SUOMEN JA KENIAN TERVEYDENHUOLLON VERTAILUA

 

Hoitotyön periaatteiden toteutumisen tarkastelua

 

Tehtävä

Ammatillinen kasvu

 

 

2018

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

SISÄLLYS

 

1       JOHDANTO.. 3

2       käsitteiden määrittelyä. 4

2.1      Potilasturvallisuus. 4

2.2      Perhe ja perhekeskeisyys. 4

2.3      Potilaiden samanarvoisuus / yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus. 5

3       maiden vertailua hoitotyön periaatteiden taustaksi 6

3.1      Yleisiä tilastotietoja. 6

3.2      Hiv/aids -tilanne Suomessa ja Keniassa. 8

3.3      Väestörakenne Suomessa ja Keniassa. 8

3.4      Sairaansijat ja lääkärien määrä Suomessa ja Keniassa. 9

4       suomen ja kenian terveydenhuollon vertailua. 10

4.1      Potilasturvallisuus. 10

4.2      Perhe ja perhekeskeisyys. 13

4.3      Potilaiden yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus. 15

5       pohdinta. 19

6       LÄHTEET. 20

LIITTEET

 

          Liite 1. Taulukko 2. Suomen ja Kenian lääkäreiden ja sairaansijojen määrä

Liite 2. Taulukko 3. Suomen ja Kenian väestön elinajanodote

Liite 3. Taulukko 4. Suomen ja Kenian hiv/aids -tapaukset ja aids -kuolleisuus

Liite 4. Taulukko 5. Hiv Keniassa

Liite 5. Taulukko 6. Hiv Suomessa

Liite 6. Taulukko 7. Suomen ja Kenian väestötilastot

 

 

1JOHDANTO

Tämän kirjoitelman ulkomainen vertailuaineisto perustuu Keniassa keväällä 2018 tapahtuneeseen harjoittelujaksoon. Lentokone lähti Helsingistä 21.2.2018 ja paluulento saapui Helsinkiin 25.5.2018. Harjoittelu tapahtui Health Africa -verkoston kautta. Keniaan lähti seitsemän suomalaisopiskelijaa, joista minä ainoana Xamk:n opiskelijana.

 

Kun meitä oli Keniassa seitsemän opiskelijaa, saatoimme jakaa kokemuksia tuoreeltaan iltaisin yhteismajoituksessa yhteisen päivällisen aikana. Kulttuurisokista ja järkyttävistä olosuhteista selviytyminen vaatikin sitä, että oli luotettava vertaistuki, jolle asioita saattoi jakaa. Järkyttävien olojen takia erään opiskelijan pyörtyminen koettiin heti ensimmäisellä viikolla. Alaraajat koholle ja selinmakuulle asetettuna henkilö virkosi noin minuutissa.

 

Käytän hoitotyön periaatteiden nimeämisessä apuna lehtori Leila Sikasen luentoa hoitotyön teoreettisista perusteista, luento on päivätty 9.9.2015. Sikasen (2015) mukaan voidaan tarkastella erikseen potilaan hoitamista koskevia periaatteita tai hoitajan toimintaan liittyviä periaatteita. Hoitotyön periaatteet ovat yleisesti hyväksyttyjä toimintatapoja, joiden pohjalta tehdään hoitotilanteessa tarvittavia päätöksiä johdonmukaisesti ja arvioiden sitä, mikä on kulloinkin potilaan kannalta hyvä ratkaisu.

 

Sikasen (2015) mainitsemat periaatteet potilaan hoitotyössä ovat kunnioittaminen, yksilöllisyys, itsemääräämisoikeus, yksityisyys, perhekeskeisyys, turvallisuus, kokonaishoito, terveyskeskeisyys, omatoimisuus ja jatkuvuus. Sikasen (2015) mukaan hoitajan toimintaa ohjaavat periaatteet voidaan tiivistää kolmeen asiaan, jotka ovat laki potilaan asemasta ja oikeuksista, toiseksi potilaiden keskinäinen samanarvoisuus hoitotyössä ja kolmanneksi oikeudenmukaisuus.

 

Tarkastelen edellisessä kappaleessa mainituista seikoista tarkemmin turvallisuutta, erityisesti potilasturvallisuutta. Lisäksi käsittelen perhekeskeisyyttä ja potilaiden keskinäistä samanarvoisuutta sekä oikeudenmukaisuutta. Pohjustan kirjoitelmaa hieman yleisemmillä vertailutiedoilla Keniasta ja Suomesta.

2 KÄSITTEIDEN MÄÄRITTELYÄ

2.1Potilasturvallisuus

Terveydenhuollossa toimivan yksikön tai yksiköiden yhteenliittymän sisällä sovitut menettelytavat ja periaatteet. Tarkoituksena on taata hoidon turvallisuus ja estää potilaan vahingoittuminen. Potilaan kannalta hoito tulee olla haitatonta, joka tavoite saavutetaan laiteturvallisuuden, lääkitysturvallisuuden ja hoitoturvallisuuden osa-alueilla oikein toimimalla. (Stakes 2006, 6.)

 

2.2Perhe ja perhekeskeisyys

Perhekeskeisyyden määrittely on mahdollista tehdä vasta sen jälkeen, kun ensin on määritelty perhe. Tilastokeskus, kuten maamme lainsäädäntökin, määrittelee perheen siten, että kahden henkilön yhteistalous avioliitonomaisin olosuhtein muodostaa perheen, lisäksi mukana voi olla parin yhteinen, alaikäinen lapsi tai vain toisen lapsi.  Parisuhteen muoto ei ratkaise, onko kyseessä perhe, yhteisasuminen on merkitsevä tekijä. Perättäisiä sukupolvia voi olla enintään kaksi samassa perheessä, sukupolvet lasketaan nuorimmasta lähtien. (Tilastokeskus 2018.)

 

Hoitotyössä ja laajemminkin tarkasteltuna, nykyään on vallalla käsitys, että jokainen henkilö voi määritellä perheensä haluamallaan tavalla biologisin sitein tai ilman niitä. Myöskään fyysinen asuminen lähellä tai hyvinkin kaukana tarkasteltavasta henkilöstä ei rajoita perheeseen kuulumista. Tämä väljä perheen määritelmä ei sovi lainsäätäjälle eikä tilastointiin, mutta se palvelee hyvin oman aikamme terveydenhuollon asiakasta. (Friedman 1995, Niirasen & Seljan 2010, 7 mukaan.

 

Perhekeskeisyys tarkoittaa sitä, että potilasta tulisi ohjata, tukea ja hoitaa lähellä olevan verkoston ja perheen kautta. Potilaaseen luotava hoitokontakti voi parantua entisestään siten, että potilasta ymmärretään paremmin ottamalla mukaan lähiverkostosta saatava tieto. (Viljanen 1999, Niirasen & Seljan 2010,8 mukaan.) Potilaan tärkeimmät sosiaaliset suhteet ajatellaan olevan perheessä, siksi perheeseen kuuluminen ja potilaan erilaiset roolit siinä nähdään voimavarana potilaan toipumisen ja terveyden kohenemisen osatekijöiden joukossa. Edellä mainittu yhteys toimii myös käänteisellä tavalla: ympäristö voi olla yksilölle kuormitustekijä, jopa sairastumisen osatekijä. Potilas nähdään perhekeskeisessä työskentelyssä paitsi yksilönä, myös osana erilaisia yhteisöjä, joissa hän vaikuttaa, sekä osana omaa lähipiiriään että myös osana omaa perhettä. (Larivaara ym. 2009, Niirasen & Seljan 2010, 8 mukaan).

