MATKANI ROKOTUSOSAAJAKSI

teoreettiset perusteet

 

Oppimisportfolio

Rokotusosaamisen perusteet 2 op

 

 

2017

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

SISÄLLYS

 

 

1       prologi 4

2       omat pohdinnat ennen opiskelutehtävää ja tavoitteet. 4

3       oppimistehtävä 1: osaava rokottaja. 7

3.1      Rokotusosaamisen osatekijät 8

3.2      Millaisia ajatuksia sinulle herää osaavan rokottajan kuvauksesta em. tutkimuksen mukaan?. 9

3.3      Millaisia ominaisuuksia, joita on nimetty osaavalle rokottajalle em. tutkimuksen mukaan, sinulla on?. 9

3.4      Pohdi, minkälainen merkitys osaavalla rokottajalla on käytännön asiakaskontakteissa rokotustilanteissa ja laajemmin rokotustoiminnassa?. 10

3.5      Tutustuminen THL:n rokottaminen -sivustoon. 11

4       oppimistehtävä 2: rokotuksin ehkäistävät tartuntataudit. 11

4.1      Rotavirusinfektio – oireet, hoito, komplikaatiot sekä taudin aiheuttaja, taudin tarttuminen ja tartunnan ehkäisytoimet 11

4.2      Kurkkumätä – oireet, hoito, komplikaatiot sekä taudin aiheuttaja, taudin tarttuminen ja tartunnan ehkäisytoimet 13

4.3      Jäykkäkouristus – oireet, hoito, komplikaatiot sekä taudin aiheuttaja, taudin tarttuminen ja tartunnan ehkäisytoimet 15

4.4      Hinkuyskä – oireet, hoito, komplikaatiot sekä taudin aiheuttaja, taudin tarttuminen ja tartunnan ehkäisytoimet 16

4.5      Polio – oireet, hoito, komplikaatiot sekä taudin aiheuttaja, taudin tarttuminen ja tartunnan ehkäisytoimet 18

4.6      Hib-taudit – oireet, hoito, komplikaatiot sekä taudin aiheuttaja, taudin tarttuminen ja tartunnan ehkäisytoimet 19

4.7      Pneumokokki-infektio – oireet, hoito, komplikaatiot sekä taudin aiheuttaja, taudin tarttuminen ja tartunnan ehkäisytoimet 21

4.8      Tuhkarokko – oireet, hoito, komplikaatiot sekä taudin aiheuttaja, taudin tarttuminen ja tartunnan ehkäisytoimet 22

4.9      Vihurirokko – oireet, hoito, komplikaatiot sekä taudin aiheuttaja, taudin tarttuminen ja tartunnan ehkäisytoimet 25

4.10    Sikotauti – oireet, hoito, komplikaatiot sekä taudin aiheuttaja, taudin tarttuminen ja tartunnan ehkäisytoimet 26

4.11    Välipohdintaa. 27

4.12    Influenssa – oireet, hoito, komplikaatiot sekä taudin aiheuttaja, taudin tarttuminen ja tartunnan ehkäisytoimet 28

4.13    HPV-infektio – oireet, hoito, komplikaatiot sekä taudin aiheuttaja, taudin tarttuminen ja tartunnan ehkäisytoimet 30

4.14    Tuberkuloosi – oireet, hoito, komplikaatiot sekä taudin aiheuttaja, taudin tarttuminen ja tartunnan ehkäisytoimet 32

4.15    Hepatiitti A – oireet, hoito, komplikaatiot sekä taudin aiheuttaja, taudin tarttuminen ja tartunnan ehkäisytoimet 35

4.16    Hepatiitti B – oireet, hoito, komplikaatiot sekä taudin aiheuttaja, taudin tarttuminen ja tartunnan ehkäisytoimet 36

4.17    Puutiaisaivotulehdus – oireet, hoito, komplikaatiot sekä taudin aiheuttaja, taudin tarttuminen ja tartunnan ehkäisytoimet 37

4.18    Meningokokki – oireet, hoito, komplikaatiot sekä taudin aiheuttaja, taudin tarttuminen ja tartunnan ehkäisytoimet 38

4.19    Vesikauhu – oireet, hoito, komplikaatiot sekä taudin aiheuttaja, taudin tarttuminen ja tartunnan ehkäisytoimet 38

4.20    Vesirokko – oireet, hoito, komplikaatiot sekä taudin aiheuttaja, taudin tarttuminen ja tartunnan ehkäisytoimet 39

5       Kansallinen rokotusohjelma. 40

6       epilogi 45

Lähteet. 46

 

 

 

1             prologi

Matkani rokotusosaajaksi alkoi synnyttyäni aikana, jolloin maan presidenttiä kysyttäessä, vastaukseksi annettiin Urho Kekkonen. Myöhemmin kouluttauduin alalle, joka ei nykyään työllistä. Olen koko ikäni etsinyt omaa alaani, ehkä nyt olen löytämässä sektorin, jolta uskon töitä löytyvän.

 

Ennen ammattikorkeakouluun pyrkimistä suoritin lähihoitajaopinnot, mutta opinnot olivat kevyitä, siksi aloitin opinnot ammattikorkeakoulussa. Lähihoitajan sijaisuudet dementiaosastolla ovat antaneet paikan tarkkailla sairaanhoitajan tehtäviä vanhustenhuollossa. Tehtävät ovat yllättävän paljon perushoitoa ja sairaanhoitajan tehtäviä on vähän. En välttämättä halua tätä itselleni.  

 

 

2omat pohdinnat ennen opiskelutehtävää ja tavoitteet

Laadin tavoitteista ja lähtökohdista kuvan 1, joka mielestäni selventää ajattelua ja opiskeltavan materiaalin haltuun ottamista.

 

 

                     

               

 

 

                                           

Tiedot ennen opiskelua

Omat kokemukset rokotuksista

Oma kasvaminen rokottajaksi

Reaktiot rokotuksen jälkeen

Käytännön työn suorittaminen, tekniikka

Rokotusosaamisen teoriaperusta

Opiskelutehtävien suorittaminen hyväksytysti

Kansallinen ja maailmanlaajuinen rokotusten merkitys

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva 1. Omat tavoitteet ja lähtökohdat

Kuvaa luetaan vastapäivään alkaen kello kymmenestä, jossa on tiedot ennen opiskelua. Tiesin lasten rokotusohjelmasta jotain ja olen lukenut jutun äideistä, jotka pelkäävät rokottaa lapsiaan. Omat kokemukset rokotuksista armeijassa olivat sarjatyönä tehtävää työtä. Jonossa seisottiin ilman paitaa. Astuttiin kahden miehen väliin. Molemmat puhdistivat ihon ja työnsivät neulat käsivarren yläosaan, sitten käveltiin pari askelta eteenpäin ja seuraavalla pisteellä kaksi miestä kiinnittivät rokoteruiskun ihossa olevaan neulaan ja laittoivat rokotteen. En tiennyt aspiroinnista mitään tuohon aikaan, enkä osaa sanoa, tehtiinkö se.

 

Lähden seuraavana tutustumaan teoriaan, sillä käytäntöä ei ole tiedossa pitkään aikaan, työpaikasta riippuen ehkä ei koskaan. Harva sairaanhoitaja rokottaa, sillä tehtävä on ensisijaisesti terveydenhoitajien työnkuvaan kuuluva. Teoriasta oletan, että esille tulee rokotuksin estettävissä olevat sairaudet, rokotusten toimintatapa ja immuniteetin muodostuminen. Rokotteista käytettävistä apuaineista en tiedä ennalta mitään, enkä sitä, milloin ensimmäinen rokote on keksitty.

 

Opiskelijaa kiinnostaa tehtävien suorittaminen hyväksytysti, näin minunkin kohdalla. Koska olen jo keski-ikäinen ja nähnyt työelämää ja opiskelua aikuisena, olen tietoinen omista rajoituksistani. Olen oppijana kinesteettinen ja visuaalinen. Saatan powerpoint-esityksiä kuunnellessani tehdä muistiinpanoja, vaikka materiaali on moodlessa, jotta pystyisin paremmin keskittymään kuuntelun ja asia jäisi mieleen. Olen käyttänyt monessa aiemmassa tehtävässä aikaa siihen, että olen saanut itseäni tyydyttävän tuloksen esimerkiksi kirjoitelmasta. Ehkä minussa on ripaus teoreetikkoa – jos olisin nuorempi, pyrkisin yliopistoon uudestaan. Aikoinaan kandidaatin tasolle jäänyt opiskelu odottaa aikaansa, jatkan luultavasti amk-opintojen jälkeen joitain opintoja työhön liittyvien täydennyskoulutusten lisäksi.

 

Käytännön rokotustyön tekeminen on tietenkin i.m. -lihasinjektio, kuten mikä tahansa lihakseen tehtävä injektio. Käsi- ja sormitekniikka kehittyy vain harjoittelemalla, ihmisiin harjoittelua ei tosin voi tehdä, mutta työtehtävissä tarpeellinen määrä toistoja tarvitaan, jotta työ sujuu asiakkaan kannalta kivuttomasti, oikein ja turvallisesti. Oraalinen antoreitti on toinen tapa saada rokote. Muistan hyvin 1980 -luvun puolivälissä, kun eräänä vuotena kunnan asukkaille annettiin sokeripalaan imeytetty rokote. En tiedä materiaaliin tutustumatta, onko rokotteille muita antotapoja.   

 

Materiaaliin tutustumatta tietoni rokotuksen haitoista tai kontraindikaatioista ovat niukat. Allergiset oireet ja anafylaktinen sokki tulevat mieleen, ehkä jotain heikotusta tai pyörryttävää oloa saattaa harvoin esiintyä. Ammattimaisesti tehtävä rokottaminen ottaa huomioon mahdolliset haitat, siksi terveydenhoitaja haluaa tarkkailla rokotuksen jälkeen potilasta vähän aikaa, näin myös minun kohdalla, kun 4 viikkoa sitten kävin ottamassa keltakuumerokotteen ensi talvena tapahtuvaa ulkomaanharjoittelua varten. Muita Keniassa tarvittavia rokotteita saan tasaisin 4 viikon välein jouluun asti.

 

Kansallisesta ja maailmanlaajuisesta rokotuspolitiikasta tiedän hyvin vähän. Suomessa lasten rokottaminen on käsittääkseni näihin vuosiin asti ollut erittäin kattavaa, mutta ilmeisesti pieni osa vanhemmista on nykyisin päättänyt, että heidän lapsia ei rokoteta, tosin en tiedä, onko tällainen rokotuskielteisyys tietyn rokotteen tai tietyn apuaineen ongelma. Oma ajatukseni on, että oletan rokotuksen olevan aina enemmän hyödyllinen kuin haitallinen. Kuvittelen, että vauraissa maissa rokotukset ovat hyvin järjestetty, alikehittyneissä maissa rokotukset lienevät heikosti järjestetty, onneksi WHO käsittääkseni organisoi rokotusasioita ainakin jossain päin maailmaa.

 

Kuolleisuus on varmasti pienentynyt rokotusten lisääntymisen myötä, samoin eriasteiset sairauksien aiheuttamat vammautumiset. Rokotusten ohella alikehittyneissä maissa kuolleisuutta voidaan pienentää elinolojen parantamisella ja valistuksen lisäämisellä, esteenä lienee usein raha ja ennakkoasenteet, mutta tämä aihe ei kuulu rokotusopintoihin, vaikka paikalliset olot eivät voi olla vaikuttamatta terveystilanteeseen. Suomen rokotusohjelmasta ei ole ennalta tarkkaa tietoa – en tiedä, montako rokotusta ohjelma sisältää.

 

Oma oppimistehtäväni tältä kurssilta – rokottajaksi kasvaminen, tuntuu kaukaiselta asialta, mutta opiskellessa tavoite tulee lähemmäs. Sairaanhoitajana rokotusten antaminen ei ole tavallista, mutta harvoin esiintyviin tehtäviin tulee olla valmius. Opintojen aikana helposti tulee ajatelleeksi, että en ole vielä laillistettu sairaanhoitaja, minun ei tarvitse vielä osata. Haluan kuitenkin ajatella siten, että jo nyt opiskelijana harjoitteluissa saan tehdä ohjauksessa oikeita töitä ja pian tulee aika, jolloin annettu tehtävä on suoritettava itsenäisesti. Onneksi työyhteisössä saa kysyä toisilta ja ottaa selvää luotettavista lähteistä oikeat menettelytavat esimerkiksi Terveysportista ja Käypä hoito suosituksia apuna käyttäen. Nyt opiskeltava kurssi vanhenee tiedoiltaan, vaikka se olisi tuoretta tietoa. Työelämään siirtyessäni en voi toimia kerran opitun mukaan, vaan minun tulee ottaa selvää, mikä on viimeinen tutkimusnäyttöön perustuva tieto kyseessä olevasta asiasta. Rokotusasioihin ei ehkä tule suuria muutoksia, mutta haluan opetella jo opiskeluaikana kyseenalaistamaan aiemmin opittua ja varmistamaan, toimitaanko edelleen samalla tavalla.

 

 

3oppimistehtävä 1: osaava rokottaja

Katsoin aluksi THL:n opetusvideon rokotustekniikasta vuodelta 2014.

Video oli pelkistetty, rokotuksen jälkeisistä oireista ei mainittu mitään, eikä potilaan tarkkailusta. Injektion pistämistä pelkääville varmaankin tarpeellinen. Videolla opastettiin lasta rokotettaessa varautumaan siihen, että lapsi saattaa liikkua, vaikka häntä pidettäisiin tiukasti kiinni. Videolla opastettiin ensin, että aspirointi tehdään, sitten sanottiin, että se ei ole välttämätöntä. Olen liittänyt linkin videosta mukaan. Linkki THL:n opetusvideoon (THL1) on lähdeluettelossa ja tässä ruiskun muotoisen kuvan sisällä olevassa linkissä.

 

 

 

 

 

 

Kävin Keniaan suuntautuvaa harjoittelujaksoa varten opiskelijaterveydenhuollossa. Terveydenhoitaja Sirpa Pirskanen rokotti kaksi rokotetta, yhden molempiin käsivarsiin. Kysyin terveydenhoitajan mielipidettä aspirointiin. Hän vastasi, että ehdottomasti aspirointi on tarpeen ja hän käyttää sitä aina. Hän nimesi rokotteen, joka ei missään tapauksessa saa joutua rokotushetkellä verisuoneen – aspirointi on ainoa keino varmistaa, että neula ei ole verisuonessa. Toisena kysymyksenä kysyin häneltä, onko pitkän uran aikana koskaan tullut tilannetta, että olisi täytynyt antaa adrenaliinia rokotuksen jälkeen. Hän sanoi, että ei ole kertaakaan osunut kohdalle. (Pirskanen 2017). Hengenvaaralliset anafylaktiset reaktiot rokotuksen jälkeen lienevät hyvin harvinaisia. 

 

Kirjoitelman laatijan käsivarteen annettu rokote sopi portfolion teemaan ja olen liittänyt alle kaksi kuvaa pistospaikasta. Piirsin nuolen osoittamaan pistoskohtaa rokotusta seuraavana päivänä. Omakohtaisen rokotteen saamisen jälkeen on hyvä lähteä selvittämään, miten rokotteen antama suoja muodostuu ja muita rokotusosaamisen teemoja. Minulle annettiin tällä kertaa polio- ja meningiittirokote, neljä viikkoa aikaisemmin sain keltakuumerokotteen saman terveydenhoitajan toimesta. Vielä on jäljellä kolera- ja lavantautirokotteet, malariaa vastaan syön koko ulkomailla olon ajan Doksisykliinia mietona annostuksena.  Hepatiitti- ja jäykkäkouristusrokotteet olivat valmiiksi ajan tasalla.

