastuun terapeutille. Psykologiliiton artikkeli mainitsee, että vain noin 13 % psykoterapian tarpeessa olevista henkilöistä saa psykoterapiaa. Artikkeli viittaa tutkimukseen, jonka mukaan jopa kolme prosenttia väestöstä tarvitsisi mielenterveysongelmien vuoksi psykoterapiaa. Pohdin sitä, miksi tässä ajassa mieli voi huonosti. Liian moni syö masennuslääkkeitä, koska ei ole ihmistä, joka voisi olla tukena tai terapiaan ei päästä – surullista.

 

Olen innoissani mahdollisuudesta (toivon mukaan) päästä Afrikkaan Health Africa -hankkeen kautta. Uskon, että Keniassa tai Ugandassa tulen näkemään, mitä yhteisöllisyys merkitsee. Muistelen kuulleeni sanonnan, että Afrikassa köyhä ihminen on se, jolla ei ole ystäviä, meillä köyhä on se, jonka pankkitili on kuivilla – onko tosiaan näin. Mitä on köyhyys, jossa mieli voi ainakin kohtalaisesti, jopa hyvin, entä mitä on yltäkylläisyys, jossa mieli voi huonosti. Tiedän sen, että asiat eivät ole näin mustavalkoisia, mutta olen sitä mieltä, että maassamme suuren mittaluokan ongelma – yksinäisyys, ei voi olla näkymättä psyykkisenä oireiluna. Olen vähäisessä määrin ollut mukana kolmannen sektorin vapaaehtoistöissä ja tämän suuntainen kuvitelma minulle on tullut.

 

LÄHTEET

 

Turunen, J. 2014. Masennuksen psykoterapeuttinen hoito. Tutkielma. Itä-Suomen yliopisto. Terveystieteiden tiedekunta. Lääketieteen koulutusohjelma. PDF-dokumentti. Päivitetty 30.12.2014. Saatavissa: http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20141230/urn_nbn_fi_uef-20141230.pdf. [Viitattu 28.4.2017].

 

Eronen, S.& Lahti-Nuuttila, P. 2012. Mikä psykoterapiassa auttaa. – integratiivisen lähestymistavan perusteita. Helsinki: Edita Publishing oy.

 

Furman, B. & Ahola, T. 2012. Ongelmista ratkaisuihin – lyhytterapian perusteet. 2. painos. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.

 

Huttunen, M. O.& Kalska, H. 2012. Psykoterapiat. Helsinki: Duodecim oy.

 

Käypä hoito suositus. 2016. Depressio. WWW-dokumentti. Päivitetty 6.7.2016. Saatavissa: http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50023. [Viitattu 29.4.2017].

 

Järnefelt, H.& Hublin, C. 2012. (toim.) Työikäisten unettomuuden hoito. Helsinki: Työterveyslaitos.

 

Kähkönen, S., Karila, I.& Holmberg, N. (toim.) 2009. Kognitiivinen psykoterapia. 4. painos. Helsinki: Duodecim oy.

 

Psykologiliitto 2017. Psykologien antaman hoidon saatavuus. WWW-dokumentti. Ei päivitystietoa. Saatavissa: http://www.psyli.fi/psykologiliitto/liiton_hankkeet/hoidon_saatavuus_2016-2018. [Viitattu 2.5.2017].

 

Stallard, P. 2010. Ajattelemalla iloa. Kognitiivista käyttäytymisterapiaa lapsille ja nuorille. Työntekijän opas. Jyväskylä: PS-kustannus oy.

 

Toskala, A. 2009. Kognitiiviset psykoterapiat. WWW-dokumentti. Päivitetty 6.7.2009. Saatavissa: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=onn00101. [Viitattu 2.5.2017].

 

Valvira. 2008. Psykoterapeutit. WWW-dokumentti. Päivitetty 10.12.2008. Saatavissa: http://www.valvira.fi/terveydenhuolto/ammattioikeudet/hakemusohjeet/suomessa_koulutetut/psykoterapeutit. [Viitattu 27.4.2017].

 

Young, J. E., Klosko, J. S.& Weishaar, M. 2008. Skeematerapia. Helsinki: Edita Publishing oy.

 

Katajainen, A., Lipponen, K. & Litovaara, A. 2006. Voimavarat käyttöön - ratkaisukeskeinen ajattelutapa. WWW-dokumentti. Päivitetty 7.2.2006. Saatavissa http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=onn00012&p_teos=onn. [Viitattu 23.4.2017].