 

2.3Potilaiden samanarvoisuus / yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus

Lehtori Sikasen (2015) käyttämä samanarvoisuus -termi osoittautui ongelmalliseksi. Yleinen suomalainen asiasanasto YSA (2018) käyttää ohjausterminä sanaa tasavertaisuus ja yläkäsitteenä perusoikeudet ja lehtorin käyttämän sanan asemesta sanaa yhdenvertaisuus, joka on lakitermistössä esiintyvä vastine. Käsittelen tässä kirjoitelmassa yhdenvertaisuutta samanarvoisuuden asemesta, koska edellinen on parempaa yleiskieltä ja vakiintunut viralliseen kielenkäyttöön. Samanarvoisuuden vastaparina oleva eriarvoisuus tulee esille  myöhemmin Suomen ja Kenian olojen vertailuissa

 

Potilaiden keskinäinen yhdenvertaisuus toteutuu tai sen tulisi toteutua maamme lakien ohjaamina siten, että yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) kieltää 8 §:ssä kaiken syrjinnän mm. iän, alkuperän, uskonnon, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun syyn perusteella. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (17.8.1992/785) tarkentaa potilaan yhdenvertaisuutta ja oikeuksia. Jokaisella pysyvästi Suomessa asuvalla on sama oikeus saada terveydentilan vaatimaa hyvää hoitoa (3 §), joka on joko kiireetöntä hoitoa (4 §) tai hätätilassa kiireellistä hoitoa (8 §).

 

Oikeudenmukaisuus tarkoittaa Finto -asiasanastosta löytyvän KEKO -ontologian mukaan sitä, että kyseessä on ”arvo, jonka perusteella jotain pidetään yleistä oikeuskäsitystä tai oikeudentuntoa vastaavana, oikeamielisenä tai oikeellisena” (KEKO 2018.) Termi on virallisesti määriteltynä hieman kankealta kuulostava. Määrittelisin itse oikeudenmukaisuuden edellä mainitun määritelmän pohjalta siten, että jossain tilanteessa toimitaan yleisen oikeustajun mukaisesti hyväksyttävällä tavalla eli oikein.

3 MAIDEN VERTAILUA HOITOTYÖN PERIAATTEIDEN TAUSTAKSI

3.1Yleisiä tilastotietoja

Suomen YL-liitto pitää yllä Globalis.fi -sivustoa, joka on verkkojulkaisu, josta löytyy YK:n ja sen jäsenjärjestöjen materiaalia (Globalis 2016a). Sivustolta voi valita maiden vertailun keskeisten tunnuslukujen valossa. Vertailin sivuston työkalun avulla Keniaa ja Suomea seuraavalla sivulla näkyvän taulukon 1 esittämien vertailukohteiden avulla.

 

Kenia on köyhä maa, jonka maatalousvienti on suuresti teen ja kahvin vientiä. Maasta löydetty öljy vaikuttaa hyödyttävän eniten ulkomaisia öljynporausyhtiöitä. Yli 50 etnisen ryhmän väliset jännitteet aiheuttavat ajoittain levottomuuksia, samoin ääri-islamistien hyökkäykset naapurimaista. Maan merkittävä ongelma korruptio ja heikko infrastruktuuri. Maan juomavesi on erittäin huonoa, eikä maaseudulla puhdasta juomavettä ole yleisesti saatavilla. (Globalis 2016b.)

 

Kenian heikko sosiaaliturva aiheuttaa sen, että perheisiin syntyy paljon lapsia vanhemmille vanhuuden turvaksi, kuten yli 4 lasta naista kohti tilastossa 1 osoittaa. Kuolleisuus ennen viidettä ikävuotta on Keniassa lähes viisi prosenttia, Suomen vastaava luku (taulukko 1) on prosentin viidesosa. Maan köyhyys tulee osoitetuksi ostovoimalta korjatuissa vertailuarvoissa: taulukosta 1 ilmenee, että Keniassa ostovoima on pyöristettynä kolmetoista kertaa heikompi kuin Suomessa. Köyhyyteen kytkeytyvä aliravitsemus on Keniassa yleistä, noin joka viides maan asukas on aliravittu. Tilastossa yksi näkyvä Suomen vastaava tieto puuttuu, mutta luku on oletettavasti yleisen tietämyksenkin perusteella hyvin pieni. Aliravitsemus koskettanee maassamme yksittäistapausten lisäksi erityisiä, pienilukuisia ryhmiä, kuten esimerkiksi syömishäiriöiset, osa päihteidenkäyttäjistä ja osa vanhusväestöstä – erilaisten sairauksien aiheuttamien tilanteiden johdosta.

 

Korkean elintason maassa hiilidioksidipäästöt ja ekologinen jalanjälki näyttävät olevan moninkertaiset köyhään Keniaan verrattuna (taulukko 1). Luku- ja kirjoitustaito Keniassa puuttuu tilaston yksi mukaan noin joka viidenneltä, mutta väestön parissa havaitsin, että tilanne paranee vanhimman sukupolven väistyessä – nuorempi sukupolvi hallitsee näitä taitoja yhä paremmin, vaikka pieni osa lapsista ei voi käydä koulua äärimmäisen köyhyyden ja pitkien matkojen vuoksi. Työttömyystilastot näyttävät karkeasti samaa tasoa molemmissa maissa, sen sijaan taulukosta yksi nähdään, että alikehittyneen, köyhän maan tunnusmerkki – suuri maatalouden osuus työllisistä, näyttää Kenian osalta noin kolmeakymmentä prosenttia, Suomessa noin kolmea prosenttia. Puhdas juomavesi puuttuu Keniassa noin neljältä kymmenestä, Suomessa se on kaikkien ulottuvilla (taulukko 1). Palvelualojen työllistävyys Keniassa 50,37 % työllisistä, näkyi Kenian osalta arjessa siten, että katujen varsilla ja kaupoissa oli valtava määrä myyjiä ja muita asiakaspalvelijoita, jopa kauppojen kassoilla oli erillinen ostosten kassiin pakkaaja, joka pakkasi asiakkaan kassin samalla kun asiakas maksoi ostokset. Myös kuljetuspalveluiden tarjoajia on runsaasti: pikkurahalla pääset polkupyörän tai moottoripyörän kyytiin, myös kolmipyöräisiä tuk-tukeja on valtava määrä tilausliikenteessä.

 

Taulukko 1. Kenian (2015) ja Suomen (2016) tilastotietoja (Globalis 2016a)

VERTAILUKOHDE

KENIA

SUOMI

Syntyneitä lapsia / nainen

4,1

1,9

Kuolleisuus ennen 5. ikävuotta / 1000 syntynyttä

49

2

BKT / väkimäärä maassa, korjattu ostovoimalla*

3082 $

40600 $

Aliravitsemus % väestöstä

21

ei tietoa

CO2 – päästöt / henkilö tonneissa (1000 kg)

0,3

8,51

Ekologinen jalanjälki**

0,6

2,7

Puhdas juomavesi kymmentä asukasta kohti

6,3

10,0

Lukutaito, yli 15 -vuotiaiden luku- ja kirjoitustaito %

78

ei tietoa

Työttömyys %

9,2

8,6

Maatalouden osuus työllisistä % BKT:sta

30,27

2,83

Palvelualojen osuus työllisistä % BKT:sta

50,37

70,62

 

(* = PPP dollareissa, ostovoimapariteetin avulla eri maiden valuutat saadaan ostovoimaltaan toisiaan vastaaviksi).

(** Ekologinen jalanjälki keskimääräisen kulutuksen perusteella. Kenialaisten keskimääräisillä kulutustottumuksilla koko maapallon väestölle riittäisi 0,6 nykyistä maapalloa, Suomalaiset tarvitsisivat 2,7 maapalloa nykyisten kulutustottumusten perusteella).