 

    

 

Kuva 1 rokotuspaikka                             Kuva 2 neulan jälki nuolen kärjessä

 

3.1 Rokotusosaamisen osatekijät

Nikula mainitsee (2011, 40) rokotusosaamisen osatekijöiksi seuraavat kolme tekijää.

 

  • a competent vaccinator.
  • a competent implementation of the vaccination.
  • the outcomes of competent implementation of a vaccination.

 

Käsittelen yllä mainittuja osatekijöitä tehtäväksiannon mukaisissa kysymyksissä seuraavasta alaotsikosta alkaen. Osatekijät ovat hyvin muotoiltuja – osaava rokottaja laittaa täytäntöön osaamisensa kautta käytännön toimenpiteen, tästä osaamisesta seuraa hyviä tuloksia, kuten terveyden koheneminen ja kuolleisuuden väheneminen.

 

3.2Millaisia ajatuksia sinulle herää osaavan rokottajan kuvauksesta em. tutkimuksen mukaan?

Nikulan (2011, 40) tutkimuksen esiin nostamat osaavan rokottajan osatekijät vaikuttivat järkeviltä. Ajattelin heti, että olen samaa mieltä. Ensimmäisenä ajatuksiini tuli köyhien ja hauraiden maiden lapset. Uutislähetyksistä on voinut seurata WHO:n organisoimaa rokotustoimintaa. Uskoakseni miljoonia lapsia on voitu pelastaa rokotusohjelmien takia.

 

Lääkeyritysten tuotekehitys ja uusien rokotteiden kehittäminen ovat sektori, josta en mitään tiedä. Sieltä kuitenkin vuosien testausten ja kokeiden jälkeen tulee viranomaishyväksyntään uusia lääkkeitä ja rokotteita, joilla pelastetaan ihmishenkiä kuolemalta ja vammautumiselta. Työtä on tehty vuosia ennen kuin terveydenhoitajan ruiskussa oleva rokote on saanut käyttöluvan. Loppukäyttäjä saa rokotuksen antaman henkilökohtaisen terveyshyödyn, lisäksi maa, jossa rokotettu asuu, hyötyy terveestä väestöstä, joka voi työllään rakentaa yhteiskuntaa.

 

3.3Millaisia ominaisuuksia, joita on nimetty osaavalle rokottajalle em. tutkimuksen mukaan, sinulla on?

Nikula (2017, 40) viittaa lähteeseensä (Communicable Disease Decree 1986), kun hän luettelee henkilökohtaisia ominaisuuksia osaavalle rokottajalle. Kunnioittava, ystävällinen ja rauhallinen käytös sopivat mihin tahansa asiakastyöhön. Neljäs ominaisuus, henkilökohtainen kiinnostus parantaa rokotustilannetta yhteisössä, on myös mielestäni toivottava ominaisuus. (Nikula 2017, 41.)

 

Koska työskentelen aika ajoin dementiaosastolla, kolme ensin mainittua ominaisuutta kuuluvat työajan rooliin luonnollisesti ja myös vapaa-ajan rooliin. Neljäs ominaisuus ei ole aktiivisesti käytössäni, koska ystäväpiiriini ei kuulu vauvaperheitä, joiden vanhempien kanssa rokotuksista olisi puhetta. Olen aina tilanteen tullessa sanonut olevani rokotusten puolella. Aktiivinen rokotusten puolesta puhuja en ole – ei ole ollut tarvetta. Toisaalta en ole tiennyt rokotuksista tarpeeksi ennen tätä kurssia, eikä minulla ole laillistusta suorittaa rokotuksia.

 

3.4Pohdi, minkälainen merkitys osaavalla rokottajalla on käytännön asiakaskontakteissa rokotustilanteissa ja laajemmin rokotustoiminnassa?

Storvik-Sydänmaa ym. (2015, 104-105) toteavat humanistisen ihmiskäsityksen ohjaavan hoitotyötä. Ihmisen kunnioitus ainutkertaisena, arvokkaana sinänsä. Lasten osalta korostuu perhekeskeisyyden periaate, huoltajien mukaan ottaminen. Etenkin pienempien kyseessä ollessa, lasten vanhempien tietämys on arvokasta, sillä he tuntevat lapsen käyttäytymisen parhaiten terveenä ja sairaana. Mielestäni edellä kuvattua lasten hoitotyön arvoperustaa on helppo laajentaa koskemaan myös aikuisia. Käytän pohdinnan tukena yllä olevia periaatteita.

 

Rokotustoiminta keskittyy alaikäisiin, he saavat runsaan määrän rokotteita melko pienessä ajassa. Aikuisen annettavia kansallisen rokotusohjelman mukaisia rokotteita ei ole paljon. Kaikkien rokotettavien osalta humanistiset arvot pätevät – kuka haluaisi mennä töykeän ja vihamielisen rokottajan kynsiin. Erityisesti lasten rokottamisessa terveydenhoitajan ammattitaito on tarpeen. Lasten pelko piikin pistämistä vastaan tulee voittaa lempeällä käsittelyllä ja kohtaamisella. Vanhempien vastuu on tietysti tasoittaa tietä rokottamiselle, mutta taitava terveydenhoitaja osaa kohdata lapsen ja tehdä niin miellyttävä rokotustilanne kuin mahdollista.

 

Ajattelen niin, että jokainen rokotustilanne on terveydenhuollon käyntikortti: näin meillä hoidetaan potilas, näin meillä kohdataan potilas, näin käyttäydymme potilaita kohtaan. Hyvä kohtelu ja hyvä osaaminen markkinoi positiivisesti rokottamista. Uskon niin, että jokainen potilas, lapsi tai aikuinen, haluaa tulla hyvin kohdelluksi. Etenkin lasten kohdalla ikävä rokotustapahtuma nostaa kynnystä tulla seuraavalla kerralla – tarvitaan enemmän sovittelu- ja neuvottelutaitoja lapsen rauhoittamiseksi. Lapsen vastarinta tulisi nujertaa hyvällä kohtaamisella ja ellei muu auta, viedään valmiiksi itkevä ja kauhuissaan oleva lapsi rokotettavaksi. Tätä tilannetta vanhemmat eikä rokottaja halua, mutta lasten kanssa toimiessa luulen, että kaikenlaisia tilanteita tulee eteen.

 

3.5Tutustuminen THL:n rokottaminen -sivustoon

Opiskeltavan kurssin tässä vaiheessa katsoin tarpelliseksi tutustua kansalliseen rokotusohjelmaan ja käytännön suorittamiseen, vasta-aiheisiin, kuljetus- ja varastointiohjeisiin ynnä muuhun perustietoon. THL:n sivusto oli helppotajuista ja nopeasti luettavaa, sivut olivat selkeät ja välilehtien otsikoinnit osuvia, niiden alta löytyi etsitty tieto nopeasti. (THL2 2017.)

 

Eniten minut pysäytti THL:n (THL2 2017) materiaalia lukiessani ja opetusvideoita katsoessani rokotteiden säilytyksistä tehty asiantuntijalääkärin luento. En ole tullut ajatelleeksi, että yksikin katko kylmäketjussa voi tuhota rokotteen ja tällaisella rokotteella rokotettu henkilö on vaarassa saada sairaus, jota vastaan hänet on rokotettu. Tuntuu pahalta ajatella henkilöä, joka on tuudittautunut väärään rauhaan asiassa. Onneksi apteekkiin ja sairaalaan asti tulevassa rokotelaatikossa on kuljetusta varten kiinnitetty lämpötilaa seuraava indikaattori, joka antaa tiedon, jos lämpötila on ollut väärällä alueella kuljetuksen kestäessä.

 

 

4oppimistehtävä 2: rokotuksin ehkäistävät tartuntataudit

4.1Rotavirusinfektio – oireet, hoito, komplikaatiot sekä taudin aiheuttaja, taudin tarttuminen ja tartunnan ehkäisytoimet

Virus ja tartuntatie

 

Rotavirukset ovat pyöreitä, hyvin kestäviä viruksia. Rotaviruksen serotyyppejä on useita, kehittyneissä maissa serotyyppi G1P8 on yleisin. Virus leviää helposti hengitysteitse ja saastuneen veden tai ravinnon kautta. Virus elää ihmisen ulkopuolella pitkiä aikoja, siksi rotaviruksen voi saada koskemalla saastuneisiin esineisiin tai pintoihin, vaikkapa hissin painikkeeseen, johon rotaviruksen kantaja on ensin koskenut. Käsien välityksellä rotavirus leviää helposti. Rotavirus voidaan löytää pikatestillä ulostenäytteestä ns. EIA-menetelmällä. Verinäytteestä voidaan tutkia rotaviruksen vasta-aineet, mutta menetelmä on liian hidas akuutin potilaan infektion varmistamiseksi. mukaan (THL3 2015) Paras keino torjua rotavirusinfektiota on hyvä käsihygienia. Kun tähän liitetään hyvä elintarvikehygienia, ollaan tehty voitava akuutteja ripulitauteja vastaan. (Käypä hoito suositus 2016a.)

 

Oireet

 

           Oireet alkavat noin 2 vrk. kuluessa tartunnasta. Virus lisääntyy ohutsuolessa, sokereiden hajoaminen ja imeytyminen häiriintyy, ohutsuolen nestemäärä lisääntyy, seurauksena on osmoosin aiheuttama ripuli, uloste on löysää. Oireet ovat oksentelu, kuume, ripuli, vatsakrampit ja elimistön kuivuminen, joka pienillä lapsilla voi aiheuttaa sairaalahoitoisen nesteytystarpeen. Oireiden kesto on noin viisi vuorokautta. Yleisin ikä saada rotavirusinfektio on puolen ja puolentoista vuoden välillä. (THL3 2015.)

 

Hoito

 

             Rotavirusinfektion hoito noudattaa ripulitautien hoitolinjoja. Potilaan tulee juoda paljon, apteekista on saatavissa ripulin aiheuttaman suola- ja sokeritasapainon palauttamiseen tarkoitettuja valmisteita, esimerkiksi ORS. Kahvia, teetä ja laimeita mehuja, tuoremehua ja maitoa voi nauttia, kovin makeat juomat voivat pahentaa osmoosiripulia. Pieniä määriä ruokaa voi syödä, sillä se ei pahenna ripulia. Lepo ja nestetasapainosta huolehtiminen ovat tärkeitä. (THL3 2015; Käypä hoito suositus 2016a.)

 

Lääkäriin hakeutuminen

 

Päivystykseen on mentävä, jos potilas on pieni lapsi, joka vaikuttaa kuivuneelta, silmät ovat kuopalla ja väsähtänyt olemus. Kuume yli 38,5, verinen ripuli ja voimakas vatsakipu tai yleistilan heikkeneminen ovat syitä hakeutua päivystykseen, samoin jos näistä oireista poikkeava muu oire esiintyy. Perusterve aikuinen selviytyy yleensä kotihoidolla, mikäli edellä mainitut oireet eivät pakota hakeutumaan päivystykseen. (THL3 2015; Käypä hoito suositus 2016a.)

 

Rokotus

 

Lasten rokotusohjelmaan vuonna 2009 lisätty rotavirusrokote on ollut menestyksekäs. Vuodeosastohoitoa vaativista lasten rotavirusinfektioista on tapahtunut yli 93% väheneminen. Lapsi saa kansallisen ohjelman mukaan 2 ml:n rotavirusrokotteen suun kautta kolmesti: 2, 3 sekä 5 kuukauden iässä. Rokotuksen aikajaksotus pienentää samalla riskiä suolentuppeumaan, jossa tyypillisesti ohutsuoli työntyy paksusuolen alkuosaan. Rokote sisältää eläviä viruksia, joiden taudinaiheutuskykyä on heikennetty. Rokote annetaan putkilosta lapsen suuhun ja rokotteen voi yhdistää muihin rokotuskertoihin. Vaikka lapsi sylkisi rokotteen pois suusta, viruksia on jäänyt suuhun tarpeeksi, eikä uutta rokotetta tarvitse antaa. Kansallisen rokotusohjelman valmiste on tällä hetkellä RotaTeq. (THL4 2016.) Rotavirusinfektio edellyttää kosketuseristyksen (Ahola 2013, Timosen 2016, 9 mukaan).

 

 

4.2Kurkkumätä – oireet, hoito, komplikaatiot sekä taudin aiheuttaja, taudin tarttuminen ja tartunnan ehkäisytoimet

Bakteeri ja yleistä

 

Corynebacterium diphtheriae aiheuttaa kurkunpään, nielun ja nenän tulehduksia. Tropiikissa yleisempi bakteerityyppi aiheuttaa ihohaavoja. Vuonna 2000 WHO:lle raportoitiin 30000 kurkkumätätapausta maailmanlaajuisesti, kuolleita raportoitiin 3000. Kurkkumätä tarttuu pisaratartuntana ja läheisen ihmiskontaktin kautta. Bakteerin ainoa isäntä on ihminen. (THL5 2015; WHO1 2011.)

 

Oireet

 

Voimakkaat oireet: nielutulehdus muistuttaa hengitystietulehduksia. Tulehdus voi levitä kurkunpäähän ja keuhkoputkiin asti. Kaulan turvotus vaikeuttaa hengittämistä. Oireeton taudin kantajuus on mahdollista: henkilö levittää tautia itse sairastumatta. Lievässä tapauksessa potilaalla on vain lievä kuume ja arka kurkku, mutta vaikeammassa tapauksessa nieluun, risoihin ja hengityskanavaan leviää sitkeää katetta ja kaula turpoaa.  (THL5 2015; ECDC1.)

 

Komplikaatiot

 

Bakteerin erittämät toksiinit kulkeutuvat elimistöön ja tuhoavat kudoksia ja sisäelimiä. Esimerkiksi sydänlihastulehdus, munuaistulehdus tai polyneuropatia halvausoirein ovat mahdollisia. Yleisin kuolinsyy johtuu tukehtumisesta – irronnutta, katteista limakalvopeitettä aspiroituu keuhkoihin. (ECDC1.)

 

Toteaminen, hoito ja eristys

 

Nielusta otettu bakteerinäyte viljellään, toksiinintuottotesti ja PCR-testi. Potilaan verinäytteestä määritetään kurkkumätävasta-ainetasot. (THL5 2015.) Kurkkumätää hoidetaan antitoksiinilla, lisäksi mikrobilääkityksenä mm. klindamysiini tai erytromysiini. Antitoksiinihoito tehoaa vain, jos se on aloitettu enintään 3 päivää oireiden alkamisesta. Mikrobilääkehoito vähentää taudin tartuttavuutta, vaikka ei vaikuta merkittävästi potilaan paranemiseen. Antitoksiinihoitoja mikrobilääkehoito täytyy aloittaa jo epäilyvaiheessa, vaikka näytteet ovat vielä tutkittavana.  (Kotilainen 2012; Kuusi ym. 2005, 2-5.)

 

Yleisvaarallinen tauti, jonka epäilystä täytyy tehdä ilmoitus kunnan tartuntatautivastaavalle lääkärille sekä sairaanhoitopirin infektioylilääkärille. Potilas pisaraeristyksessä, jotta tartunta ei leviä, lähikontaktien selvittäminen ja tutkiminen. Sairaalassa hoidettaessa potilas pisaraeristetään vähintään kahden vuorokauden ajan difteriahoitojen aloittamisesta. (Kuusi ym. 2005, 2-5.)

 

Rokotus

 

Kurkkumätää vastaan annetaan DTaP-IPV-HiB-rokote kolmesti, 3,5 ja 12 kuukauden iässä, rokote sopii alle viisivuotiaille. 4-13 -vuotiaiden kurkkumätärokotuksen tehostesuoja toteutetaan DTaP-IPV-rokotteella, joka annetaan kansallisen rokotusohjelman kolme ensimmäistä rokotusta saaneille lapsille. Osa 14-15 -vuotiaista nuorista saa Dtap-rokotesuojan tehosteena kurkkumätää vastaan. Yli 13-vuotiaille ja aikuisille käytetään kurkkumätärokotuksen tehostukseen dT -rokotetta. (THL6 2015.)  Kaikki edellä mainitut rokotteet ovat yhdistelmärokotteita sisältäen kurkkumätärokotteen lisäksi muita rokotteita. Lyhenteiden selitykset:

 

  • DTaP-IPV-Hib-rokote = kurkkumätä-jäykkäkouristus-hinkuyskä-polio-hib-rokote.

