Tehtävä 5 / oma määritelmäosuus

 Sairaanhoitaja (AMK)                                                       18.7.2017

Kriisi- ja traumatyön osaamisen vahvistaminen

Haavoittuvuus-stressimalli

 

Käsitteen määrittelyä

 

1970-luvulla kehitetty suppea teoriamalli (Zubin & Spring 1977, Kuntoutusportin, 2011 mukaan) kehitettiin aluksi skitsofrenian syntymekanismien ymmärtämisen ja sairauden hoidon tarpeisiin. Kyseisen mallin avulla etsitään skitsofreniaan altistavia uhkatekijöitä tai riskitekijöitä. Mallin päätarkoitus ei ole etsiä voimavaroja, kuten terveyttä tai sosiaalisen suoriutumisen edistäviä tekijöitä skitsofreenikon elämästä, vaan se on kehitetty tutkimaan ympäristötekijöiden ja yksilössä ilmenevien altistavien seikkojen välisiä kytkentöjä. Malli kuvastaa yksilön yksilöllistä herkkyyttä sairastua (THL 2016).

 

Käypä hoito-suositus (2015) käyttää mallista rinnakkaista nimitystä stressi-alttiusmalli, joka nimitys korostaa (artikkelissa kirjoitetaan alttiudesta sairastua skitsofreniaan) sairauden puhkeamisen johtuvan siitä, että valmiiksi alttiuden omistava henkilö kokee sisäistä tai ulkoista stressiä sairauden puhkeamiseen tarvittavan laukaisurajan ylittävän määrän verran. Malli perustuu oletukseen, että alttius sairastua voi olla perinnöllistä tai yksilön varhaiskehityksen aikana muodostunutta (esimerkiksi keskushermoston kehityshäiriö) tai kyse voi olla molempien edellä mainittujen altistavien tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Sairauden puhkeamisen laukaissut stressi voi olla toksista alkuperää, kuten kannabis tai amfetamiini, tai stressi voi johtua esimerkiksi parisuhteen tai aikuistumisen tapahtumien aiheuttamista kuormitus- tai kehitystekijöistä.

 

Haavoittuvuus-stressimallin sovellusalueita ja yleistä mallista

 

Synnytysten ja naistentautien lääkäri ja lääketieteen tohtori Vilma Ruddock on kirjoittanut helppotajuisen artikkelin ” What Is the Diathesis Stress Model?” Artikkeli on julkaistu ei-tieteellisellä stressiin keskittyvällä sivustolla, jossa on runsaasti asiantuntija-artikkeleita. Otan Ruddockin artikkelista joitain näkökohtia esiin, joita en kootusti löytänyt suomalaisista lähteistä. Ruddockin mukaan 1960-luvulla haavoittuvuus-stressimallia käytettiin kuvaamaan skitsofrenian syntyä, mutta mallin käyttö on sittemmin laajentunut mm. masennuksen, ahdistusoireiden, maanis-depressiivisen häiriön, post-traumaattisen stressireaktion ja alkoholismin selitys- ja hoitomalleihin. Haavoittuvuus-stressimallia hyödynnetään myös syömishäiriöiden, persoonallisuushäiriöiden ja seksuaalisten toimintahäiriöiden hoitamisessa. (Ruddock.)

 

Teorian mukaan piilevä alttius sairastumiseen tai stressi eivät yksinään aiheuta sairastumista, vaan tarvitaan molempien yhteisvaikutus. Mitä suurempi henkilön haavoittuvuus ts. alttius on ja mitä matalampi sairastumiskynnys hänellä on, sitä pienempi stressi riittää laukaisemaan häiriön esiin tulemisen tai sairastumisen. Henkilökohtaiset erot haavoittuvuudessa selittävät sen, miksi toinen sairastuu vaikkapa masennukseen tai psyykkisiin häiriöihin ja toinen ei, vaikka he altistuvat samalle stressin määrälle. Henkilökohtainen alttius ja resilienssi vaihtelevat – samoin vaihtelua esiintyy siinä, kuinka ihmiset vastaavat stressiin. Erityisiä stressitekijöitä mainitaan seuraavasti: vähäiset kodin tai ympäristön päivittäiset stressitekijät, elämän käännekohdat, kuten läheisen kuolema, avioero tai koulun aloittaminen. Lyhytkestoisista stressin lähteistä mainitaan työtehtävät tai koulutehtävät, pitkäkestoisista stressin lähteistä mainitaan krooninen kipu tai jatkuva sairaudentila. Vaikka henkilö olisi alttiina edellä luetelluille stressitekijöille, hänen suojaavat mekanisminsa saattavat estää sairastumisen tai vähentävät sairauden vaikutusta. Tällaisia suojatekijöitä yksilöllä ovat mm. suojaava sosiaalinen ympäristö, perheen huolenpito, sosiaalisen tuen ja ystävien verkosto, normaali psykologinen kehitys ja vuorovaikutus lapsuusaikana ja terve itsetunto. (Ruddock.)

 

Psykoedukaatio tarkoittaa opetuksellista tilannetta, jossa esimerkiksi psykoosiin sairastuneelle kerrotaan haavoittuvuus-stressimallin avulla, kuinka sairastumisen esioireita voidaan havaita ja pitkäaikaisoireita voidaan tunnistaa ja hallita. Psykoedukaation käyttö potilaiden omatoimisen terveydentilan seurannan, havainnoinnin ja ongelmanratkaisun välineenä ei korvaa tarvittavaa terapiaa, vaan tukee sitä. Potilaan lisäksi lähiomaiset voivat saada psykoedukaatiota, jotta he osaisivat havaita potilaan oireita ja olla paremmin tämän tukena. (Duodecim 2013.)

 

Lähteet

 

Duodecim 2013. Psykoedukaatio psykoosien hoidossa ja kuntoutuksessa. WWW-dokumentti. Ei päivitystietoa. Saatavissa: http://www.duodecimlehti.fi/lehti/2013/20/duo11273. [Viitattu 17.7.2017].

 

Kuntoutusportti 2011. Stressi-haavoittuvuusteoria kuntoutuksen käytössä. WWW-dokumentti.Päivitetty 8.9.2011. Saatavissa: https://kuntoutusportti.fi/stressi-haavoittuvuusteoria-kuntoutuksen-kaytossa/. [Viitattu 11.7.2017].

 

Käypä hoito-suositus 2015. Skitsofrenia. WWW-dokumentti. Päivitetty 22.1.2015. Saatavissa: http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi35050. [Viitattu 18.7.2017].

 

Ruddock. What Is the Diathesis Stress Model. WWW-dokumentti. Ei päivitystietoa. Saatavissa: http://stress.lovetoknow.com/about-stress/what-is-diathesis-stress-model. . [Viitattu 18.7.2017].

 

THL 2016. Psykoosit. WWW-dokumentti. Päivitetty 27.6.2016. Saatavissa: https://www.thl.fi/fi/web/mielenterveys/mielenterveyshairiot/psykoosit. [Viitattu 11.7.2017].