 

3.2Hiv/aids -tilanne Suomessa ja Keniassa

Liitteestä kolme löytyvä taulukko numero neljä osoittaa vertailtavien maiden hiv- ja aidstilanteen. Kyseinen taulukko esittää tilastotietoja maista vuosien 1990 ja 2011 välillä. Suomen hiv- ja aidstilanne 15-49 vuotiaiden ikäryhmässä osoittaa tasaista 0,1 prosentin määrää sairastuneissa ja sadan henkilön menehtymistä vuosittain näistä syistä johtuen. Liitteestä viisi löytyvä taulukko kuusi näyttää tilastot Suomen osalta viime vuodelta. Kaikkiaan Suomessa löytyi tautitapauksia 158 kappaletta, näistä tapauksista varmuudella seksin kautta tartunnan oli saanut 102 henkilöä ja huumeiden kautta 10 henkilöä, muiden tartuntareittiä ei tiedetä. Vuodesta 2010 lähtien tautitapauksia on ollut enintään 183 kappaletta vuodessa. Kaikista viime vuoden tautitapauksista 88 kappaletta löydettiin ulkomaalaista alkuperää olevalta henkilöltä.

 

Keniassa UNAIDS -järjestön (2018) tilastojen perusteella hiv-tartunnan saaneita 15-vuotiaita ja tätä vanhempia henkilöitä maan väestöstä on noin 1400000 ja alla 15-vuotiaita lapsia noin 110000. Ikäryhmästä 15-49 vuotta noin 4,8 prosentilla on hiv-tartunta. Edellä mainitut luvut on kerätty vuodelta 2017 ja ovat nähtävissä liitteessä neljä taulukossa viisi. Liitteen 3 taulukon neljä mukaan (Tilastokeskus 2012a) Keniassa 15-49 vuotiaiden ikäryhmän parissa tartunnan saaneita oli vuonna 1990 2,5 prosenttia, vuonna 1995 huippuarvo 9,3 % ja vuonna 2011 tartunnan saaneita tilastoitiin 6,2 %. Kuolleisuuden huippulukema hiv:n tai aidsin seurauksena tilastoitiin vuonna 2005, peräti 130000 kuollutta. Tiedot ovat eri lähteistä ja hieman erilaisia, mutta noin 5-6 % tartunnan saaneita 15-49 vuotiaita lienee luotettava tieto. Palaan aiheeseen lyhyesti potilasturvallisuutta käsittelevässä kappaleessa.

 

3.3Väestörakenne Suomessa ja Keniassa

Keniassa 2017 vuonna elinajanodote oli 64,3 vuotta. Suomessa vastaava luku on 81,0 vuotta. Luvut ovat sukupuolten keskiarvo, naisten elinikä on pitempi ja miesten lyhempi. (Tilastokeskus 2017.) Elinajanodotteen sisältävä taulukko kolme löytyy liitteestä kaksi.

 

Väestöjakauman vertailu Suomen ja Kenian välillä esitetään liitteen kuusi sisältämässä taulukossa seitsemän. Tilastokeskuksen (2016) materiaaleihin perustuva tilasto sisältää kaksi Keniassa tehtyä väestölaskentaa vuosilta 2009 ja 2014. Suomen osalta väestöjakauma on vuodelta 2015. Kenian väestö on lisääntynyt väestönlaskentojen välissä viidessä vuodessa 4,351 miljoonaa henkilöä. Vuoden 2014 väestön kokonaismäärä oli 42 961 187 henkilöä. Ikäryhmässä 0-4 vuotta lisäystä on tullut laskentojen välissä pyöristettynä 0,800 miljoonaa, vuoden 2014 lukumäärä oli 6,739 miljoonaa lasta. Ikäryhmässä 20-24 vuotta lisäystä on tullut viidessä vuodessa pyöristettynä 0,334 miljoonaa, vuoden 2014 lukeman ollessa 4,109 miljoonaa. Ikäryhmässä +65 vuotta vuoden 2009 lukema oli 1,332 miljoonaa ja vuonna 2014 lukema oli 1,391 miljoonaa.

 

Havaitsin Kenian tilastoluvuista (Tilastokeskus 2016) vuodelta 2014 tyypillisen alikehittyneen maan väestöpyramidin, joka on nuorien ikäluokkien osalta leveä – tätä väestöryhmää on paljon. Kaikista vanhinta ikäluokkaa on vähän. Tätä havaintoa tukee kappaleen alussa mainittu eliniänodote, joka on Keniassa noin 17 vuotta lyhyempi kuin suomessa. Keniassa +65 vuotiaiden ryhmän lukumäärä on 0-4 -vuotiaiden ikäryhmään verrattuna noin 20,6 % eli ikäihmisiä on karkeasti viidesosa siitä määrästä, jotka edustavat 0-4 -vuotiaita.

 

Suomen väestömäärä vuonna 2015 oli 5 471 187 henkilöä. Ikäryhmässä 0-4 vuotta oli pyöristettynä 0,300 miljoonaa lasta. Ikäryhmässä 20-24 vuotta pyöristettynä 0,342 miljoonaa henkilöä ja +65 -vuotiaiden ryhmässä oli pyöristettynä 1,091 miljoonaa edustajaa. Tiedot ilmenevät liitteestä kuusi, jossa on taulukko seitsemän. (Tilastokeskus 2016.) Suomea koskevista luvuista voidaan havaita, että väestöpyramidissa on tyypillinen kehittyneen maan jakauma: lapsia ja nuoria ikäluokkia on vähän ja vanhusväestön määrä on suuri. Verrattaessa Suomen 0-4 -vuotiaiden ryhmää +65 -vuotiaisiin, saadaan täysin erilainen tulos kuin Keniassa: Suomessa on ikäihmisiä noin 363,6 % enemmän kuin 0-4 -vuotiaita. Prosenttiosuudet on laskettu suoraan taulukon sarakkeista, näitä tietoja ei ollut valmiina tilastossa.

 

3.4Sairaansijat ja lääkärien määrä Suomessa ja Keniassa

Liitteestä yksi löytyvä taulukko kaksi esittää lääkärien lukumäärän vertailumaissa. Keniassa lääkäreitä on tuhatta henkeä kohti 0,2 lääkäriä. Suomessa lääkäreitä on tuhatta henkeä kohti 2,9 lääkäriä. Kenian tieto on vuodelta 2011 ja Suomen tieto on vuodelta 2010. (Tilastokeskus 2014.)

 

Sairaalapaikkojen määrä Keniassa on 1,4 sairaansijaa tuhatta henkeä kohti. Suomessa sairaansijojen määrä on 5,5 kappaletta tuhatta henkeä kohti. Suomen tieto on peräisin vuodelta 2011 ja Kenian tieto on vuodelta 2010. (Tilastokeskus 2014.)

 

 

4 SUOMEN JA KENIAN TERVEYDENHUOLLON VERTAILUA

4.1Potilasturvallisuus

Potilasturvallisuus määritellään STAKESin mukaan seuraavasti: ” terveydenhuollossa toimivien yksilöiden ja organisaation periaatteet ja toiminnot, joiden tarkoituksena on varmistaa hoidon turvallisuus sekä suojata potilasta vahingoittumasta.”  Poikkeama on mikä tahansa terveydenhuollon ympäristön tapahtuma, joka saattaa aiheuttaa todellisen vaaratapahtuman, jossa puolestaan potilaan turvallisuutta on vaarannettu joko todellisella haittatapahtumalla tai läheltä piti -tapahtumalla. Haittatapahtuma on määritelmän mukaan potilasta haittaava vaaratapahtuma ja haitta on potilaalle aiheutunut pysyvä tai tilapäinen vaikutus, joka voi olla laadultaan esimerkiksi emotionaalinen tai kehollinen tai jopa rahalla mitattavissa oleva haitallinen vaikutus. Haittatapahtuma voi olla joko lääkevahinko tai potilasvahinko (Aaltonen ym. 2013, 12).