 

(hib = aivokalvon- ja kurkunkannentulehdus, verenmyrkytys, nivel- ja luutulehdus, keuhkokuume).

 

  • DTaP-IPV-rokote = kurkkumätä-jäykkäkouristus-hinkuyskä-poliorokote.

 

  • dtap-rokote = kurkkumätä-jäykkäkouristus-hinkuyskärokote.

 

  • dT-rokote = kurkkumätä-jäykkäkouristusrokote.

 

4.3Jäykkäkouristus – oireet, hoito, komplikaatiot sekä taudin aiheuttaja, taudin tarttuminen ja tartunnan ehkäisytoimet

Bakteeri ja yleistä

 

Maaperässä ja eläinten suolistossa elävä Clostridium tetani -bakteeri on anaerobi eli happipakoinen bakteeri, joka tuottaa toksiinia. Toksiini leviää keskushermostoon ja johtaa kuolemaan, tehohoidolla useimmat potilaat voidaan pelastaa. Vaarallisin jäykkäkouristus on vastasyntyneille ja raskaana oleville sekä juuri synnyttäneille alkeellisissa kotisynnytysoloissa. Jäykkäkouristus ei tartu ihmisestä toiseen. WHO:n arvion mukaan tetanus tappoi 49000 vauvaa vuonna 2013. (WHO2; THL7 2015.)

 

Oireet ja komplikaatiot

 

Tartunnan saamisen jälkeen päiviä tai viikkoja kestävän bakteerin lisääntymisen jälkeen alkavat kaulan ja niskan lihaskouristukset. Sairauden edetessä lihaskouristukset leviävät muihin lihaksiin. (THL7 2015.) Lumion (2016) mukaan oireet alkavat noin viikon, viimeistään 3 viikon kuluessa tartunnasta, joka voi olla esimerkiksi koiranpurema tai likainen, maaperästä saatu haava. Noin kolme neljästä tartunnan saaneesta oireilee ensin irvistyksenä näkyvällä leukalukolla. Myös rauhattomuus, kuumeilu ja päänsärky kuuluvat alkuoireisiin. Kouristus näkyy vähitellen vartalon ja raajojen lihaksissa, halvausoireita ilmenee myös. Hoidosta huolimatta kuolleisuus on yli 10 %. Kuolema johtuu hengityshalvauksesta ja sydämen toimintahäiriöstä.

 

Hoito

 

Potilasta hoidetaan sairaalan tehohoidossa, peruselintoiminnot, mm. hapensaanti turvataan ja kouristuksia estävää lääkettä annetaan. Jäykkäkouristusmyrkyn antitoksiinia annetaan. Jos potilas jää henkiin, toipuminen vie kuukausia. Jos henkilö on saanut syvän ja likaisen haavan, jota ei saa kotihoidolla puhtaaksi, käynti päivystyksessä on tarpeen, jotta haava saadaan puhdistettua kunnolla. (THL7 2015; Lumio 2016.)

 

Tartunnan ehkäisytoimet

 

Kansallinen rokotusohjelma kattaa tetanuksen. Edellä kerrottu kurkkumätärokotusten ohjelma on samalla jäykkäkouristusrokotuksen ohjelma, sillä rokotteet ovat yhdistelmiä. Suomalainen lapsi saa kattavan suojan, jota kouluiässä tehostetaan. Aikuisena tetanus tehostetaan 10 vuoden välein. (THL6 2015; THL21 2016.)

 

4.4Hinkuyskä – oireet, hoito, komplikaatiot sekä taudin aiheuttaja, taudin tarttuminen ja tartunnan ehkäisytoimet

Bakteeri ja yleistä

 

Bordetella pertussis aiheuttaa hinkuyskäinfektion. Pisaratartunnalla leviävä tauti on maassamme rokotusten ansioista melko harvinainen, 432 tapausta viime vuonna, joista 14 tapausta alle 3 kk. iässä. Rokotusvalmisteen valinta on haastavaa laajasta bakteerikantojen määrästä johtuen. Osa tartunnan saaneista sai hinkuyskän, vaikka rokotukset oli tehty ohjeiden mukaisesti. (THL8 2015; THL9 2017.)

 

Oireet ja komplikaatiot

 

Hinkuyskä kestää yleensä 6-10 viikkoa, jonka alussa on 1-2 viikon katarraalinen vaihe: lievä kurkkukipu, nuha, nenän tukkoisuus, kuiva yskä ja mahdollisesti vähäinen kuume. Tätä vaihetta seuraa 2-6 viikkoa kestävä paroksysmaalinen vaihe, jossa paheneva, kohtauksittainen yskä ja sisäänhengityksen vaikeutumisen aiheuttama vinkuva ääni sekä mahdollisesti oksentelua. Vinkuva ääni on pahimmillaan öisin, mutta vinkuvaa ääntä ei aina esiinny. Kolmas hinkuyskän vaihe on toipilasvaihe, joka voi kestää viikoista kuukausiin, tässä vaiheessa yskänkohtaukset harvenevat ja loppuvat. Kouluikäisten ja aikuisten oireet ovat lievempiä kuin imeväisikäisten oireet. Imeväisikäisten kuolleisuus on noin 1% sairaalahoidosta huolimatta. Klamydia- ja mykoplasmapneumoniat sekä virusten aiheuttamat hengitystieinfektiot otetaan huomioon erotusdiagnoosin vaiheessa. (THL10 2017, 5.)

 

Tarttuminen ja toteaminen

 

Hinkuyskä tarttuu toiseen ihmiseen parhaiten taudin 1-2 viikkojen aikana pisaratartuntana aivastamisen tai yskimisen välityksellä. Rokotussuoja heikkenee ajan myötä altistaen tartunnalle, siksi epätyypillisillä oireilla sairastava kouluikäinen tai aikuinen voi toimia tartunnan lähteenä. Noin kolmasosa tartuntatautirekisteriin ilmoitetuista hinkuyskätapauksista todettiin aikuisilla. Kolme viikkoa kestänyt hinkuyskä ei yleensä enää tartu. Antibioottihoito poistaa tartuttavuuden noin viidessä päivässä. Hinkuyskä todetaan nenä-nielunäytteestä viljelemällä ja PCR-tutkimuksin. Tätä kauemmin oireilleiden tutkimus tapahtuu verinäytteestä. Tartunta täytyy ilmoittaa tartuntatautirekisteriin, sillä hinkuyskä on valvottava tauti.  (THL10 2017, 5.)

 

Hoito ja eristäminen

 

Mikrobilääkehoito tehoaa parhaiten, kun yskintävaihetta on esiintynyt alle 2 viikkoa, yli kuukauden yskineelle mikrobilääkitys ei tehoa. Mikrobiprofylaksihoitoa käytetään estämään hinkuyskän tarttuminen sairastuneen lähipiirin lääkärin harkinnan mukaan mm. perheen, päiväkotiryhmän, koululuokan tai muun ryhmän osalta, jossa sairastunut on ollut osallisena. Aikuisille ja lapsille mikrobilääkehoito ja profylaksi toteutetaan atsitromysiinillä tai klaritromysiinillä. (THL10 2017, 6-7,10) Sairaalassa hinkuyskäpotilas pisaraeristetään viideksi vuorokaudeksi mikrobilääkkeen aloittamisesta lähtien, kouluikäiset ja päiväkotilapset pidetään kodissa viisi vuorokautta mikrobilääkkeen aloittamisesta. (THL10 2017, 8.) Hinkuyskä vaatii pisaraeristyksen (Ahola 2013, Timosen 2016, 9 mukaan).

 

Rokottaminen

 

Kansallinen rokotusohjelma sisältää hinkuyskärokotteen kouluikäisten rokotukseen asti yhdistelmärokotteen osana. 3 ja 5 ja 12 kuukauden sekä 4 ja noin 14 vuoden iässä. Epidemian aikana rokotuksia aikaistetaan ja täydennetään tapauskohtaisen harkinnan mukaan. (THL10 2017, 6; THL6 2015.)

 

4.5Polio – oireet, hoito, komplikaatiot sekä taudin aiheuttaja, taudin tarttuminen ja tartunnan ehkäisytoimet

Virus ja yleistä

 

Polion eli poliomyeliitin aiheuttaja on pikarnovirusten sukuun kuuluva erittäin helposti tarttuva enterovirus, joka aiheuttaa pääasiassa alle 5-vuotiailla esiintyvän lapsihalvauksen. Tauti on Suomessa harvinainen. Vuonna 2013 polioepidemioita esiintyi vielä Afganistanissa, Pakistanissa ja Nigeriassa. Luonnonvaraisia poliotyyppejä on kolme. (THL11 2015; WHO3 2017.)  Kuvassa 1 näkyy poika, jolla polion jälkitautina liikkumisvaikeus (CDC1 2017).

 

 

Kuva1. Pojalla polion jälkitauti. Kuvan lähde: CDC1 2017

Tarttuminen, oireet ja komplikaatiot

 

Poliovirus tarttuu hengitysteitse tai suun kautta ja lisääntyy suolistossa. Oireet ovat alussa väsymys, kuume, päänsärky, oksentelu, niskajäykkyys ja raajojen kipu. Viruksen tunkeutuessa keskushermostoon, vaurioituvat lihaksia ohjaavat hermosolut, jolloin seuraa lihasten halvaantuminen ja surkastuminen. Joka kahdessadas tartunta johtaa halvaantumiseen yleensä jaloissa ja 5-10 % tartunnan saaneista kuolee hengityslihasten lamaantumisen seurauksena. Polio todetaan ensisijaisesti ulostenäytteen virusviljelystä, myös nielunäytteestä ja verinäytteestä polio voidaan osoittaa. (THL11 2015; WHO3 2017.)

 

Hoito ja rokotukset

 

Polioon ei ole hoitoa, potilasta hoidetaan oireiden mukaan. Kansallinen rokotusohjelma sisältää poliorokotteen imeväisikäisten DTaP-IPV-Hib-rokoteessa ja noin 4-vuotiaalle annettavassa DTaP-IPV-rokoteessa. Pelkkää IPV-rokotetta poliota vastaan suositellaan lisäsuojaksi riskialueille matkustaville henkilöille ja heidän lähipiirilleen. Normaalin rokotesarjan lapsena saanut ei tarvitse aikuisiän tehostetta kotimaassa ollessaan. (THL11 2015; THL12 2017; THL21 2016.) Mielestäni polio hengitysteitse tarttuvana ja sairaalassa hoidettuna edellyttää potilaan ilmaeristystä, mutta harvinaisena sairautena se on jätetty pois Aholan laatimasta taulukosta eristystarpeesta sairauskohtaisesti. (Ahola 2013, Timosen 2016, 9 mukaan).

 

4.6Hib-taudit – oireet, hoito, komplikaatiot sekä taudin aiheuttaja, taudin tarttuminen ja tartunnan ehkäisytoimet

Mitä Hib-taudit ovat ja taudin aiheuttaja

 

Esimerkiksi aivokalvon- ja kurkunkannentulehdus, keuhkokuume, verenmyrkytys, välikorvatulehdus sekä nivel- ja luutulehdus ovat Hib-tauteja. Haemophilus influenzae -bakteerin serotyyppi b aiheuttaa edellä kuvattuja sairauksia erityisesti alle 5-vuotiaille. Kapselimuotoinen bakteeri on suojassa fagosytoosilta ja pääsee tunkeutumaan verenkiertoon ja selkäydinnesteseen. Ihminen on ainoa Hib-bakteerin isäntä. Hib:n aiheuttama bakteerimeningiiti on yleisin 2 kk. – 5-vuotiaiden lasten sairastama meningiitin muoto maissa, jossa rokotussuojaa ei ole. Sairastuneista lapsista jopa 10 % kuolee nopeasta ja asianmukaisesta antibioottihoidosta huolimatta. (ECDC2; THL13 2016.)

 

Tautien tarttuminen

 

Hib-bakteeri tarttuu pisaratartuntana suun tai nenän eritteistä, esimerkiksi saastuneen lelun välityksellä. Hengitysteiden limakalvoille päässyt bakteeri pääsee verenkiertoon ja kaikkialle elimistöön. (THL14 2015.)

 

Oireet, taudinaiheuttajan osoittaminen ja komplikaatiot

 

Tyypillisiä oireita ovat hengitysteiden tukkoisuus ja hengenahdistus, päänsärky, kuume, niskajäykkyys ja kurkkukipu sekä nielemisvaikeudet. Bakteeri voidaan todeta verinäytteestä ja tyypillisistä oireista. Esimerkiksi kurkunkannen tulehduspotilas istuu etukumarassa helpomman hengittämisen takia. (THL14 2015)

 

Tulehduksellisia Hib-infektioita voi esiintyä myös mm. kasvojen, suun, vatsakalvon ja sydämen ja nivelten alueilla, myös verenmyrkytys voi seurata Hib-infektiosta. Henkeä uhkaavat Hib:n aiheuttamat aivokalvontulehdukset ja vakavat keuhkotulehdukset ovat suurelta osin väistyneet rokotusten ansiosta. Jos lapsi sairastuu Hib-meningiittiin ja jää henkiin, komplikaatioita voivat olla mm. CP-vamma, hydrokefalia, epilepsia, osittainen kuurous ja sokeus, käyttäytymis- ja oppimisvaikeudet sekä puhe- ja kieliongelmat. Vakava komplikaatio voi seurata kurkunkansitulehduksesta, jonka Hib-bakteeri voi aiheuttaa. Epiglottiittia sairastava on saatava nopeasti tehohoidon piiriin, jotta hengitysteiden auki pysyminen voidaan varmistaa. Lasten pneumonia on Hib:n aiheuttama 21-47 % tapauksista erään satunnaistutkimuksen perusteella. (WHO4 2014; ECDC2.)

 

Hoito ja rokotukset

 

Hib-tartuntoja estetään rokotusohjelmalla. Suomalainen lapsi saa kansallisen ohjelman mukaisesti kolme Hib-rokotetta 3 kuukauden sekä 5 ja 12 kuukauden vanhana yhdistelmärokotteessa. Muu hoito oireiden ja taudin mukainen. (THL13 2016.)

4.7Pneumokokki-infektio – oireet, hoito, komplikaatiot sekä taudin aiheuttaja, taudin tarttuminen ja tartunnan ehkäisytoimet

Bakteeri ja yleistä

 

Pneumokokki eli Streptococcus pneumoniae on yleinen taudinaiheuttaja, joka aiheuttaa lapsille vakavia sairaalahoitoisia verenmyrkytyksiä ja aivokalvontulehduksia. Myös keuhkokuume, korvatulehdus ja bakteremia eli vakava yleisinfektio voivat olla pneumokokin aiheuttamia. (THL15 2015.)

 

Katsoin Youtube-videon, jossa THL:n tutkimuspäällikkö Arto Palmu kertoi pneumokokkirokotuksista. Videolta selvisi, mistä pneumokokkirokotuksissa on kyse. Kapselillinen bakteeri on kehittänyt yli 90 serotyyppiä, joista rokotteilla voidaan kattaa vain yleisimmät tyypit. Videolta selvisi, että USA:ssa vuonna 2010 aloitetut rokotukset alkoivat meillä vuotta myöhemmin. Vakavat pneumokokkitaudit vähenivät yli 90 %, samoin tärykalvoputkituksien määrä väheni, samoin keuhkokuumeiden ja antibioottihoitoisten hengitystieinfektioiden määrä väheni. Mielenkiintoinen tieto videolla oli se, että kun USA:ssa pneumokokkirokotukset aloitettiin 2010 vuonna pikkulapsilla, havaittiin pian, että yli 65-vuotiaiden pneumokokki-infektiot vähenivät myös, vaikka yhtään ikääntynyttä ei rokotettu. Vaikutus oli epäsuora. (THL17 2013.)