 

Yllätyin lukiessani YAMK -opinnäytetyöstä viime vuodelta, että WHO kerää kansainvälisesti tilastoja sairaalassa tapahtuneista haittatapahtumista ja peräti 5-10 % hoidetuista on saanut jonkin haittatapahtuman hoidon aikana (WHO, Tiiton 2017, 3 mukaan). Ilman näitä tilastotietoja käsitykseni on tähän asti ollut, että suomalainen terveydenhoito kokonaisuudessaan on hyvin laadukasta ja vastuullista. Haittatapahtumien suuri määrä ihmetytti minua ja ajattelin sen johtuvan kehitysmaiden heikoista terveydenhoitojärjestelmistä.

 

Maassamme tapahtuu ajoittain vakaviakin vaaratapahtumia, kuten Tampereella polvileikkauksen jälkeiseen komplikaatioon kuolleen naisen tapaus (YLE 2018), jossa ilmeinen syy oli maskia käyttämätön anestesialääkäri ja puuduteneula luultavasti kontaminoitui aivastuksen jälkeen, mutta lääkäriä vastaan nostetut syytteet raukesivat epävarmaan näyttöön. Pelkästään HUS:n toiminta-alueella kirjattiin noin 20000 HaiPro -ilmoitusta vuonna 2016, osa näistä läheltä piti -tilanteita ja yleisintä olivat lääkityspoikkeamat (HUS 2017, 4).

 

Roosa Tiiton (2017, 29-45) opinnäyte avasi potilasturvallisuuden haavoittuvuutta todellisuudessa tapahtuneiden haittatapahtumien avulla. Anonyymiksi muunnetut aidot HaiPro -ilmoitukset käsittelivät usein tietokatkoja potilaan siirtyessä sairaalassa eri osastolle tai fyysisesti toiseen hoitoyksikköön, toisinaan sanelut olivat purkamatta ja oleellinen tieto oli saamatta, potilaan tunnistus epäonnistui tai operaatio tehtiin väärään raajaan tai väärälle puolelle kehoa. Toisinaan yliherkkyystieto potilaan riskitiedoista oli jätetty huomiotta ja potilas saanut yliherkkyyttä aiheuttavaa varjoainetta. Toisinaan potilas sai liikaa lääkitystä, koska oikein kirjattu lääkkeen anto ei sattunut seuraavan lääkitsijän silmiin potilaan hoitokertomuksesta. Joskus operaatioon tulevan potilaan esilääkitys oli epäonnistunut, koska sairaalan tiedossa oleva lääkelista ja potilaan kotona olevat lääkkeet eivät vastanneet toisiaan ja potilasta ei pystytty ohjaamaan, mitä lääkkeitä hän ottaa ja mitä jättää ottamatta ennen sairaalaan tuloa. Lopuksi Tiitto kokoaa yhteen vaaratapahtumiin johtavat syyt, jotka liittyivät tiedonhallintaan, tiedonkulkuun ja viestintään, tietosuojaan ja muihin syihin. (Tiitto 2017, 45-47.) Yllätyin haittatapahtumien suuresta määrästä. Inhimilliset virheet ovat aina mahdollisia, vaikka työtä tehdään hyvillä resursseilla.

 

Oma kokemukseni Keniasta viittaa siihen, että potilasturvallisuus on paljon heikommalla tasolla kuin Suomessa. Esimerkiksi Kisumussa sijaitsevassa opetussairaalassa kuivatettiin iv-letkuja uusiokäyttöä varten, myös verituotteiden käsittely on enemmän riskejä sisältävää heikomman aseptiikan ja hiv:n yleisyyden takia. Ihon desinfiointia varten denaturoitua alkoholia sisältäviä puhdistuslappuja ei välttämättä ollut varmuudella saatavilla joka päivä, samoin oli laita aivan tavallisen kipulääkkeen – parasetamolia täytyi etsiä ja hakea pitkään, peruslääkkeitä oli, mutta niukkuutta jatkuvasti. Laadukas kivunhoito opiaattien avulla on aivan olematonta – kivun kroonistumisen vaara ilmeinen. Maan tapa, jonka mukaan sairaanhoitajat menevät työvaatteissa kotoa työpaikalle, on omiaan heikentämään potilasturvallisuutta. Matka työpaikalle taitetaan täpötäyden matatun tai tuk-tukin kyydissä ja työvaatteisiin saadaan vieressä istuvien mikrobeja mukaan. Pelkästään maan hiv-tilanne seurannaissairauksineen aiheuttaa valtavan kuorman terveydenhuollolle – noin 2,8 miljoonaa ihmistä vauvasta vanhuksiin, elää tartunnan kanssa tai on jo taudin vakavammassa vaiheessa (UNAIDS 2017), kuten liitteessä neljä oleva taulukko viisi osoittaa. Hiv:n yleisyyttä maassamme ja Keniassa olen esitellyt aiemmin kappaleessa 3.2. Valtion sairaaloiden taso Keniassa aiheuttaa suurta leviämisvaaraa paitsi veriteitse tarttuvien tautien osalta, myös muiden sairauksien ja infektioiden osalta. 

 

Keniassa on noin yhdeksän kertaa enemmän ihmisiä kuin Suomessa, mutta lääkärien määrä henkeä kohti on maassamme noin neljätoistakertainen Keniaan verrattuna. Sairaansijoja maassamme henkeä kohti on noin neljä kertaa enemmän kuin Keniassa. Näiden tilastolukujen yhteyttä potilasturvallisuuteen voidaan pohtia – Keniassa sairaansijojen huutava puute on suuri ongelma, lääkärien vähyys aiheuttaa myös sitä, että sairaat henkilöt etsivät apua ongelmiinsa vaikkapa poppamiehiltä (Lindfors 2010).

 

Potilasturvallisuutta heikentää Keniassa luonnollisesti samat inhimilliset tekijät kuin vauraammassa Suomessa, mutta köyhyyden aiheuttama niukkuus tuo lisää uhkia potilasterveydelle.  Perusongelma, köyhyys, aiheuttaa sen, että osa potilaista ei saa välttämätöntä hoitoa ollenkaan. kirjaamisen tavat olivat alkeelliset. Asiat kirjattiin kynällä lomakkeisiin ja käsiala oli mitä tahansa, virheiden vaara oli ja on ilmeinen. Yksityisyydestä ei ole tietoakaan, kun täydellä osastolla asioita selvitetään. Tietojen katoaminen on suuri riski, sillä potilasasiakirjoista ei ole kopioita ja mitään tietoja ei ole viety tietokoneelle sähköiseen muotoon talletettavaksi.