 

Pneumokokin aiheuttamat vakavat sairaudet ovat harvinaisia, lievät sairaudet yleisiä. Vakavin pneumokokin aiheuttama sairaus on aivokalvontulehdus, seuraavaksi vakavimpia ovat sepsis ja bakteremia, kolmanneksi vakava sairaus on keuhkokuume. Neljänneksi ja lievimpään luokkaan nimettiin aikuisten poskiontelotulehdus ja pikkulasten välikorvatulehdus. (THL17 2013.)

 

Tarttuminen

 

Pneumokokki tarttuu pisaratartunnalla yskiessä, aivastettaessa ja kosketuksella. Henkilö voi kantaa nielussa ja nenässä pneumokokkia ja olla oireeton kantaja tartuttaen lähiympäristöä. (THL15, 2015.)

 

Oireet ja hoito komplikaatiot

 

Oireet ovat pneumokokin aiheuttaman sairauden oireiden kaltaiset: kuumetta, yleisinfektioita, korvatulehduksen, poskiontelotulehduksen, keuhkokuumeen, sepsiksen tai meningiitin aiheuttamaa terveydentilan heikkenemistä. Pneumokokki-infektio hoidetaan antibiooteilla. Taudin mukaiset komplikaatiot ovat mahdollisia, jos hoito viivästyy. (THL15 2015; THL17 2013.)

 

Tartunnan ehkäisy

 

Kansallinen rokotusohjelma sisältää 3 kuukauden, sekä 5 ja 12 kuukauden ikäisen lapsen pneumokokkirokotteen PCV10, joka herättää immunologisen muistin ja antaa suojan 10 yleiselle pneumokokkiserotyypille. Erityisryhmille, esimerkiksi kantasolusiirron saaneen henkilön ja puutteellisesti rokotetun henkilön rokotesuoja määritellään tapauskohtaisesti. Riskiryhmiin kuuluvia rokotetaan THL:n suositusten mukaan. (THL16 2017.)

 

4.8Tuhkarokko – oireet, hoito, komplikaatiot sekä taudin aiheuttaja, taudin tarttuminen ja tartunnan ehkäisytoimet

Virus ja yleistä

 

Tuhkarokko, eli morbiili on virustauti, jonka aiheuttaa paramyksoviruksiin kuuluva morbillivirus. Virus leviää erittäin helposti. Vuosittain noin 160000 lasta kuolee tuhkarokkoa seuraaviin komplikaatioihin. Ihminen on ainoa isäntä virukselle. (ECDC3.) Kuvassa 2 näkyvä poika on tyypillinen tuhkarokon saanut potilas, jolla ihottuman ilmaantumisesta kolmantena päivänä näkyy punaiset läiskät ensin kasvoissa leviten muualle kehoon (CDC2 2017).

 

Kuva 2. Kuvan lähde: CDC2 2017

 

Tarttuminen

 

Tuhkarokko tarttuu ilmateitse, kosketus- sekä pisaratartuntana. Itämisaika on 7-21 vuorokautta, yleisesti 9-11 vrk. Tuhkarokon saanut tartuttaa muita jo vuorokautta ennen ensioireita iholla ja tuhkarokko tarttuu 4 vuorokautta ihottuman alkamisesta eteenpäin. (THL18 2017.)

 

Oireet

 

Korkea kuume, sidekalvotulehdukset, kurkkukipu ja muut hengitystieoireet kuuluvat taudinkuvaan. Tuhkarokolle tyypillinen ihottuma kehittyy 2-4 päivää kuumeen nousemisen jälkeen ja etenee päästä koko kehoon 3-4 päivässä häviten ensin sieltä, mihin se on ensin ilmaantunut. Noin 1-2 päivää ennen ihottuman puhkeamista voidaan bukkaalisilla eli posken limakalvoilla havaita Koplikin pilkkuja. Jos vastustuskyky on alentunut, tauti esiintyy keskimäääristä voimakkampana. (ECDC3.)

 

Komplikaatiot

 

Yleensä kuume laskee 1-2 vuorokautta ihottuman alkamisen jälkeen. Jos kuume jatkuu pitempään, komplikaatiot ovat todennäköisiä, kuten ripuli, korvatulehdus ja keuhkokuume. Vakavia komplikaatioita ovat infektion jälkeinen aivotulehdus eli enkefaliitti ja SSPE, joka on subakuutti sklerosoiva panenkefaliitti. SSPE on harvinainen, keskimäärin 7 vuotta tuhkarokon sairastamisesta puhkeava vakava, aivoja tuhoava sairaus, jota ei voi parantaa. SSPE:n aiheuttaa tuhkarokkoviruksen mutaatiomuoto ja sen esiintymistiheys on 1/100000. Tuhkarokkoon kuolee keskimäärin 1-3 potilasta tuhannesta. Kuolemista kuusi kymmenestä johtui pneumoniasta eli keuhkokuumeesta. (ECDC3.)

 

Toteaminen ja hoito

 

Verinäytteestä tutkimalla saadaan selville tuhkarokkovirusvasta-aineet, myös virtsa-, nielu-, sylki- tai verinäytteestä tehty osoittaminen selvittää mahdollisen tuhkarokkoviruksen olemassaolon. THL varmistaa diagnoosin tuhkarokkoepäilyssä. Potilasta hoidetaan oireiden mukaisesti, tarvittaessa kuumetta alentavilla lääkkeillä. Jos tuhkarokkopotilaalla on samanaikaisesti bakteeritulehdus, siihen määrätään antibiootti. (THL18 2017.)

 

Tartunnan ehkäisytoimet

 

Tuhkarokon voi ehkäistä ainoastaan rokotuksen avulla. Suomessa 1975 aloitettu tuhkarokkorokotus on vuodesta 1982 asti ollut osana kolmoisrokotetta MPR, joka antaa suojan myös sikotautia ja vihurirokkoa vastaan. Kansallisen rokotusohjelman mukaisesti lapselle annetaan 12-18 kuukauden iässä ensimmäinen rokotus, joka täydennetään kuuden vuoden iässä. Ulkomaille matkustavan rokotesuoja tarkistetaan ja tarvittaessa täydennetään. Aikuisella tulee olla 2 MPR-rokotteen suoja tai sairastetun taudin suoja. Tuhkarokolle altistunut välttyy taudilta, jos hän saa MPR-rokotteen 72 tunnin kuluessa altistuksesta. Tukihoitona voidaan antaa immunoglubuliinia.  (THL18 2017; THL19 2017; THL21 2016.) Tuhkarokko edellyttää ilmaeristystä (Ahola 2013, Timosen 2016, 9 mukaan).

 

4.9Vihurirokko – oireet, hoito, komplikaatiot sekä taudin aiheuttaja, taudin tarttuminen ja tartunnan ehkäisytoimet

Virus ja tarttuminen

 

Rubellavirus aiheuttaa vihurirokon Virus jakautuu kahteen haaraan ja ainakin seitsemään serotyyppiin, mutta antigeenisiä eroja ei ole. Virus elää vain ihmisessä. Taudinaiheuttaja tarttuu erittäin helposti ilmateitse, kosketus- tai pisaratartuntana tuhkarokon tavoin. Tauti tarttuu 7 päivää ennen iho-oireiden näkymistä ja tartuntavaara jatkuu 6 päivää ihottuman esiintulon jälkeen. Tauti itää 13-20 päivää. (THL20 2015; ECDC4.).

 

Oireet ja komplikaatiot

 

Ennen taudin puhkeamista suurentuneet pre-aurikulaariset ja subokkipitaaliset imusolmukkeet korvan edessä ja takana turpoavat ja ovat suurentuneita 5-8 päivää. Taudinkuvaan kuuluu flunssan kaltaiset oireet ja ihottuma, joka alkaa kasvoista leviten 24 tunnissa muualle kehoon. Ihottuma häviää noin kolmessa päivässä. Komplikaatioina niveloireita ja harvinaisena enkefaliitti, aivotulehdus. Raskauden aikana sikiö voi saada kehitysvamman, näkö-, tai kuulovaurion tai sydänvian. (THL20 2015; ECDC4.)

 

Toteaminen

 

Vihurirokko määritetään vihurirokkovasta-aineista, määritys tehdään verinäytteestä. Viruksen osoittaminen on mahdollista virtsa-, sylki-, nielu- tai verinäytteestä. THL varmistaa määrityksen. (THL20 2015.)

 

Hoito ja tartunnan ehkäisy

 

Vihurirokkopotilas hoidetaan oireiden vaatimalla tavalla, erityistä hoitoa vihurirokkoon ei ole. Raskaana olevan, joka epäilee vihurirokkotartuntaa, tulee ottaa välittömästi yhteys terveydenhuoltoon. Kansallisen rokotusohjelman MPR-rokote suojaa vihurirokolta. Rokote annetaan 1-1,5 ja 6 vuoden iässä. Tehoste annetaan aikuiselle, jolta puuttuu 2 MPR-rokotetta tai sairastettujen tautien suoja. (THL21 2016; THL19 2017.) Vihurirokkopotilas tarvitsee pisaraeristyksen (Ahola 2013, Timosen 2016, 9 mukaan).

 

 

4.10Sikotauti – oireet, hoito, komplikaatiot sekä taudin aiheuttaja, taudin tarttuminen ja tartunnan ehkäisytoimet

Sikotauti eli parotiitti on kuumeen nostava sylkirauhastulehdus. Rubulavirusten sukuun kuuluva paramyksovirus aiheuttaa sikotaudin. Viruksesta on useita kantoja. Virus elää vain ihmisessä ja tarttuu pisaratartuntana tai ilmateitse. (THL22 2015; ECDC5.)

 

Oireet ja komplikaatiot

 

Sikotaudin itämisaika on keskimäärin 19 päivää, vaihteluväli 14-25 päivää. Tauti tarttuu 1-2 vuorokautta ennen ensioireiden ilmaantumista ja tartuttavuus säilyy noin viikon ensioireista. Tyypillisiä oireita ovat nielemiskipu, väsymys, lihas- ja päänsärky sekä ruokahaluttomuus. Sylkirauhaset voivat turvota molemminpuolisesti tai toispuoleisesti, samoin imusolmukkeet. Yleisiä komplikaatioita ovat mm. kivestulehdus ja keskushermostotulehdus CNS sekä oireeton sydänlihastulehdus. Munasarjatulehduksia esiintyy n. 5% puberteetin ohittaneilla naisilla. Myös munuais- ja kilpirauhastulehduksia sekä maitorauhasen tulehduksia on raportoitu. Harvinaisia komplikaatioita ovat aivotulehdus, aivokalvontulehdus ja kuulovaurio.  (ECDC5; THL22 2015.)

 

Taudinaiheuttajan osoittaminen

 

Sikotauti voidaan määrittää verinäytteen sikotautivasta-aineet. Virus voidaan myös osoittaa veri-, sylki-, nielu- tai virtsanäytteestä. (THL22 2015.)

 

 Eristys ja hoito

 

Antibioottihoito voi olla tarpeen mm. bakteeriperäiseen sylkirauhastulehdukseen. Oireiden mukainen hoito, kuumetta alentavaa lääkettä ja vuodelepoa. Potilas on eristettävä viideksi päiväksi turvonneiden rauhasten ilmaantumisesta. (THL22 2015; ECDC5.) Sikotauti edellyttää pisaraeristyksen (Ahola 2013, Timosen 2016, 9 mukaan).

 

Tartunnan ehkäisy

 

Kansallinen rokotusohjelma sisältää MPR-rokotuksen lapsille 1-1,5 vuoden ja 6 vuoden iässä. Myös aikuisella tulee olla kahden MPR-rokotteen suoja, vajaa suoja täydennetään. Jos henkilön rokotesuojaa ei saada selville, rokotetaan epäselvässä tapauksessa aina. MPR-rokotteen ansiosta sikotauti, vihurirokko ja tuhkarokko ovat hävinneet Suomesta, samoin näiden tautien jälkitaudit. Vuosittain Suomessa esiintyy sikotautia ja tuhkarokkoa 0-5 tapausta vuodessa, lähinnä ulkomailta saadun altistuksen takia. (THL22 2015.)

 

4.11Välipohdintaa

Kymmenen rokotuksilla torjuttavaa tautia on käsitelty ja yhdeksän tautia on vielä edessä. On aika pohtia opittua tähän asti. Oma kokemus sairastumisesta palautui mieleen sikotaudin materiaalia lukiessani. Ollessani lukioikäinen sairastuin sikotautiin lähisukulaisen lapsen sairastaessa samaa tautia. Ikävät komplikaatiot pakottivat turvautumaan päivystävän lääkärin apuun. Armeijassa saatu sikotautirokote tuli liian myöhään, pari vuotta sairastetun taudin jälkeen.

 

Ilokseni voin todeta, että olen aidosti oppinut uusia asioita. Esimerkiksi Hib-taudit olivat käsite, jota en ole mielestäni nähnyt missään ennen tämän kurssin materiaalia. Neuvoloissa tehtävä rokotustyö kantaa hyvää hedelmää – laumasuoja on toistaiseksi suojellut melko hyvin myös heitä, joiden puolesta vanhemmat tekevät päätöksen kieltäytyä rokotuksista.

 

WHO:n ja ECDC:n sivustoilta selviää maailmanlaajuinen ja Euroopan tason tilanne – yleisesti ottaen tautitilanne on muissa maissa huonompi. Maamme tautitilannetta heikentää rokottamattomien tai huonosti rokotettujen ulkomaalaisten tulo Suomeen. Matkustelu voi aiheuttaa paikallisen epidemian Suomessa, jos epäonni seuraa mukana. Maastamme lähes hävitetyt taudit esiintyvät jälleen paikoitellen.

 

Esimerkiksi syyskuun lopulla tuberkuloosiin kuollut henkilö oli ulkomaalainen, joka oli työskennellyt pitkään Suomessa (Viitanen 2017). Ollessani pieni lapsi, lähiperheessä olleen tuberkuloosiepäilyn takia minulle tehtiin tuberkuliinikoe neljä kertaa noin 10 ikävuoteen mennessä. Tuohon aikaan BCG-rokote annettiin automaattisesti lapsille, mutta lapsena rokotettu ei ole aikuisiällä turvassa tuberkuloositartunnalta, todetaan Hengitysliiton tiedotteessa (Hengitysliitto 2017).

 

Palautetta tähän mennessä antaisin siitä, että kurssi on erittäin raskas ja portfoliosta tulee pitkä, kahden opintopisteen nimellinen ohjepituus on mielestäni reilusti alakantissa. Minua se ei muuten haittaa, koska haluan oppia asian kunnolla. Ongelma on vain se, että oman aikataulun suunnittelu menee uusiksi, koska kurssia ei voi mielestä tehdä 54 tunnissa, jotka kaksi opintopistettä antavat olettaa. Jos minulla olisi valta kirjoittaa info kurssin alkuun, laittaisin merkinnän, että kurssi on pitempi kuin kaksi opintopistettä, mutta siitä saa vain kaksi opintopistettä. Näin opiskelija voisi varautua runsaampaan ajankäyttöön. Meillä aikuisopiskelijoilla on opiskelun lisäksi muutakin elämää: perhettä, alaikäisiä lapsia, töitä jne. Työpaikoilla työvuorot suunnitellaan hyvissä ajoin ja sijaisuuksia tekevä, joka voi itse määrätä tekemänsä viikkotuntimäärän, voisi ilmoittaa työpaikalle tekevänsä pienempää viikkotuntimäärää, jos opiskeltavan kurssin todellinen kesto olisi tiedossa.

 

4.12Influenssa – oireet, hoito, komplikaatiot sekä taudin aiheuttaja, taudin tarttuminen ja tartunnan ehkäisytoimet

Virus ja yleistä

 

Influenssa on virusten aikaansaama tulehdus ylemmissä hengitysteissä. A-tyypin influenssa esiintyy usean viruksen aiheuttamana, esimerkiksi sikainfluenssaksi nimetyssä H1N1-muodossa. Toinen tämän hetken A-tyypin yleisin alatyyppi on H3N2. B-tyypin influenssat ajoittuvat kevääseen ja ovat lievempiä kuin A-tyypin aiheuttamat epidemiat. Joka talvi noin 20-30 % lapsista ja 5-15 % aikuisista sairastuu influenssaan. (THL23 2015.)

 

Oireet, hoito ja komplikaatiot

 

Tyypilliset oireet ovat äkkiä alkava kuume, lihas- ja nivelkipu, usein kuiva yskä, sairaalta vaikuttava olo, aristava kurkku ja vuotava nenä. Yskä voi olla voimakas kestäen jopa yli kaksi viikkoa. Terve henkilö toipuu flunssasta yleensä viikossa. Joissain maissa tarjotaan viruslääkkeitä influenssaa vastaan, nämä ehkäisevät komplikaatioita ja kuolemia. (WHO5 2016.) Influenssan hoito toteutetaan oireiden mukaisena, mahdollisia viruslääkkeitä käytettäessä hoito on aloitettava 48 tunnin sisällä oireiden ilmaantumisesta. (THL23, 2015).

 

Infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumion (2017a) mukaan Suomessa on käytössä kaksi viruslääkettä influenssan hoitoon. Oseltamiviiri on kapselimuotinen, tsanamiviiri on inhaloitava lääke apuna käytettävän laitteen avulla, lääkekuuri kestää 5 päivää. Viruslääkkeiden hyöty korostuu riskiryhmien hoidossa. Influenssan ohessa esiintyvät korvatulehdukset, keuhkokuumeet ja muut bakteerien aiheuttamat jälkitaudit vähenevät, samoin aivo- ja sydänhalvausten määrä todennäköisesti vähenee. Influenssan kesto lyhenee viruslääkkeiden avulla 1-2 päivää, tavalliseen viruksen aiheuttamaan nuhakuumeeseen viruslääkkeet eivät auta.

 

Riskiryhmiin kuuluvat henkilöt, kuten yli 65-vuotiaat ja puolen vuoden ja 5 ikävuoden välillä olevat lapset sekä kroonisista sairauksista kärsivät suositellaan rokotettaviksi. Sama rokotus estää komplikaatioita tulemasta influenssan ohessa. Komplikaatioita ovat mm. keuhkokuume, korvatulehdukset ja keuhkoputkentulehdukset, joita voidaan joutua hoitamaan sairaalassa. Pahimmillaan heikkokuntoinen voi kuolla influenssan komplikaatioihin. (WHO5, 2016, THL23 2015.)

 

Tarttuminen ja taudin ehkäisy

 

Influenssa leviää tehokkaasti tiheissä ihmisjoukoissa, kuten päiväkodeissa ja kouluissa. Sairastuneen henkilön yskiessä tai aivastaessa virusta sisältäviä pisaroita leviää ilmaan ja kulkeutuu terveiden ihmisten hengitysteihin tätä ilmaa hengitettäessä. Käsien välityksellä virus leviää myös. Viruksia tarttuu terveisiin ihmisiin silloin kun sairastunut henkilö kättelee toisia ihmisiä ja koskee ovenkahvoihin ja muihin pintoihin ennen tervettä ihmistä. Hyvä käsihygienia ja käsidesinfektioaineen käyttö ehkäisee käsien välityksellä leviävää virusta. Sairastuneen henkilön tulee yskiä ja aivastaa nenäliinaan pisaroiden leviämisen estämiseksi ja pestä kädet hyvin. (WHO5 2016.)

 

Rokotukset torjuvat tautia tehokkaasti.

 

Riskiryhmien lisäksi terveydenhuollon työntekijät ja raskaana olevat tulisi rokottaa vuosittain influenssaa vastaan. WHO julkaisee kahdesti vuodessa suositukset influenssarokotteista tautiepidemian levinneisyyden ja luonteen perustella. Rokotteeseen lisätään suojatekijöitä WHO:n ennusteen perusteella niitä influenssatyypin kantoja vastaan, joiden oletetaan olevan epidemian yleisimmät taudinaiheuttajat. (WHO5 2016.)

 

4.13HPV-infektio – oireet, hoito, komplikaatiot sekä taudin aiheuttaja, taudin tarttuminen ja tartunnan ehkäisytoimet

Virus ja yleistä

 

Ihmisen papilloomavirus HPV.stä tunnetaan noin sata erilaista tyyppiä ja ne aiheuttavat ihoinfektioita. Monet HPV-virukset voivat esiintyä sukupuolielinten alueella. Osa HPV-infektioista johtaa syöpään peräaukon, siittimen, emättimen, kohdunkaulan tai ulkosynnyttimien alueella, myös kaulan ja pään syöpä voivat olla HPV:n aiheuttama. (THL24 2017.)

 

WHO:n (2017) mukaan vuonna 2012 arvioitiin HPV:n aiheuttaneen 266000 kohdunkaulan syövästä johtuvaa kuolemaa. Samana vuonna raportoitiin 528000 uutta sairastumista kohdunkaulan syöpään. Kohdunkaulan syöpä on naisten neljänneksi yleisin syöpä. Alikehittyneissä maissa esiintyy noin 85% kaikista kohdunkaulan syövistä. THL:n mukaan HPV on hyvin yleinen – arviolta 8 henkilöä kymmenestä saa elämänsä aikana HPV-infektion ja joka kolmas yli 20-vuotias nainen on HPV-tartunnan saanut tällä hetkellä (THL24 2017).

 

Oireet, hoito ja komplikaatiot

 

Syöpää aiheuttava HPV-infektio on sukuelimissä oireeton. Nuoren henkilön HPV-infektio näkyy pinnallisen syylän tai ontelosyylän ilmaantumisena jalkapohjiin, käsiin tai polvitaipeisiin, sukuelinten alueella oleva syylä on kondylooma. Lievää HPV-infektiota ei hoideta, suurin osa infektioista paranee itsestään, kahdessa vuodessa noin 90%. Pitkittynyt infektio kohdunkaulan limakalvolla voi johtaa syövän esiasteeseen, joka poistetaan kirurgisesti laserilla tai sähkösilmukalla. (THL24 2017.) Noin 99% kohdunkaulan syövistä johtuu HPV:stä, myös muualla genitaalialueella, päässä tai kaulalla oleva syöpä voi olla HPV:n aiheuttaman infektion komplikaatio ja hoidetaan syövän hoito-ohjelman mukaisesti. (WHO6 2017).

 

Tarttuminen ja toteaminen

 

HPV-virus elää iholla ja tarttuu ihokontaktissa sekä sukupuolikontaktissa. Hyvä hygienia ja kondomi eivät suojaa HPV-tartunnalta. Virus voidaan todeta näytteestä kohdunkaulalta infektion vaiheessa, jolloin etsitään viruksen DNA:ta. HPV-infektio aiheuttaa pitkittyessään solumuutoksia, siksi kohdunkaulalta otetaan irtosolunäytteitä eli Papa-näytteitä. Vain poikkeustapauksessa määritetään verikokeesta HPV-infektion vasta-aineita. (THL24 2017.)  

 

Tarttumisen ehkäisytoimet

 

Paras hoito HPV:n aiheuttamiin sairauksiin on tyttöjen ja nuorten naisten rokotus. Kansallinen rokotusohjelma sisältä 11-12 vuotiaiden tyttöjen rokotukset 2-valentisella Cervarix-rokotteella, joka antaa noin 95% suojan HPV-tyypeille 16 ja 18. HPV-tyypin 16 aiheuttamat syövän esiasteet ovat vaarallisimpia, siksi rokotus annetaan kahdesti. Rokotusten väli on oltava 5 kuukautta. Jos tyttö on täyttänyt 15 vuotta ennen rokotusohjelman alkua, hänelle annetaan 3 rokotusta. Rokotussuoja kestää vähintään 10 vuotta. (THL25 2017.) Markkinoilla on saatavissa mm. 4-ja 9-valenttisia HPV-rokotteita, joiden antama suoja on laajempi kuin Suomessa kansalliseen rokotusohjelmaan valittu Cervarix-valmiste (WHO6 2017).

 

4.14Tuberkuloosi – oireet, hoito, komplikaatiot sekä taudin aiheuttaja, taudin tarttuminen ja tartunnan ehkäisytoimet

Bakteeri ja yleistä

 

Mycobacterium tuberculosis aiheuttaa useimmiten keuhkotuberkuloosin, mutta bakteeri voi lisääntyä muissakin sisäelimissä (THL26 2015). EU:n alueella tuberkuloosiesiintymien määrät ovat pienimmät maailmassa ja vähenevät noin 5 prosentin verran vuosittain. Tuberkuloosi keskittyy haavoittuneimpiin ihmisiin, kuten asunnottomiin. Taudin esiintyvyys vaihtelee maittain, eikä tuberkuloosin asettamiin haasteisiin ole pystytty täysin vastamaan. Esimerkiksi antibiooteille vastustuskykyiset kannat ovat haasteellisia hoitaa, lisäksi osa tuberkuloosipotilaista ei sitoudu pitkiin hoitoaikoihin. Myös tuberkuloosin aikainen toteaminen on haasteellista, sillä terveydenhuollon ammattihenkilöt eivät aina osaa ottaa huomioon tuberkuloosin mahdollisuutta. (ECDC6.)

 

Tartunta

 

Tarttuvassa vaiheessa oleva keuhkotuberkuloosi tartuttaa muita sairaan henkilön yskiessä tai niistäessä. Tällöin ilmaan pääsee tuberkuloosibakteereita hienojakoisen aerosolin välityksellä. Terve ihminen hengittää tuberkuloosibakteereita ja altistuu taudille – noin kolmasosa bakteerille altistuneista sairastuu. Tartuntariski vaihtelee altistuksen voimakkuuden, ajan, puolustuskyvyn ja kontaktin läheisyyden mukaan. (ECDC6; THL26 2015.) Viime aikoina tartuntatapoja on löydetty lisää. Muun muassa vesipiipun, kannabistupakan tai yhteisen juomapullon käyttäminen tartuttaa tuberkuloosia. Päihteiden käyttäjien parissa alentunut vastustuskyky ja tiivis yhdessäolo tai yhteisasuminen lisäävät sairastumisen riskiä. (Lumio 2017b.)

 

Oireet ja toteaminen,

 

Tuberkuloosi kehittyy hitaasti.  Yleisoireina havaitaan viikkoja kestävä lievä kuume, uupumus, hikoilu öisin, laihtuminen ja huono ruokahalu. Keuhkopussitulehdus eli nesteen kertyminen keuhkopussiin aiheuttaa hengenahdistusta. Imusolmukkeet voivat olla turvonneita erityisesti kaulalla. Keskushermosto-oireita, kuten sekavuutta ja päänsärkyä ilmenee viiveellä muutaman viikon päästä muiden oireiden alkamisesta, mikäli kyse on aivokalvotulehduksesta. Alkuvaiheen yleisoireita esiintyy riippumatta siitä, missä tuberkuloosi sijaitsee. Yli kolme viikkoa kestänyt yskä verisen tai limaisen eritteen kanssa antaa aihetta lääkärissä käyntiin, tarvittaessa tehdään sairastuneen lähipiirin kontaktiselvitys. (Lumio 2017b.)

 

Tuberkuloosibakteeri on sauvamainen ja se voidaan saada löytää yskösnäytteestä värjäystekniikalla. Värjäystekniikan varmistaminen viljelemällä kestää 2-6 viikkoa, koska tuberkuloosibakteeri on hidas kasvamaan. Röntgenkuvauksella etsitään tautipesäkettä. Keuhkoissa, luustossa tai sisäelimissä näkyvä varjostuma on mahdollista tutkia tarkemmin magneettikuvauksella tai tietokonetomografiatutkimuksella. Ulkomailta Suomeen saapuvia turvapaikanhakijoita tutkitaan tuberkuloosin varalta, mutta tutkimus on vapaaehtoinen. Ihotesti, ns. Mantoux-testi kertoo yliherkkyydestä tuberkuloosibakteerille, mutta laboratoriotesti IGRA on syrjäyttänyt ihotestit suurelta osin. IGRA tutkii Montoux-testin tavoin, onko henkilön elimistö kohdannut tuberkuloosia aiheuttavan bakteerin aikaisemmin, mutta testit eivät erottele, onko tartunta vanha vai parhaillaan käynnissä oleva. (THL26 2015; Lumio 2017b.)

 

Hoito ja tartunnan ehkäisy

 

Maassamme saatavilla oleva BCG-rokote antaa hyvän suojan pienten lasten tuberkuloosiin. Kyseistä rokotetta käytettiin Suomessa 2006 vuoteen asti lähes kaikkien vastasyntyneiden rokotuksiin suojaamaan yleistyneen tuberkuloosia ja tuberkuloosin aiheuttamaa aivokalvontulehdusta vastaan. Lapsena satu rokotus ei anna suojaa aikuisiällä. (Lumio 2017b.)

 

Tuberkuloosi voi olla piilevänä latenttivaiheessa hyvin pitkään. Suomessa asuneet iäkkäät ihmiset ovat voineet saada nuorena tuberkuloositartunnan, joka aktivoituu vasta puolustuskyvyn heiketessä vanhalla iällä. Tätä latenttia, ei tartuttavaa tuberkuloosin muotoa kutsutaan lyhenteellä LTBI. Tässä tapauksessa henkilö on voinut saada tartunnan vuosikymmeniä aikaisemmin kuin hoidot aloitetaan. (Lumio 2017b.)

 

Bakteerilääkkeitä tuberkuloosin hoitoon käytetään yhdistelminä, jolloin saadaan riittävän hyvä teho. Yhdistelmiä joudutaan usein vaihtamaan haittavaikutusten tai puutteellisen tehon takia. Riskiryhmät, kuten maahanmuuttajat, hyvin iäkkäät henkilöt ja päihderiippuvaiset ovat haasteellinen joukko, jonka tuberkuloosia tulisi seuloa ja tutkia. Maassamme on 12 valmistetta tuberkuloosin hoitoon – isoniatsidi, rifampisiini, pyratsinamidi ja etambutoli ovat näistä tavallisimpia. Diagnoosin tekee keuhkolääkäri tai infektiolääkäri. (Lumio 2017b.)

 

Neljän, jopa viiden lääkkeen yhdistelmää käytetään hoidon alussa tartuntavaarallisen tuberkuloosin hoidossa muutaman kuukauden ajan, jonka jälkeen jatketaan tavallisesti kahdella lääkkeellä. Vastustuskykyisten MDR- kantojen takia hoidot ovat pitkiä, 6-24 kuukautta. Alikehittyneissä maissa esiintyy erityisen vastustuskykyisiä tuberkuloosibakteerikantoja, joiden hoito on vaikeampaa kuin Suomessa tavattujen tuberkuloosikantojen hoito. Maassamme tuberkuloosikuolemat ovat harvinaisia, mutta riskiryhmään kuuluvan sairastuminen tuberkuloosiin aiheuttaa yleistilan heikkenemisen kautta erilaisia henkeä uhkaavia komplikaatioita. (THL26 2015; ECDC6.)

 

Tärkeä seikka tartuntojen ehkäisyssä on sairauden varhainen löytäminen ja hoito, jotta tartuntaa levittävä vaihe jäisi mahdollisimman lyhyeksi. Suomessa hyvän tuberkuloositilanteen takia rokotukset kohdistetaan erityisiin riskiryhmiin, kuten erityisessä vaarassa oleviin vastasyntyneisiin. (THL26 2015; ECDC6.) Tuberkuloosin torjunnan pääseikat ovat sairastuneiden varhainen tunnistaminen ja hoito, lähikontaktien tunnistaminen ja tutkiminen sekä tuberkuloosille altistuneiden ennaltaehkäisevä lääkehoito. (Lumio 2017b).