 

Myös tietämyksen taso tai välinpitämättömyys vaarantaa potilasturvallisuutta, kuten saatoin havaita tuberkuloosipotilaiden hoidon osalta – muiden potilaiden joukossa, ei eristystä. Eräs harjoittelupaikassani oleva lapsi määrättiin tuberkuloosikokeisiin sairaalaan, mutta odotusaikana hän oli muiden lasten joukossa useamman viikon ja häntä hoidettiin ilman suojavälineitä. Itse kieltäydyin häntä hoitamasta, mutta jouduin olemaan samassa huoneessa. Omassa harjoittelupaikassani lapsille oraalisesti annettavia lääkkeitä annosteltiin 5 ml ruiskulla, joka pestiin käytön jälkeen. Sama ruisku oli kaikilla noin 4-5 lapsella käytössä. Lääkkeiden jaon kaksoistarkastusta ei ollut. Lähtiessäni pois harjoittelupaikasta, yksikön johtaja halusi minulta kirjallisen raportin, jossa selvitän kaikki hyvät ja huonot käytännöt ravitsemuksesta lääkitykseen, kaiken mahdollisen. Löysin runsaasti korjattavaa, lähinnä pieniä asioita, kuten edellä todettu kaksoistarkistus ja kertakäyttöiset ruiskut. Lääkitykseen en puuttunut, sillä New Life Home trustilla kävi lastenlääkäri ja yleislääkäri vuoropäivin. Joitain vanhentuneita lääkkeitä löysin käytössä. Ajattelen niin, että kun kaikesta on niukkuutta, aseptisia kompromisseja tulee kiusaus tehdä, ehkä ei ole edes vaihtoehtoa.

 

Toistuvat sähkökatkot aiheuttavat kylmäsäilytyksessä oleville elintarvikkeille, lääkkeille ja rokotteille pilaantumisvaaran, onneksi valtaosa lääkkeistä ei tarvitse kylmäsäilytystä. New Life Home Trustilla oli käytössään amerikkalaiselta lahjoittajalta saatu erittäin laadukas, hiljaista ääntä pitävä dieselillä toimiva varavoimakone, joka lähti käyntiin muutaman sekunnin viiveellä valtakunnan verkon pudottua pois ja jakeluverkon palatessa toimintaan, varavoimakone pysähtyi automaattisesti. Sähkökatkoja esiintyi usein, viikoittain, joskus niiden kesto oli noin 10 tuntia. Huonon juomaveden vaarat potilasturvallisuudelle ovat yhtä ilmeiset kuin kylmäketjun pettämisen aiheuttamat vaarat.   

 

4.2Perhe ja perhekeskeisyys

Valitsin perhekeskeisyyden ja perheen yhdeksi käsiteltävistä hoitotyön periaatteiden toteutumisen vertailukohteiksi siksi, että odotin Kenian harjoittelultani paljon juuri perhekeskeisyyden sektorilta. Meillä länsimaissa Suomi mukaan lukien, suurperheiden ja monisukupolvisten perheyhteisöjen aika on paljolti takana. Joitain poikkeuksia toki löytyy, kuten esimerkiksi Italia, jossa isovanhemmat asuvat yleisesti lähellä lapsenlapsia ja auttavat lasten hoidossa. Tilanne Suomessa on maaseudun autioitumisen myötä johtanut siihen, että perheiden turvaverkot ovat harventuneet väestön muuttaessa kaupunkeihin ja yhä suureneviin keskuksiin yliopistopaikkakuntien ympärille ja etenkin yliopistosairaalakaupunkeihin. Jos isovanhempien koti on maalla tai pienessä taajamassa ja lapset perheineen asuvat kaupungissa, lapsia ja vanhempia tukeva yhteys saattaa jäädä liian ohueksi ja etenkin moniongelmaisia pienten lasten  perheitä hyödyttävä ja tukeva lähiverkostoyhteistyö esimerkiksi isovanhempien suuntaan voi siksi olla vaikeaa tai mahdotonta (Tamminen 2016, 194).  

Hannele Poutiaisen väitöskirja perheiden pahoinvoinnin taustoista terveydenhoitajien näkökulmasta, esittelee joukon tekijöitä, jotka kuvaavat hyvin nyt elettävää aikaa maassamme. Poutiainen toteaa, että ” lasten ja vanhempien ylipaino, vanhempien ja nuorten tupakointi sekä lasten ruutuajan suuri määrä olivat yhteydessä terveydenhoitajan huoleen lasten ja nuorten fyysisestä terveydestä ja psykososiaalisesta kehityksestä”. Väitöskirjan tekijä löysi huolestuttavia tekijöitä, jotka mainittiin enemmän haasteena kuin voimavarana. Tällaisia olivat mm. uusperheet, toteutuneet erot ja yksinhuoltajana toimiminen. Lapsiin kohdistuva nettikiusaaminen ja vanhempien sallimat koulusta poissaolot sairauden tekaistulla verukkeella sekä yksinhuoltajaäitien tupakointi ja sen vaikutus kasvatettavana olevaan tyttöön mainittiin myös huolestuttavina tekijöinä, jotka lapsia kohtaavat terveydenhoitajat olivat saaneet selville. (Poutanen 2016.)

 

Pohjoismainen elämäntapa, jossa julkispalvelujärjestelmän kautta suuressa määrin hoidetaan lapsia ja vanhuksia, mahdollistaa naisten paremman työssäkäynnin (Suomessa lähes 70% naisista käy töissä, Kreikassa noin 40%) ja paremman taloudellisen tilanteen. Etelä-Euroopan maissa esimerkiksi vanhukset hoidetaan kotona, eikä maassamme tyypillistä vanhustenhoitoa ole, tällöin myös lapsille tärkeä aikuinen on kodissa tai sen lähistöllä paremmin saatavilla. (Ala-Mettälä 2015.)

 

Havaintojeni mukaan Keniassa erittäin tavallisesti naiset olivat kotona ja hoitivat pientä maatilkkua, karjaa, lapset ja myös pitivät huolta vanhuksista, kun taas miehet olivat työssä esimerkiksi portinvartijoina, moottoripyörätaksina tai myymässä perheen kasvattamia juureksia. Ensimmäisellä harjoitteluviikolla pääsin käymään kaupungin ulkopuolella kyläyhteisössä, jossa oli rakennettu lehmänlannasta talot. Oppaana ollut sosiaalityöntekijä kertoi eräästä taloryppäästä, johon suunnistimme vierailulle, että kaikki asukkaat eri taloissa olivat sukua keskenään. Lapset leikkivät yhdessä, pyykit liehuivat naruilla kuivumassa, naiset keittivät avotulella maissipuuroa, lapset koulupuvuissaan kävivät valtion koulua ja ruokatunnilla kävelivät ryhmässä kotiin äidin laittamaa ruokaa syömään. Mielestäni tällaisessa yhteisössä perhekeskeisyys toimii optimaalisella tavalla. Kaikki tuntevat toisensa ja apua voi pyytää ja apua myös saadaan. Vaikka sähköjä ei ollut, ihmiset olivat aidosti onnellisia. Kysyin tulkin välityksellä eräältä vanhukselta, oliko hän mielestään onnellinen ja hän sanoi olevansa. Annoin hänelle särkylääkkeitä iän ja raskaan työn tuomiin selän ja polvien kulumisesta aiheutuviin kipuihin. Vaikka hän oli köyhä, eikä rahaa ollut edes tarpeellisiin särkylääkkeisiin, silti hän sanoi olevansa onnellinen – hänen rakastamansa ihmiset ovat hänen ympärillään ja vaikka hän ei omistanut juuri mitään, läheiset ihmissuhteet ja turvallinen kyläyhteisö ja päivittäinen ugali eli maissipuuro oli tarpeeksi.

 

Sairaalaolosuhteissa perheen merkitys korostui. Perushoidosta vastasivat omaiset, sairaalan puolesta tapahtui lääkitys ja ammattihenkilöiden toimenpiteet, ravinto ja hygienia hoidettiin omaisten taholta, tosin lakanat olivat sairaalan vastuulla. Ristiriitaista oli se, että puhtaat lakanat vaihdettiin, mutta täyttä vaippaa ei pystytty vaihtamaan, koska uutta, puhdasta vaippaa ei ollut saatavana.

 

Olen kuullut suomessa sananlaskun, jonka lähdettä en pysty mainitsemaan. Sananlaskun mukaan köyhä ihminen Afrikassa on se, jolla ei ole ystäviä, ei se, jolta puuttuu raha. Palattuani Keniasta, ymmärrän hivenen enemmän tästä syvällisestä ajatuksesta.

 

4.3Potilaiden yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus

Olen korvannut otsikossa samanarvoisuuden termillä yhdenvertaisuus 2.3 -kappaleessa esitettyjen perusteiden takia. Siteeraan ja sisennän alle katkelman Kenian perustuslain sisällöstä, joka koskee kansalaisten vapauksia ja perusoikeuksia. Kaikille kansalaisille taataan oikeus korkeimpaan saatavilla olevaan terveydenhuollon tasoon, järkevään sanitaation tasoon, puhtaaseen veteen, riittävään ruokaan ilman nälänhätää, turvallisuuteen, koulutukseen ja hätätilanteessa lääkehoitoon. Heikossa asemassa olevia henkilöitä tulee erityisesti suojella, kun he eivät itse tähän kykene.

 

”43. (1) Every person has the right—

(a) to the highest attainable standard of health, which includes

the right to health care services, including reproductive

health care;

(b) to accessible and adequate housing, and to reasonable

standards of sanitation;

(c) to be free from hunger, and to have adequate food of

acceptable quality;

(d) to clean and safe water in adequate quantities;

(e) to social security; and

(f) to education.

(2) A person shall not be denied emergency medical treatment.

(3) The State shall provide appropriate social security to persons

who are unable to support themselves and their dependants”.

(Constitution of Kenya 2010, 31).

 

Lain henki ja sisältö verrattuna käytännön elämään maassa ovat jossain määrin ristiriidassa keskenään oman kokemukseni perusteella. Maassa yleinen korruptio haittaa eriarvoisuuden kitkemistä – myös yksi harjoittelupaikkani jäi ilman vammaisille lapsille kuuluvaa valtionapua, koska rahat vain katoavat jonnekin, eivätkä päädy koskaan oikeaan kohteeseen, näin oli käynyt vuodesta toiseen, eikä tilanteelle voi mitään. Varattomat kansalaiset ovat räikeästi eriarvoisessa asemassa kuin etuoikeutetun luokan varakkaat kansalaiset. Katujen varsien raajarikot ja vammaiset henkilöt kerjäyskuppineen muistuttivat tästä päivittäin, joskus sujautin kolikoita kippoon, mutta ongelmat ovat rakenteissa, eikä nopeaa ratkaisua köyhyyteen näytä olevan olemassa.

 

Alhainen koulutustaso vaikuttaa mm. siihen, että raskaana olevat naiset ja äidit eivät huolehdi kunnolla ilmaisten rokotusten antamista lapsilleen. Osin ajanlaskuongelmat vaikeuttavat rokotusohjelmassa pysymistä: äiti ei välttämättä ymmärrä, jos hänelle sanotaan, että puolen vuoden päästä tulee antaa seuraava rokotus. Asia pitää ilmaista, montako viikkoa on seuraavaan käyntiin ja siltikin käynti saattaa unohtua. Vajaan rokotuskattavuuden lisäksi välinpitämättömyys tai tietämättömyys esimerkiksi silmille näkymättömästä halkiomadon toukasta, joka aiheuttaa bilhartsiaa, oli yleistä. Paikallisia ihmisiä näkyi paljon luonnonvesien äärellä ja vedessä paljain jaloin, kun me länsimaiset kartoimme esimerkiksi järvessä uimista kuin ruttoa. Pintavesikaivojen ympärillä ei ollut aitoja, niinpä kotieläimet saattoivat ulostaa ja virtsata aivan kaivonrenkaiden viereen. Esimerkkejä voisi luetella hyvin paljon. Ympäristön epäsiisteys ja rähjäisyys oli ilmeistä, peltihökkeleitä, vapaana kulkevia kotieläimiä ja niiden ulosteita, avotulella poltettavat roskat

 

Edellä siteeratussa laissa kaikille kuuluva oikeus mm. puhtaaseen veteen, ruokaan, suojaan ja koulutukseen ja majoitukseen on kaunis tavoite, mutta jää maassa vajaaksi. Esimerkiksi kaksi harjoitteluani tapahtui maaseudulla, jossa kierrettiin köyhiä perheitä ja sain nähdä heidän asumisolosuhteensa.  Kävimme myös paikallisen sosiaalityöntekijän kanssa katulasten ja -nuorten yöpymispaikassa jakamassa ruokaa ja vaatteita. Järkyttävässä katoksessa yönsä viettävät lapset eivät voi asua alkuperäisessä kodissa, koska vanhemmat ovat eronneet ja uusi isäpuoli ei hyväksy toisen miehen siittämää poikaa ja biologinen isä on tavallisesti kykenemätön elättämään lastaan alkoholin takia tai on kuollut. Nämä lapset ajautuvat liiman haisteluun, jolla turruttavat traumansa ja menettävät terveytensä hyvin nuorena aivojen ja sisäelinten vahingoittumisen takia. Osa heistä joutuu rangaistuslaitokseen muurien sisälle alaikäisenä, koska esimerkiksi varastavat ruokaa nälkäänsä tai tekevät muita pieniä rikoksia ansaitakseen rahaa ja jäävät kiinni.

 

Keniassa toimii HNIF-järjestelmä, joka tarkoittaa sitä, että maksamalla 500 KSH kuussa katkeamattomasti, henkilö saa perustasoisen terveydenhuollon sairastapauksien varalle (HNIF 2018). Kenian shillinki vastaa euroa suurinpiirtein suhteessa 100:1 eli yksi euro on noin sata Kenian shillinkiä. Paikallisen rahan ostovoimaa kuvaa se, että viiden kilometrin taksimatkan moottoripyörällä sai 100-150 shillingillä ja kilo banaaneja maksaa sata shillinkiä. Palkkataso maassa oli se, että kouluttamaton työntekijä sai yleisesti noin 15000 shillinkiä kuussa palkkaa ja työpäivän pituus on jopa 12 tuntia.

 

Harjoitteluni tapahtui Kisumussa, jossa on kaupunginsairaala ja opetussairaala. Näissä hoidettiin vähävaraisia ja HNIF-terveyskortin omistavia potilaita. Yhdenvertaisuus ei toteudu Keniassa. Köyhin kansan osa ei välttämättä pysty hoidattamaan sairauksiaan. Kiertäessämme oppaan ja tulkin kanssa hiv-positiivisten ja leskien kyläyhteisössä, näimme köyhiä ihmisiä, joilla ei ollut varaa kipulääkkeisiin, vaikka tarve oli ilmeinen: vuosikausia tehty raskas fyysinen työ oli aiheuttanut kulumia ja kipuja kärsien ihmisten täytyi elää. Jakamani parasetamolit, asetyylisalisyylihappotabletit ja tulehduskipulääkkeet menivät kuin kuumille kiville.

 

Köyhin osa kansasta ei pysty maksamaan terveyskortin hintaa kuukausittain. Harjoitteluni aikana eräs nuori koulua käyvä tyttö joutui moottoripyöräonnettomuuteen. Hänen sukulaisensa työskenteli harjoittelupaikassani. Tytön köyhä perhe ei ollut voinut ostaa terveyskorttia tytölle. Pahasti ruhjoutunut jalka täytyi hoidattaa sairaalassa, mutta perhe otti tytön pois sairaalasta muutamien päivien päästä, koska eivät pystyneet maksamaan sairaalapäivien ja hoidon hintaa. Tytön tarina päättyi onnellisesti: maksoin salaa tytön sairaalalaskun ja kotilääkkeet alkuun, noin 50 euroa. Harjoittelupaikan työntekijöiltä on ankarasti kielletty rahan pyytäminen länsimaisilta opiskelijoilta, niinpä asia ei tullut työpaikalla tietoon. Sairaalaan mentäessä maksaja täytyy olla selvillä, samoin ambulanssi tilattaessa. Jos maksajaa ei ole, potilasta ei oteta ambulanssiin mukaan. Halvoissa sairaaloissa sairaalasänky yleensä joudutaan jakamaan, eikä eristyksestä ole tietoakaan.