 

Timonen (2016, 9) viittaa opinnäytteessään Ahoseen (2013) todetessaan tuberkuloosipotilaan vaativan ilmaeristystä. Näin potilaan hengitysilma saadaan ohjatuksi rakennuksesta ulos. Tuberkuloosipotilasta hoitava ja hänen vieraansa käyttävät hengityksensuojainta, käsineitä ja suojavaatetusta.

 

Yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi määritelty tuberkuloosi antaa lainsäädännön perusteella mahdollisuudet tahdonvastaiseen hoitoon ja eristämiseen. Eristys voidaan purkaa noin kaksi viikkoa tehokkaan lääkityksen alkamisesta, kun yskösnäytteistä ei enää löydy tuberkuloosibakteereita. (Lumio 2017b.)

 

4.15Hepatiitti A – oireet, hoito, komplikaatiot sekä taudin aiheuttaja, taudin tarttuminen ja tartunnan ehkäisytoimet

Virus ja yleistä

 

Hepatiitti A on viruksen aiheuttama (jatkossa merkitty lyhenteellä HAV) maksasairaus, joka voi olla laadultaan heikosta vaikeaan. HAV joutuu ihmisen elimistöön ulosteesta saastuneen ruoan tai juomaveden kautta, myös infektoitunut henkilö tartuttaa virusta. (WHO7 2017.)

 

Oireet ja hoito

 

HAV-tartunnan itämisaika on 15-50 päivää, pahoinvointi, ruokahalun puute, vatsakipu ja kuume ovat alkuvaiheen oireita. Ensimmäisten oireiden jälkeen muutaman päivän kuluttua havaitaan ihon ja silmän kovakalvojen keltainen väri, jonka aiheuttaa tulehtuneen maksan toimintakyvyn heikkeneminen – bilirubiini jää hajottamatta. Pienet lapset eivät yleensä oireile. (THL27 2016.)

 

HAV:n aiheuttaman tulehduksen hoitoon ei ole lääkitystä. Potilas toipuu viimeistään kuukausien kuluttua ja voi joutua olemaan sairaalahoidossa. Taudista parantunut ei kanna enää virusta, eikä tartuta muita ja on saanut elinikäisen suojan HAV:tä vastaan. (THL27 2016.)

 

Taudin osoittaminen ja komplikaatiot

 

HAV todetaan verestä vasta-aineita tutkimalla. Tuore hepatiitti A nostaa IgM-vasta-aineita ja maksan S-ALAT ja S-ASAT -kokeiden tulokset näyttävät kohonneita arvoja. (THL27 2016.)

 

Tauti aiheuttaa harvoin kuoleman. Merkittävimmät ryhmät, joilla on suurentunut riski saada HAV, ovat verenvuototautia sairastavat, ruiskuhuumeiden käyttäjät heidän lähikontaktinsa. Muusta syystä johtuva maksan alentunut toimintakyky yhdistettynä hepatiitin aiheuttamaan maksatulehdukseen johtaa todennäköisesti sairaalahoitoon. HAV:n aiheuttamat maksatulehdukset saavat aikaan merkittäviä sosiaalisia ja ekonomisia ongelmia, sillä ihmiset joutuvat oleman pois töistä, opinnoista tai muusta päivittäisestä toiminnasta. (WHO7 2017; THL28 2016.) 

 

Taudin tarttuminen ja ehkäisytoimet

 

HAV tarttuu helposti juoman tai ruoan välityksellä ulkomailla myös tasokkaista hotelleista sekä huumeidenkäyttäjien sosiaalisissa verkostoissa. HAV:n välttäminen hyvällä hygienialla ei ole riittävä varotoimi, sillä nautittu ruoka tai juoma voi olla saastunutta viruksesta. Riittämätön sanitaatio, lähinnä viemäri- ja jätevesien puutteellinen käsittely, lisää riskiä HAV:lle. Ainoa varma keino suojautua HAV-infektiolta on rokotuksen ottaminen. Maassamme on saatavilla erikseen A-hepatiittia vastaan tarkoitettu valmiste, mutta myös yhdistelmärokote A- ja B-hepatiittia vastaan on käytössä. (THL28 2016; WHO7 2017.)

 

4.16Hepatiitti B – oireet, hoito, komplikaatiot sekä taudin aiheuttaja, taudin tarttuminen ja tartunnan ehkäisytoimet

Yleistä, tarttuminen, aiheuttaja  

 

Hepatiitti B on viruksen aiheuttama maksatulehdus. Virus tarttuu veren välityksellä esimerkiksi neulanpistotapaturmasta tai huumeneulojen yhteiskäytössä tai suojaamattoman seksin välityksellä. (THL29 2015.)

 

Oireet, toteaminen, hoito ja ehkäisy

 

HBV-tartunta varmistetaan verikokeella, viruksen kantajalla antigeenitaso voidaan testissä osoittaa koholla olevaksi 6 kuukauden kuluttua akuutin vaiheen jälkeen. Infektio paranee itsestään, maksaa rasittavia tuotteita ja lääkkeitä tulee välttää, vaikeita oireita hoidetaan sairaalassa. Kroonista HBV:tä voidaan hoitaa interferonilla tai viruslääkkeillä. HBV ehkäistään kondomin käytöllä ja puhtailla ruiskuhuumevälineillä, tatuointien ja lävistysten ottaminen tulee tehdä turvalliseksi tiedetyllä tavalla ammattitaitoisen henkilön toimesta. B-hepatiitti voidaan torjua rokotuksen avulla. (THL29 2015; THL30 2017.) 

 

4.17Puutiaisaivotulehdus – oireet, hoito, komplikaatiot sekä taudin aiheuttaja, taudin tarttuminen ja tartunnan ehkäisytoimet

Yleistä, virus, tarttuminen ja oireet

 

Flaviruksiin lukeutuva TBE-virus aiheuttaa enkefaliitin, joka on aivotulehdus. TBE-virusta on olemassa kolme tyyppiä: Kaukoidän, siperian ja läntinen tyyppi. Punkkien levittämä toinen tauti, Lymen tauti tai borrelioosi on eri sairaus kuin enkefaliitti. Virus leviää Ixodes-puutiaisen puremasta, myös tartunta punkin kasvuvaiheen muodosta eli nymfistä tai toukasta on mahdollista, samoin alikehittyneissä maissa mm. pastöroimattoman maidon välityksellä. (THL31 2015.)

 

Oireita esiintyy 10-30 prosentilla tartunnan saaneista, oireet tulevat noin1-4 viikon kuluessa puremasta. Sairauden tunne, paha olo ja kuumeilu kestää enintään viikon ja yleensä infektio päättyy näihin oireisiin. Tästä noin viikon päästä 20-30 prosentti sairastuneista saa aivotulehduksen: esiintyy kuumetta, päänsärkyä, valon arkuutta, niskajäykkyyttä ja muita neurologisia oireita, kuten halvausoireita, kouristuksia tai tajunnanhäiriöitä. Enintään prosentti sairastuneista kuolee ja enintään 10 % sairastuneista saa pitkäkestoisia tai pysyviä keskushermosto-oireita, kuten keskittymis- ja muistivaikeuksia, raajan halvauksia, lihasheikkoutta tai kuulovaurioita. (THL31 2015.)

 

Toteaminen, hoito ja ehkäisy

 

TBE-virusvasta-aineet voidaan löytää verikokeella tai selkäydinnesteestä. Sairastettu tauti antaa elinikäisen immuniteetin. Virustautiin ei ole lääkehoitoa, aivotulehdus hoidetaan sairaalassa. Punkin puremalta voi välttyä luonnossa liikuttaessa oikealla pukeutumisella ja punkin karkotusvalmisteilla. Punkkitarkastus luonnossa liikkumisen jälkeen joka päivä ei suojaa puutiaisaivokuumeelta, mutta ehkäisee borrelioosin tarttumista. Puutiaisaivotulehdusrokote TBE annetaan Ahvenanmaalla ja Simon ja Paraisten kunnissa asuville ja mainituissa kahdessa kunnassa kesällä 4 viikkoa oleskeleville yli 3 -vuotiaille. Rokotteen suoja on noin 90 % luokkaa. Borrelioosia vastaan ei ole olemassa rokotetta. (THL32 2017; THL31 2015.)

 

4.18Meningokokki – oireet, hoito, komplikaatiot sekä taudin aiheuttaja, taudin tarttuminen ja tartunnan ehkäisytoimet

Yleistä, aiheuttaja, tarttuminen ja oireet

 

Aivokalvontulehdus eli meningiitti ja sepsis eli yleistynyt bakteeri-infektio voivat olla meningokokin aiheuttamia. Bakteeria on useita ryhmiä, esimerkiksi A, B, C, W135 ja Y. Ihminen on nielussa elävän bakteerin ainoa isäntä ja voi olla oireeton kantaja. Tartunta tapahtuu pisaratartuntana tai yhteisistä ruokailuvälineistä. (THL33 2015.)

 

Oireet alkavat äkillisesti ja etenevät nopeasti, pahimmillaan johtaa menehtymiseen vuorokaudessa. Päänsärky, korkea kuume, valonarkuus, yleistilan romahtaminen, jäykkä niska ja petekkiat, verenpurkaumat iholla ovat yleisiä oireita, pahoinvointi, sekavuus ja oksentelu ovat myös mahdollisia. Hoitoon on hakeuduttava ilman viivytyksiä. (THL33 2015.)

 

Toteaminen, hoito ja rokottamalla ehkäisy

 

Meningokokki voidaan todeta viljelemällä selkäydinnesteestä tai verinäytteestä. Hoito toteutetaan sairaalassa laskimon kautta annettavan mikrobilääkkeen avulla, nestetasapaino palautetaan. (THL33 2015.) Rokotus tarvitaan eräissä maissa, joissa liikutaan turistikohteiden ulkopuolella, myös USA ja Saudi-Arabia ovat asettaneet vaatimuksia nelivalenttisen meningokokkirokotesuojasta maahan saapuvalle. Suomessa rokote annetaan rutiinitoimenpiteenä varusmiespalveluksessa oleville. (Nohynek 2017.)

 

4.19Vesikauhu – oireet, hoito, komplikaatiot sekä taudin aiheuttaja, taudin tarttuminen ja tartunnan ehkäisytoimet

Yleistä, virus, tartunta, toteaminen

 

Hermohakuinen lyssavirus aiheuttaa ihmisiin vesikauhua ja muihin nisäkkäisiin raivotautia. Monet nisäkkäät levittävät tautia ihmisiin ja toisiin eläimiin. Rabiekseen kuolee vuosittain tuhansia ihmisiä etenkin Afrikassa ja Aasiassa, tautia esiintyy myös mm. Venäjällä, Puolassa ja Romaniassa. Tartunta saadaan puremasta tai limakalvolle joutuneesta eläimen syljestä, itämisaika vaihtelee 10 päivästä jopa vuosiin, yleisesti 20-90 päivää. Tautia ei voi todeta ennen oireiden alkamista ja oireiden puhjettua vesikauhu johtaa aina potilaan kuolemaan. (THL34 2015.)

 

Oireet, hoito ja ehkäisy

 

Oireet alkuvaiheessa ovat päänsärky, levottomuus, kuume, pahoinvointi ja puremakohdan tuntopuutos. Edetessään tauti aiheuttaa kiihtyneisyyttä, harhaisuutta, kouristelua, nielun lihaskramppeja. Halvaantuminen ja kipujen esiintyminen ovat myös mahdollisia. Oireiden alettua kuolema seuraa muutamassa päivässä. Oireiden vaiheessa olevaa tautia ei voida hoitaa.

 

Kun epäillään altistusta rabiekselle, alue pestään runsaalla saippuavedellä ja huuhdellaan 70 % alkoholilla. Estohoito aloitetaan vuorokauden kuluessa rabiesimmunoglobuliinilla ja rokotussarjalla. Rokotussarjaan kuuluu neljä annosta 0, 3, 7 ja 14 päivää altistuksesta, immunoglobuliinin viimeinen antoajankohta on 7 päivää rokotussarjan aloittamisesta, siis 7 tai 8 päivää altistuksesta. Jos immunoglobuliinia ei ole annettu, potilas saa päivänä 28 viidennen rokotteen. Suomen ja Venäjän väliselle rajalle levitetään vuosittain maastoon villieläinten rokotesyöttejä tautia torjumaan. (THL35 2016.)

 

4.20Vesirokko – oireet, hoito, komplikaatiot sekä taudin aiheuttaja, taudin tarttuminen ja tartunnan ehkäisytoimet

Yleistä, aiheuttaja, tartunta

 

Viruksen aiheuttama vesirokko paranee terveellä lapsella noin viikossa, mutta keuhko- tai ihosairautta sairastavalla vesirokko voi olla vakava, samoin puolustuskyvyltään heikolla henkilöllä infektio voi olla jopa kuolemaan johtava. Raskaana olevalle voi aiheutua komplikaatioita – sikiölle ja äidille. Vesirokkovirus tarttuu herkästi ilma-, pisara- ja kosketustartuntana. Virus itää 10-21 päivää ja virus tarttuu 1-2 päivää ennen iho-oireidenilmaantumista toisiin ihmisiin. Tartunta on mahdollinen vyöruusurakkulanesteestä. Vesirokon sairastamisen jälkeen virus jää piileskelemään ihmisen hermosolmukkeisiin ja myöhemmin puolustuskyvyn heiketessä, virus saattaa aktivoitua ja kehittyy vyöruusuihottuma. Rokotus on lisätty kansalliseen rokotusohjelmaan vuonna 2017. (THL37 2017.)

 

Oireet, hoito, komplikaatiot, ehkäisy

 

Oireina mainitaan kuume, päänsärky, sairauden tunne, ruokahalun puute. Voimakkaasti kutiseva ihottuma ilmaantuu punaisina läiskinä ja näppylöinä, muutamassa tunnissa nousee vesirakkuloita, jotka kehittävän ruven 3-4 päivässä ja arpeutuvat. Komplikaationa ihon bakteeritulehdus esimerkiksi raapimisen seurauksena, myös sepsis tai faskiitti nekrotisoivana ovat mahdollisia komplikaatioita. Muita vakavia komplikaatioita ovat raskaana olevan vesirokkokeuhkokuume sekä harvinaisena kaikilla potilailla mahdollinen aivotulehdus, munuais-, maksa-, nivel-, umpilisäke- ja kivestulehdus ja verenvuototaipumus. (THL37 2017.)

 

Virus voidaan osoittaa rakkulanesteestä tai aiemmin sairastettu tauti todeta verinäytteen vasta-aineista, mutta tyypillinen rakkulaihottuma on kliinisenä kuvana riittävä diagnoosiin. Terve lapsi hoidetaan oireiden mukaan, iholle kehittynyt bakteeritulehdus voi tarvita antibioottihoidon, raskaana oleva ja pitkäaikaissairas tarvitsee asikloviirilääkityksen pääsääntöisesti. (THL37 2017.)

 

Vesirokko ehkäistään rokotuksin. Tällä hetkellä kansallinen rokotusohjelma sisältää vesirokkorokotuksen neuvolassa ja koulun ikäkausitarkastuksessa siten, että lapsi saa tarvittavat 2 rokotetta ikävuoteen 13 mennessä. Vesirokkorokotus vähentää vyöruusutapauksista 70-80 %. (THL36 2017.)