 

Keniassa nähtävillä oleva ihmisten ilmeinen eriarvoisuus on eettinen ongelma hoitotyötä tekevän näkökulmasta. Apua tarvitsevan ihmisen kohtaamiseen pätevät hoitotyön ja terveyden edistämisen eettiset periaatteet ovat esimerkiksi hyvän tekeminen, pahan välttäminen, oikeudenmukaisuus, autonomian kunnioittaminen ja luotettavuus (Pietilä 2012, Leino-Kilven ja Välimäen, 2014, 189 mukaan). Ajatellessani Kenian perusterveydenhuoltoa vähävaraiselle väestölle, joudun toteamaan, että suomalainen opiskelija joutuu tilanteisiin, joissa eettinen omatunto ei sallisi huonoja hoitokäytäntöjä, mutta maan tapa mm. köyhyyden takia johtaa eettisiin ongelmiin ja kompromisseihin, mm. iv-välineiden uusiokäyttöön ja steriilien toimenpiteiden tekemiseen ei-steriilisti.

 

Varakkaat kenialaiset käyttävät yksityissairaaloiden palveluja, kuten me länsimaiset opiskelijatkin – sieltä oli saatavilla länsimaisen tasoinen laadukas terveyden- ja sairaanhoito. Yksityissairaaloissa saatava hoito on moitteetonta ja toimenpiteet tehdään aseptisesti oikein. Osa opiskelijaryhmästämme joutui hoidettavaksi Aga Khan -sairaalaan, jota voi verrata suomalaiseen hyvätasoiseen sairaalaan. Tarvittavat kokeet otetaan ja potilas hoidetaan tarkasti ja yksilöllisesti oikeilla lääkkeillä ja -annoksilla. Kohtelu on ystävällistä ja potilas saa oman vuoteen, jota ei jaeta kenenkään kanssa. Yksityissairaaloissa ainakin osa lääkäreistä on yleensä ulkomaalaisen yliopiston kautta valmistuneita, esimerkiksi Englannista. 

 

Suomessa esimerkiksi sairaanhoitajan eettiset ohjeet (1996) ohjeistavat, että samassa yksikössä työskentelevät sairaanhoitajat vastaavat yhdessä siitä, että hoito on mahdollisimman hyvää ja sitä yhä parannetaan, samoin tukevat ja kunnioittavat toisiaan ja muiden ammattiryhmien työtä ja valvovat, että potilasta ei kohdella epäeettisesti. Myös yhteiskunnallisesti terveyttä edistävään keskusteluun ja toimintaan kannustetaan. (Leino-Kilpi ym. 2014, 170-172.)

 

Maamme lainsäädäntö mm. Terveydenhuoltolaki 1326/2010, säätää 2 §:ssä, että väestön hyvinvointia, terveyttä, työ- ja toimintakykyä tulee ylläpitää ja edistää. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992 säätää 3 §:ssä, että Suomessa pysyvästi asuva on oikeutettu terveydentilansa vaatimiin sairauden- ja terveydenhoitotoimenpiteisiin resurssien mahdollistamissa rajoissa ilman syrjintää kummalla tahansa virallisella äidinkielellä yksilöllisyys huomioon ottaen. Maassamme perusterveydenhuolto toimii laadukkaasti, vaikka päivystykselliseen kiireettömään hoitoon ja lääkärin vastaanotolle pääsyä pitääkin ajoittain odotella useita tunteja. Potilaan köyhyys tai itse aiheutettu tila, esimerkiksi päihtyneenä itsensä loukannut, ei vaikuta maamme terveydenhuollon toimintaan: apua tarvitseva saa parhaan käsillä olevan ensihoidon ja muun akuutin avun. Jos autettava ei pysty maksamaan ambulanssin ja sairaalan maksuja, potilaan kotikunnan sosiaalitoimi eli kotikunta joutuu maksumieheksi – viime kädessä kulut maksetaan yhteisistä verovaroista. Tulevaisuuden uhkana lienee se, että kaupungistumisen edetessä hiljenevät paikkakunnat eivät hukuttele lääkäreitä ja päivystävälle lääkärille voi joutua matkaamaan pitkiä matkoja, samoin ambulanssi saattaa tulla hyvin kaukaa. Terveydenhuollon alueellinen eriarvoistuminen maamme sisällä vaikuttaa tosiasialta, jolle päättäjien on vaikea tehdä mitään.

 

 

5 POHDINTA

Potilasturvallisuudesta, perhekeskeisyydestä ja oikeudenmukaisuudesta olen ottanut esille joitakin näkökohtia, jotka nousivat Kenian jaksoni jälkeen eniten mieleen. Tätä kirjoitettaessa paluusta Suomeen on kulunut lähes kolme ja puoli kuukautta. Muutama ystäväksi muodostunut kontakti on säilynyt ja kuulumisia on vaihdettu What´s upin tai Facebookin välityksellä.

 

Päällimmäisenä Suomen eduksi mainitsen oikeudenmukaisuuden: myös heikoista ja köyhistä pidetään huolta yhteisin verovaroin. Myös yhteiskuntarauha johtunee paljolti kaikille kuuluvasta minimitoimeentulosta. Potilasturvallisuus oli pelottavalla tasolla valtion sairaaloissa: meitä opiskelijoita oli opastettu, mihin sairaalaan tulee mennä, jos tarvitaan sairaalapalveluja. Perhekeskeisyydestä näin hienoja välähdyksiä. Yksi harjoittelupaikan työntekijä kutsui minut kotiinsa ja tätä tilannetta en tule unohtamaan. Suku voimavarana on hieno asia, valitettavasti maassamme tästä voimavarasta on osa menetetty sukupolvien pirstaloitumisen ja maantieteellisten seikkojen vuoksi. Tulin ymmärtämään, että onnellisuus on jotain muuta kuin mitä taloudellisilla panoksilla saadaan aikaan. Köyhissä yhteisöissä tapaamani ikäihmiset toivat haastatteluissa tämän julki – ennemmin kyse on turvallisuudesta ja rakkaudellisista ihmissuhteista vailla hyötyajattelua, ainakin näistä. Terveydentilan puutteet eivät näyttäneet välttämättä vievän onnellisuutta. Aiemmin kirjoitelmassani mainittu tuntematon sananlasku puhuttelee minua yhä: köyhä ihminen on se, jolla ei ole ystäviä, ei se, jolta puuttuu rahaa.

 

Olen varma siitä, että työssäni tulevaisuudessa tapaamani monikulttuuriset potilaat tulevat myös antamaan minulle paljon – minulla ei todellakaan ole kaikkea viisautta ja taitoa ymmärtää eri taustoista tulevia ihmisiä, aina on varaa kehittää omaa ymmärrystä. Tahdon olla sairaanhoitaja, joka osaisi edes hiukan ymmärtää ulkomaalaisen potilaan ajattelua ja tapoja, sillä monikulttuurisuus on todella rikkautta. Kadun sitä, että en aiemmin lähtenyt ulkomaille vaihtoon, tämä olisi ollut mahdollista jo lähihoitajaopintojeni aikaan. Aika näyttää, toteutuuko vuosia vanha haaveeni päästä kehitysyhteistyöprojektiin Ulkoministeriön projektirahoituksella ja voisin työskennellä jossain alikehittyneessä maassa.