 

5Kansallinen rokotusohjelma

Olen koonnut taulukkoon 1 tiedot THL:n rokotussivuilta, lähinnä lasten ja aikuisten kansallisen rokotusohjelman aineistosta. Tarvittaessa olen täydentänyt tietoja asianomaisen rokotteen omasta infosivusta. Varusmiespalvelukseen astuvalta tarkistetaan rokotukset ja tarvittaessa täydennetään. Seuraavat rokotukset tulee olla kunnossa tai ne täydennetään varusmiespalvelun aikana:

  • Kurkkumätä, jäykkäkouristus, hinkuyskä (dtap)
  • Tuhkarokko, sikotauti ja vihurirokko
  • Aivokalvontulehdus
  • Influenssa
  • TBE-rokotus, jos varusmies tulee riskialueelta palvelukseen (THL2, 2017.)

 

KANSALLINEN ROKOTUSOHJELMA

IKÄ

ROKOTE

INDIKAATIO

HAITTAVAIKUTUKSET

2 ja 3 ja 5 kk.

Rotavirus, RotaTeq -valmiste

Rotavirusripuli

Heikennetyt virukset, apuaineiden suolat ja sokerit rokotteessa, THL: mukaan ei erityisiä haittavaikutuksista.

3 kk ja 12 kk

Pneumokokkikonjugaatti, Synflorix-rokote PCV10

Aivokalvontulehdus, keuhkokuume, verenmyrkytys, korvatulehdus.

Ei sis. eläviä taudinaih. Tehosteaine alumiiiniyhdiste ja suola. Ei anneta samoista aineosista anafylaksian saaneelle. Paikallisia punoitus, kuumotus, turvotus ja ihottuma oireita.

3 kk, 5 kk ja 12 kk.

Viitosrokote DTaP-IPV-Hib.

Kurkkumätä, jäykkäkouristus, hinkuyskä, polio ja Hib-taudit, kuten aivokalvontulehdus, kurkunkannentulehdus ja verenmyrkytys. Rokote tulisi antaa käytännössä aina, toisten rokottaminen ei suojaa lasta.

Tapettuja polioviruksia, kurkkumätä, jäykkäkouristus ja hinkuyskäbakteerien toksoideja, hinkuyskäbakteerin pintarakenteita, Hib-bakteerin pintasokereita, alumiiniyhdiste, suoloja, sokeria, aminohappoja, vitamiineja tuotteessa. Paikallisoireita kuten PCV-rokotteessa voi esiintyä. Alaraajaan rokotetun varaamis- tai ontumisoire tulkitaan kivuksi, paikallisoireet eivät estä tehosteen antamista. N. 2 vrk. päästä tuleva kuume, ärtyneisyys, itkuisuus, imusolmukkeiden turpoaminen ja muut yleisoireet esiiintyvät alle 1 % rokotetuista. HHE, discoloured leg tai nokkosihottuma ei yleensä estä tehosteen antamista.

12kk ja 6 v.

MPR

Tuhkarokko, sikotauti, vihurirokko

eläviä, heikennettyjä viruksia 3 taudinaiheuttajasta. Apuaineissa suoloja, sokereita, aminohappoja, väriainetta, kananmunan ovalbumiinia. 5-15 % rokotetuista saa MPR-tautien kaltaisia oireita. levottomuus, ärtyisyys, päänsärky, kurkkukipu, yskä, nuha, silmien punoitus, niveloireita ja imusolmukkeiden suurentumista. Oireet alkavat 5-12 vrk rokottamisesta ensimmäisen rokotuksen jälkeen ja hoidetaan särky-kuumelääkkeillä.

6 kk – 35 kk vuosittain

Influenssarokote,

lapsilla nenäsumute

Kausi-influenssaan

Vaikuttava aine influenssaviruksen pinta-antigeenit, sis. suoloja, formaldehydiä, gentamisiinia ja polysorbaattia ja kananmunan ovalbumiinia. Ei sis. eläviä viruksia eli rokote ei voi aih. influenssaa. Pistettävän rokotteen haitoista kuumetta esiintyy n 10 % alle 2-vuotiaista, pistokohdan kipu, punotus ja turvotus ja muita ihoreaktioita etenkin kuumeen ohella voi esiintyä. Nenäsumute voi aiheuttaa nenän tukkoisuutta ja voimakasta nuhaa, sairauden tunne, lihas- ja nivelsäryt myös mahdollisia. Yleisoireita, kuten huonovointisuus, päänsärky ja ärtyneisyys voi esiintyä molempien rokotteiden antotapojen jälkeen. THL asetti 2010 narkolepsiatyöryhmän, joka selvitti sikainfluenssarokote Pandemrixin, sikainfluenssan ja narkolepsian välisiä yhteyksiä 4-19 vuotiailla. ja alle 65 -vuotiailla aikuisilla. Loppuraportissa todetaan, että mainittu rokote myötävaikutti narkolepsian lisääntymiseen. Myös katapleksiaa on esiintynyt narkolepsian yhteydessä. Rokotteen poistaminen käytöstä palautti narkolepsian tasolle, jossa se oli ennen Pandemrixin käyttöä.  Narkolepsia on nukahtelusairaus, katapleksia on lihastonuksen menetys. Narkolepsiaa ei osata parantaa, oireita hoidetaan päivärytmin ja päivälevon jaksotuksilla sekä mm. tarkkaavaisuushäiriölääkkein ja valvetilaa vahvistavin lääkkein, lihastonusta voidaan hoitaa depressiolääkkein.

1,5 ja 6 v.

Vesirokkorokote Varivax

Vesirokkoa vastaan

Sis. eläviä, heikennettyjä vesirokkoviruksia, sakkaroosia, liivatetta, ureaa, suoloja, glutamaattia. THL ei ole raportoinut haittavaikutuksista.

4 v.

DTaP-IPV, nelosrokote

Kurkkumätä, jäykkäkouristus, hinkuyskä ja polio. Rokote tulisi antaa käytännössä aina, muiden rokotus ei suojaa rokottamatonta lasta. Oireita viitosrokotteesta saanut ohjataan ottamaan ennalta kuume- ja kipulääkkeitä ennen nelosrokotteen antamista.

Toksoideja kurkkumätä-, jäykkäkouristus- ja hinkuyskäbakteereista. Pintarakenteita hinkuyskäbakteereista, tapettuja polioviruksia. Alumiiniyhdiste, sokereita, suoloja, aminohappoja, vitamiineja, fenoksietanolia ja formaldehydiä. Paikallisreaktioita mm. kuume, päänsärky, ärtyneisyys, ihottumat muutama vrk. rokotuksen jälkeen, paikallisreaktioita ilmenee jopa 25 %:lla, kuten kuume ja imusolmuketurvotukset.  Alaraajaan rokotettu lapsi varoo jalan käyttämistä yleensä kivun takia.

11-12 v. tytöt

HPV

Kohdunkaulan syöpään ja sen esiasteisiin

Ihmisen papilloomavirusrokote. Annetaan ennen sukupuolielämän aloittamista, mutta voidaan antaa alle 30-vuotiaalle sukupuolielämän aloittaneelle naiselle. Ei sisällä eläviä taudinaiheuttajia, sis. alumiinia ja suoloja. Ei anneta anafylaktisen reaktion saaneelle, joka sai oireet aineosasta, jota on HPV-rokotteessa. Esiintyy pahoinvointia, kuumetta, sekä puolella rokotetuista sairauden tunnetta, pistosalueen turvotusta tai punotusta ja kuumetta. Pistospuolen käden lihassärkyä ja paikallista kipua. Pyörtymistä saattaa esiintyä, sitä pidetään nuoruusiän aiheuttamana ja jatkossa rokotetaan makuuasennossa.  Paikallis- ja yleisoireet eivät estä jatkorokotuksia.

14-15 v.

dtap-rokote

Kurkkumätä, jäykkäkouristus ja hinkuyskä

Ei sisällä eläviä taudinaiheuttajia, vaan bakteerien toksoideja eli vaarattomaksi tehtyjä muotoja, hinkuyskäbakteerin pintarakenteita, alumiinia, suolaa ja sorbaattia. Jäykkäkouristuskomponenttiin tulee olla 5 v. väli. Dtap annetaan myös anafylaktisen reaktion saaneelle, jos mahdollista. Yleisoireet ja paikallisoireet mahdollisia, esim. lihassärky, päänsärky. Harvoin korkea kuume tai steriili absessi. Kuume- ja kipulääkkeitä voi käyttää oireisiin.

AIKUISTEN KANSALLINEN ROKOTUSOHJELMA

10 v.  välein

Dt

kurkkumätä-jäykkäkouristusrokote

Anafylaktinen reaktio harvinainen, pistosalueen oireet, huonovointisuus, kuume, lihassärky ja -jäykkyys, päänsärky, ihottuma ovat mahdollisia, pistoskohdan steriili abskessi on harvinainen. Sairaudentunne ja suurentuneet imusolmukkeet voivat esiintyä. Kuume- ja särkylääkkeitä voi ottaa oireisiin. Viivästynyt immunologinen reaktio on mahdollinen.

 

IPV

Polio, ei normaalisti tarvita tehostetta kuin riskialueille lähteville ja sieltä saapuville

Aiemmasta poliorokotteesta anafylaktisen reaktion saaneelle ei saa antaa IPV-rokotetta. Rokotusta ei tehdä, jos henkilö on allerginen samoille ainesosille, joita esiintyy IPV-rokotteessa.

 

MPR

Tuhkarokko, sikotauti ja vihurirokkorokote. Täydennys annetaan, jos aikuisen rokotussuoja on puutteellinen, ei tehostetta.

MPR-tautien kaltaisia oireita. levottomuus, ärtyisyys, päänsärky, kurkkukipu, yskä, nuha, silmien punoitus, niveloireita ja imusolmukkeiden suurentumista. Oireet alkavat 5-12 vrk rokottamisesta ensimmäisen rokotuksen jälkeen ja hoidetaan särky-kuumelääkkeillä.

65 v ja yli.

Influenssarokote

Rokote vähentää influenssasta johtuvia kuolemia ja sairaalajaksoja, vähentää jälkitauteja: korvatulehdus, keuhkokuume ja keuhkoputkentulehdus ym. Rokotettu sairastaa taudin lievempänä tai ei sairastu.

Pistettävä influenssarokote voi aiheuttaa paikallisia oireita, kuten turvotusta, punoitusta, kipua, sairaudentunnetta, lihas- ja nivelsärkyjä. Yleisoireista mahdollisia ovat mm. pahoinvointi, päänsärky, kuume, lämpöily ja ärtyneisyys. Ihoreaktiot ovat mahdollisia. Mitkään paikallis- tai yleisoireista eivät estä seuraavina vuosina influenssarokotuksia. Lasten influenssarokotuksen haittavaikutusten yhteydessä mainittu narkolepsia koskee myös aikuisia ja kuuluu asiana myös varttuneiden henkilöiden haittavaikutusten sarakkeeseen, vaikka tilan säästämiseksi sitä ei tähän toistamiseen kirjoiteta. Vaara narkolepsiasta on rokotuksen osalta ohi rokotteen käytön loputtua.

Taulukko 1. Suomen kansallinen rokotusohjelma

 

6epilogi

Totean, että arvostan tähän asti opiskelemani jälkeen terveydenhoitajia taas hieman enemmän. Ovat paljon vartijoina, kun toteuttavat neuvoloissa ja kouluterveydenhuollossa kansallista rokotusohjelmaa. Kun parhaillaan olen Keniaan lähtemistä varten joutunut ottamaan laajan rokotepaketin, voin vain olla kiitollinen, miten hyvä meillä on tautitilanne rokotuksilla vastustettavien tautien osalta. Maksaessani veroja, muista myös tämän, että hyvinvointivaltiossa itsestään selvät asiat, kuten laajat rokotukset, maksavat suuria summia rahaa ja työ on ammattihenkilön vastuullista työtä.

 

Totean samalla, että olen käyttänyt yhden opintopisteen osuuteen noin kahden opintoviikon ajan, jopa lähemmäs kolmea viikkoa. Olen aiemmin todennut saman ja niin nytkin: opintokokonaisuus tulisi olla suuremmilla opintoviikoilla merkitty, nyt huolellinen opiskelu ei anna pisteitä kuten mielestäni tulisi olla. Portfolioni sisältää 53 sivua ja jo nyt supistin työtäni.. Hyvin tehtynä tästä olisi tullut ehkä noin 80 sivua, mutta opiskelu muilla kursseilla ei anna aikaa tehdä tätä portfoliota niin hyvin kuin sen tahtoisin tehdä. Kurssi on kuitenkin laadukas ja pidän tästä.

 

Oma ajatteluni laajentui merkittävästi. Tutkiessani maailman tautitilannetta rokotuksin vastustettavien tautien osalta, tulin surulliseksi. Monissa maissa sisäiset levottomuudet, johtuvatpa ne uskontoon liittyvistä jännitteistä tai maaperän mineraalien ja rikkauksien ryöstelyistä lieveilmiöineen, ovat ajaneet kansaa tuhansittain maan sisäiseen pakolaisuuteen tai naapurimaihin asti. Tiiviisti asutetuissa tilapäisissä leireissä taudit leviävät nopeasti mm. sanitaation puutteen ja toimimattoman terveydenhuollon takia. Likainen juomavesi ja ravinnon puute eivät paranna asiaa. Ilahduin suuresti lukiessani, että maassamme vesirokon torjunta on saanut uutta vauhtia, kun kansallinen rokotusohjelma sisältää tästä syksystä lähtien rokotteen tätä tautia vastaan.

 

Narkolepsian lisääntyminen influenssarokotteen ohella oli ikävä vahinko, eikä tilannetta pystytä peruuttamaan. Sairastuneet henkilöt elävät sairautensa kanssa loppuelämän, eikä rahakorvaus muuta tilannetta muuksi. Lääkkeen etukäteistutkiminen ei tällä kertaa paljastanut tätä ongelmaa. Silti luotan rokotteisiin ja tulen suosittelemaan asiakkaille täyden rokotussuojan hankkimista.

 

Matkani rokotusosaajaksi on edennyt teoreettisten perusteiden opiskelun kautta loppusanojen kirjoitusvaiheeseen. Kokemukseni aineiston opiskelusta on ollut pääosin hyvä. Kurssi on hyvä ja ansaitsee olla pakollisena opintojen toisena vuotena. Vaikka en opiskele terveydenhoitajaksi, tulen luultavasti vanhustenhuollossa rokottamaan influenssarokotteita ikäihmisille. Paras elämykseni syntyi katsoessani THL:n tutkijan luennon immuunivasteesta. Todella hienoa työtä tehdään tutkijoiden ahkeroidessa rokotteiden kehitystyössä. Haastavaa ja arvokasta työtä. Jos olisin nuorempi, saattaisin innostua opiskelemaan kemiaa ja hakeutumaan vastaavaan työhön.

 

 

Lähteet

CDC1 2017. Public Health Image Library. Polio. WWW-dokumentti. Päivitetty 30.10.2017.  Saatavissa: https://phil.cdc.gov/Details.aspx?pid=984  [19.11.2017].

 

CDC2 2017. Public Health Image Library. Measles. WWW-dokumentti. Päivitetty 30.10.2017. Saatavissa: https://phil.cdc.gov/Details.aspx?pid=4498

[19.11.2017].

 

 Hengitysliitto 2017. Tuberkuloosirokotus. WWW-dokumentti. Ei päivitystietoa. Saatavissa: http://tuberkuloosi.fi/ [viitattu 13.10.2017].

 

Kotilainen, H. 2012. Mikrobilääkitys harvinaisiin nielutulehduksen aiheuttajiin. WWW-dokumentti. Päivitetty 25.1.2012. Saatavissa: http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=nix01762 [viitattu 7.10.2017].

 

Kuusi, M., Klemets, P., Nuorti, P., Lyytikäinen, O., Kela, E., Pekkanen, E., Ruutu, P., Vuopio-Varkila, J., Rapola, S. & Ölander, R-M. 2015. Toimenpideohje torjuntatoimista kurkkumätätapausten yhteydessä. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja C 15/2005. PDF-dokumentti. Päivitetty 14.4.2005. Saatavissa:  http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/97626/2005c15.pdf?sequence=1 [viitattu 6.10.2017].

 

Käypä hoito suositus. 2016a. Itsehoito. Lyhytkestoinen ripuli.  WWW-dokumentti. Päivitetty 19.4.2016. Saatavissa: http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50106#s12 [viitattu 6.10.2017].

 

Lumio, J. 2017a. Influenssa. WWW-dokumentti. Päivitetty 14.9.2017. Saatavissa: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00570 [viitattu 16.10.2017].

 

Lukio, J. 2017b. Tuberkuloosi. WWW-dokumentti. Päivitetty 4.10.2017 Saatavissa: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00611 [viitattu 16.10.2017].

 

Lumio, J. 2016. Jäykkäkouristus, tetanus. WWW-dokumentti. Päivitetty 15.11.2016. Saatavissa http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00573 [viitattu 6.10.2017].

 

Nikula, A. 2011. Vaccination competence – The Concept and Evaluation. Turun yliopisto. Hoitotieteen laitos. Väitöskirjan osajulkaisu. Saatavissa: http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/72549/AnnalesD995Nikula.pdf?sequence=1http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/72549/AnnalesD995Nikula.pdf?sequence=1 [viitattu 4.10.2017].

 

Nohynek, H. 2017. Meningokokkitaudit. Matkailijan terveysopas. WWW-dokumentti. Päivitetty 20.9.2017. Saatavissa: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/ktl.mat?p_artikkeli=mat00045 [viitattu 18.11.2017].

 

Pirskanen, S. 2017. Suullinen tiedonanto 5.10.2017.

 

Storvik-Sydänmaa, S., talvensaari, H., Kaisvuo, T. & Uotila, N. 2015. Lapsen ja nuoren hoitotyö. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

 

THL1. 2014. Rokotustekniikkavideo. Rokotuksen antaminen aikuisen olkavarteen lihaksensisäisesti, IM. WWW-dokumentti. Päivitetty 3.9.2014. Saatavissa: https://www.youtube.com/watch?v=gucsv4FV6Wo [viitattu 4.10.2017].

 

THL2. 2017. Rokottaminen. Käytännön ohjeita. WWW-dokumentti. Päivitetty 6.2.2017. Saatavissa: https://www.thl.fi/fi/web/rokottaminen/kaytannon-ohjeita [viitattu 6.10.2017].

 

THL3. 2015. Rotavirus. WWW-dokumentti. Päivitetty 18.9.2015. Saatavissa: https://www.thl.fi/fi/web/infektiotaudit/taudit-ja-mikrobit/virustaudit/rotavirus [viitattu 6.10.2017].

 

THL4. 2016. Rotavirusrokote. WWW-dokumentti. Päivitetty 16.9.2016. Saatavissa: https://www.thl.fi/fi/web/rokottaminen/rokotteet/rotavirusrokote [viitattu 7.10.2017].

 

THL5. 2015. Kurkkumätä. WWW-dokumentti. Päivitetty 8.12.2015. Saatavissa: https://www.thl.fi/fi/web/infektiotaudit/taudit-ja-mikrobit/bakteeritaudit/kurkkumata [viitattu 7.10.2017].

 

THL6. 2015.  Kurkkumätä-, jäykkäkouristus-, hinkuyskä-, polio- ja Hib-rokotteet. WWW-dokumentti. Päivitetty 5.6.2015. Saatavissa: https://www.thl.fi/fi/web/rokottaminen/rokotteet/130 [viitattu 7.10.2017].

 

THL7. 2015. Jäykkäkouristus. WWW-dokumentti. Päivitetty 18.9.2015. Saatavissa: https://www.thl.fi/fi/web/infektiotaudit/taudit-ja-mikrobit/bakteeritaudit/jaykkakouristus [viitattu 7.10.2017].

 

THL8. 2015. Hinkuyskä. WWW-dokumentti. Päivitetty 8.12.2015. Saatavissa: https://www.thl.fi/fi/web/infektiotaudit/taudit-ja-mikrobit/bakteeritaudit/hinkuyska [viitattu 7.10.2017].

 

THL9. 2017. Hinkuyskän esiintyvyys 2016. WWW-dokumentti. Päivitetty 26.4.2017. Saatavissa: https://www.thl.fi/fi/web/infektiotaudit/seuranta-ja-epidemiat/tartuntatautirekisteri/tartuntataudit-suomessa-vuosiraportit/tautien-esiintyvyys-2016/hinkuyskan-esiintyvyys-2016 [viitattu 7.10.2017].

 

THL10. 2017. Nohynek, H., Sane, J., Sarvikivi, E., Seppälä, E., Lyytikäinen, O. & Pekkanen, E. Toimenpideohje torjuntatoimista hinkuyskätapausten yhteydessä. THL ohjaus 17 / 2017. PDF-dokumentti. Ei päivitystietoa. Saatavissa: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/135249/URN_ISBN_978-952-302-919-4.pdf?sequence=1 [viitattu 7.10.2017].

 

THL11. 2015. Polio. WWW-dokumentti. Päivitetty 8.12.2015. Saatavissa: https://www.thl.fi/fi/web/infektiotaudit/taudit-ja-mikrobit/virustaudit/polio1 [viitattu 8.10.2017].

 

THL12. 2017. Poliorokote. WWW-dokumentti. Päivitetty 24.3.2017. Saatavissa: https://www.thl.fi/fi/web/rokottaminen/rokotteet/poliorokote [viitattu 7.10.2017].

 

THL13. 2016. Hib-rokote. WWW-dokumentti. Päivitetty 24.3.2017. Saatavissa: https://www.thl.fi/fi/web/rokottaminen/rokotteet/hib-rokote [viitattu 8.10.2017].

 

THL14. 2015. Mikä on Hib. WWW-dokumentti. Päivitetty 18.9.2015. Saatavissa:  https://www.thl.fi/fi/web/infektiotaudit/taudit-ja-mikrobit/bakteeritaudit/hib [viitattu 8.10.2017].

 

THL15. 2015. Pneumokokki. WWW-dokumentti. Päivitetty 18.9.2015. Saatavissa: https://www.thl.fi/fi/web/infektiotaudit/taudit-ja-mikrobit/bakteeritaudit/pneumokokki [viitattu 8.10.2017].

 

 THL16. 2017. Pneumokokkirokote. WWW-dokumentti. Päivitetty 8.6.2017. Saatavissa:  https://www.thl.fi/fi/web/rokottaminen/rokotteet/pneumokokkirokote [viitattu 8.10.2017].

 

THL17. 2013. Pneumokokkirokotukset lapsille ja aikuisille. WWW-videodokumentti. Päivitetty 11.10.2013. Saatavissa: https://www.youtube.com/watch?v=qLXqflvZd3o&feature=youtu.be [viitattu 8.10.2017].

 

THL18. 2017. Tuhkarokko. WWW-dokumentti. Päivitetty 31.8.2017. Saatavissa: https://www.thl.fi/fi/web/infektiotaudit/taudit-ja-mikrobit/virustaudit/tuhkarokko [viitattu 9.10.2017].

 

THL19. 2017. MPR-rokote. WWW-dokumentti. Päivitetty 4.7.2017. Saatavissa: https://www.thl.fi/fi/web/rokottaminen/rokotteet/mpr-rokote [viitattu 9.10.2017].

 

THL20. 2015. Vihurirokko. WWW-dokumentti. Päivitetty 18.9.2015. Saatavissa: https://www.thl.fi/fi/web/infektiotaudit/taudit-ja-mikrobit/virustaudit/vihurirokko [viitattu 9.10.2017].

 

THL21. 2016. Aikuisten rokotusohjelma. WWW-dokumentti. Päivitetty 17.6.2016. Saatavissa: https://www.thl.fi/fi/web/rokottaminen/eri-ryhmien-rokotukset/aikuisten-rokotusohjelma [viitattu 9.10.2017].

 

THL22. 2015. Sikotauti. WWW-dokumentti. Päivitetty 8.12.2015. Saatavissa: https://www.thl.fi/fi/web/infektiotaudit/taudit-ja-mikrobit/virustaudit/sikotauti [viitattu 9.10.2017].

 

THL23. 2015. Influenssa. WWW-dokumentti. Päivitetty 18.9.2015. Saatavissa: https://www.thl.fi/fi/web/infektiotaudit/taudit-ja-mikrobit/virustaudit/influenssa [viitattu 13.10.2017].

 

THL24. 2017. HPV-infektio. WWW-dokumentti. Päivitetty 27.3.2017. Saatavissa:  https://www.thl.fi/fi/web/infektiotaudit/taudit-ja-mikrobit/virustaudit/hpv-infektio [viitattu 17.10.2017].

 

THL25. 2017. HPV-rokote. WWW-dokumentti. Päivitetty 12.10.2017. Saatavissa: https://www.thl.fi/fi/web/rokottaminen/rokotteet/hpv-rokote [viitattu 17.10.2017].

 

THL26. 2015. Tuberkuloosi. WWW-dokumentti. Päivitetty 18.9.2015. Saatavissa: https://www.thl.fi/fi/web/infektiotaudit/taudit-ja-mikrobit/bakteeritaudit/tuberkuloosi [viitattu 17.10.2017].

 

THL27. 2016. Hepatiitti A. WWW-dokumentti. Päivitetty 29.7.2016. Saatavissa: https://www.thl.fi/fi/web/infektiotaudit/taudit-ja-mikrobit/virustaudit/hepatiitti-a [viitattu 17.10.2017].

 

THL28. 2016. Hepatiitti A-rokote. WWW-dokumentti Päivitetty 4.8.2016. Saatavissa: https://www.thl.fi/fi/web/rokottaminen/rokotteet/hepatiitti-a-rokote [viitattu 17.10.2017].

 

THL29. 2015. Hepatiitti B. WWW-dokumentti. Päivitetty 18.9.2015. Saatavissa: https://www.thl.fi/fi/web/infektiotaudit/taudit-ja-mikrobit/virustaudit/hepatiitti-b [viitattu 18.11.2017].

 

THL30. Hepatiitti B-rokote. WWW-dokumentti. Päivitetty 28.6.2017. Saatavissa: https://www.thl.fi/fi/web/rokottaminen/rokotteet/hepatiitti-b-rokote [viitattu 18.11.2017].

 

THL31. 2015. Puutiaisaivotulehdus. WWW-dokumentti. Päivitetty 18.9.2015. Saatavissa: https://www.thl.fi/fi/web/infektiotaudit/taudit-ja-mikrobit/virustaudit/puutiaisaivotulehdus [viitattu 18.11.2017].

 

THL32. TBE-rokote eli punkkirokote. WWW-dokumentti. Päivitetty 6.6.2017. Saavissa: https://www.thl.fi/fi/web/rokottaminen/rokotteet/puutiaisaivotulehdusrokote-eli-tbe-rokote [viitattu 18.11.2017].

 

THL33. 2015. Meningokokki. WWW-dokumentti. Päivitetty 18.9.2015. Saatavissa: https://www.thl.fi/fi/web/infektiotaudit/taudit-ja-mikrobit/bakteeritaudit/meningokokki [viitattu 18.11.2017].

 

THL34. 2015. Rabies. WWW-dokumentti. Päivitetty 29.9.2015. Saatavissa: https://www.thl.fi/fi/web/infektiotaudit/taudit-ja-mikrobit/virustaudit/rabies [viitattu 18.11.2017].

 

THL35. 2016. Vesikauhurokote. WWW-dokumentti. Päivitetty 4.8.2016. Saatavissa: https://www.thl.fi/fi/web/rokottaminen/rokotteet/vesikauhurokote [viitattu 18.11.2017].

 

THL36. 2017. Vesirokkorokote. WWW-dokumentti. Päivitetty 6.7.2017. Saatavissa: https://www.thl.fi/fi/web/rokottaminen/rokotteet/vesirokko-rokote [viitattu 18.11.2017].

THL37. Vesirokko. WWW-dokumentti. Päivitetty 5.9.2017. Saatavissa: https://www.thl.fi/fi/web/infektiotaudit/taudit-ja-mikrobit/virustaudit/vesirokko [viitattu 18.11.2017].

 

Timonen, M. 2016. potilaiden kokemukset terveyskeskuksen eristyksestä. Turun ammattikorkeakoulu. Hoitotyön koulutusohjelma. Opinnäytetyö. PDF-tiedosto. Saatavissa: https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/132443/Timonen_Mari.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 9.10.2017].

 

Viitanen, V. 2017. Potilas kuoli tuberkuloosiin Porissa – altistuneita noin 60, kaikki kutsutaan tutkimuksiin. WWW-dokumentti. Päivitetty 2.10.2017. Saatavissa: https://www.aamulehti.fi/uutiset/potilas-kuoli-tuberkuloosiin-porissa-altistuneita-noin-60-kaikki-kutsutaan-tutkimuksiin-200431407/ [viitattu 13.10.2017].

 

WHO1. 2011. Diphtheria. WWW-dokumentti. Päivitetty 21.6.2011. Saatavissa: http://www.who.int/immunization/topics/diphtheria/en/ [viitattu 7.10.2017].

 

WHO2. 2017. Tetanus. WWW-dokumentti. Päivitetty 27.2.2017. Saatavissa: http://www.who.int/immunization/diseases/tetanus/en/ [viitattu 7.10.2017].

 

WHO3. 2017. Poliomyelitis. WWW-dokumentti. Päivitetty 6.7.2017. Saatavissa: http://www.wpro.who.int/mediacentre/factsheets/fs_20120227_polio/en/

[viitattu 8.10.2017].

 

WHO4. 2014. Haemophilus influenzae type b (Hib). WWW-dokumentti. Päivitetty 23.1.2014. Saatavissa: http://www.who.int/immunization/diseases/hib/en/ [viitattu 8.10.2017].

 

WHO5. 2016. Influenza (Seasonal). WWW-dokumentti.  Päivitetty 01.11.2016. Saatavissa: http://www.who.int/mediacentre/factsheets/fs211/en/ [viitattu 13.10.2017].

 

WHO6. 2017. Human papillomavirus (HPV). WWW-dokumentti.  Päivitetty 01.02.2017. Saatavissa: http://www.who.int/immunization/diseases/hpv/en/ [viitattu 13.10.2017].

 

WHO7. 2017. Hepatitis A. WWW-dokumentti.  Päivitetty 01. 07.2017. Saatavissa: http://www.who.int/mediacentre/factsheets/fs328/en/ [viitattu 17.10.2017].

 

ECDC1. Factsheet about diphtheria. WWW-dokumentti. Ei päivitystietoa. Saatavissa: https://ecdc.europa.eu/en/diphtheria/facts [viitattu 7.10.2017].

 

ECDC2. Factsheet about Invasive Haemophilus influenzae disease.  WWW-dokumentti. Ei päivitystietoa. Saatavissa: https://ecdc.europa.eu/en/invasive-haemophilus-influenzae-disease/facts [viitattu 8.10.2017].

 

ECDC3. Factsheet about measles. WWW-dokumentti. Ei päivitystietoa. Saatavissa: https://ecdc.europa.eu/en/measles/facts/factsheet [viitattu 9.10.2017].

 

ECDC4. Factsheet about rubella. WWW-dokumentti. Ei päivitystietoa. Saatavissa:  https://ecdc.europa.eu/en/rubella/factsheet [viitattu 9.10.2017].

 

ECDC5. Facts about mumps. WWW-dokumentti. Ei päivitystietoa. Saatavissa:  https://ecdc.europa.eu/en/mumps/facts [viitattu 9.10.2017].

 

ECDC6. Facts about tuberculosis. WWW-dokumentti. Ei päivitystietoa. Saatavissa:  https://ecdc.europa.eu/en/tuberculosis/facts [viitattu 17.10.2017].