 

 

6 LÄHTEET

Aaltonen, L-M & Rosenberg, P. 2013. Potilasturvallisuuden perusteet. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

 

Ala-Mettälä, H. 2015. Etelä-Euroopan maissa ei ole kestävyysvajetta. WWW-dokumentti. Päivitetty 7.5.2015. Saatavissa: https://yle.fi/uutiset/3-7833692

[viitattu 6.9.2018].

 

Globalis. 2016a. Kenia – Suomi tilastovertailu. Verkkojulkaisu. Suomen tiedot päivitetty 21.6.2016, Kenian tiedot päivitetty 6.4.2015. Saatavissa: http://www.globalis.fi/Maat/Vertaa-maailman-maita?country1=262&country2=232 [viitattu 28.7.2018].

 

Globalis. 2016b. Maainfo Kenia. Verkkojulkaisu. Päivitetty 6.4.2015. Saatavissa. http://www.globalis.fi/Maat/Kenia [viitattu 28.7.2018].

 

HNIF. 2018. The National Hospital Insurance Fund. Verkkojulkaisu. Päivitysvuosi 2018. Saatavissa: http://www.nhif.or.ke/healthinsurance/home [viitattu 19.8.2018].

 

HUS. 2017. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin potilasturvallisuusraportti 2016. PDF-dokumentti. Päivitetty 24.4.2017. Saatavissa: http://www.hus.fi/potilaalle/laatu-ja-potilasturvallisuus/potilasturvallisuushussa/Documents/HUS_potilasturvallisuusraportti%202016%2021032017.pdf [viitattu 5.9.2018].

 

KEKO. 2018. Kestävän kehityksen kasvatuksen ontologia. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://finto.fi/keko/fi/page/p235 [viitattu 11.7.2018].

 

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 1992/785.

Lindfors, J. 2010. Isä Mithui paransi käärmeenpuremat ja ajoi demonit ulos. WWW-dokumentti. Päivitetty 22.11.2011. Saatavissa: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/07/20/isa-mithui-paransi-kaarmeenpuremat-ja-ajoi-demonit-ulos [viitattu 8.9.2018].

 

Tamminen, T. 2016. Teoksessa: Kumpulainen, K., Aronen, E., Ebeling, H., Laukkanen, E., Marttunen, M., Puura, K.& Sourander, A (toim.) Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 194.

 

Leino-Kilpi, H & Välimäki, M. 2014. Etiikka hoitotyössä. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

 

NCLR. 2010. The Constitution of Kenya. PDF-dokumentti.Saatavissa: http://www.kenyaembassydc.org/pdfs/The%20Constitution%20of%20Kenya.pdf [viitattu 19.8.2018].

 

Niiranen, L & Salja, H. 2010. Perhekeskeisen hoitotyön toteutuminen psykiatrisessa sairaalassa hoitajien kuvaamana. Tampereen ammattikorkeakoulu. Hoitotyön koulutusohjelma. Opinnäytetyö. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/22263/Niiranen_Laura_Salja_Helena.pdf?sequence=2 [viitattu 1.7.2018].

 

Poutiainen, H. 2016. Mikä herättää terveydenhoitajan huolen? : Huolen tunnistamisen ja toimimisen haasteet lastenneuvolassa ja kouluterveydenhuollossa. Väitöskirjan tiivistelmä. Päivitetty 26.10.2016. Saatavissa: http://www.julkari.fi/handle/10024/131435 [viitattu 5.9.2018].

 

Sikanen, L. 2015. Hoitotyön teoreettiset perusteet. Luento. PDF-dokumentti. Päivitetty 9.9.2015. Saatavissa XAMK Moodle-oppimisympäristössä [viitattu 20.6.2018].

 

Stakes. 2006. Potilas- ja lääkehoidon turvallisuussanasto. Stakesin työpapereita 28/2006. PDF-dokumentti. Ei päivitystietoa. Saatavissa: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/75835/T28-2006-VERKKO.pdf?sequence=1

[viitattu 26.6.2018].

 

THL. 2018. Hiv- ja aidstilastot. Hiv Suomessa. PDF-dokumentti. Päivitetty 22.07.2018. Saatavissa: https://thl.fi/ttr/gen/rpt/hivsuo.pdf [viitattu 23.07.2018].

 

Terveydenhuoltolaki 1326/2010.

Tiitto, R. 2017. Potilastiedonhallintaan liittyvien vaaratapahtumien analyysi eräässä sairaanhoitopiirin yhdessä tulosyksikössä. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Terveyden edistämisen koulutusohjelma. Opinnäytetyö YAMK. Päivitetty 14.11.2017. Saatavissa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/138812/Tiitto_Roosa.pdf?sequence=1 [viitattu 4.9.2018].

 

Tilastokeskus. 2018. Perheet. Verkkojulkaisu. Päivitetty 25.5.2018. Saatavissa: http://www.stat.fi/til/perh/index.html [viitattu 28.6.2018].

 

Tilastokeskus. 2017. Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat. Elinajanodote. Verkkojulkaisu. Ei päivitystietoa. Saatavissa: http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/Kansainvalisen_tiedon_tietokanta/Kansainvalisen_tiedon_tietokanta__ter/cia_fi.px/table/tableViewLayout2/?rxid=28f9127b-f02a-40f2-993f-c4c2a9b65dee [viitattu 23.07.2018].

 

Tilastokeskus. 2016. Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat. Väestö ikäryhmittäin muuttujina. Verkkojulkaisu. Ei päivitystietoa. Saatavissa: http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/Kansainvalisen_tiedon_tietokanta/Kansainvalisen_tiedon_tietokanta__vrm__Vakiluku/140_vaest_unde07_fi.px/table/tableViewLayout2/?rxid=a10c0534-4212-4a1e-b1e5-99aa296db852 [viitattu 26.07.2018].

 

Tilastokeskus. 2014. Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat. Terveydenhuolto 2002-2013 muuttujina. Verkkojulkaisu. Ei päivitystietoa. Saatavissa: http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/Kansainvalisen_tiedon_tietokanta/Kansainvalisen_tiedon_tietokanta__ter/terve_wdi_fi.px/table/tableViewLayout2/?rxid=28f9127b-f02a-40f2-993f-c4c2a9b65dee [viitattu 23.07.2018].

 

Tilastokeskus. 2012. Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat. Arvioidut HIV/AIDS-tapaukset sekä AIDSiin kuolleet 1990-2011. Verkkojulkaisu. Ei päivitystietoa. Saatavissa: http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/Kansainvalisen_tiedon_tietokanta/Kansainvalisen_tiedon_tietokanta__ter/who_aids_fi.px/table/tableViewLayout2/?rxid=28f9127b-f02a-40f2-993f-c4c2a9b65dee [viitattu 23.07.2018].

 

UM. 2013. HIV ja köyhyys kurittavat Kenia. Ulkoministeriön kehitysviestintä global.finland. Verkkojulkaisu. Päivitetty 16.8.2013. http://global.finland.fi/public/default.aspx?nodeid=32320&contentlan=1 [viitattu 26.07.2018].

 

UNAIDS. 2018. Country factsheets. Kenya 2017. Verkkojulkaisu. Ei päivitystietoa. Saatavissa: http://www.unaids.org/en/regionscountries/countries/kenya [viitattu 23.07.2018].

Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014.

 

YLE. 2018. Nuori nainen kuoli polvileikkauksessa – syyttäjä vaatii anestesialääkärille rangaistusta kuolemantuottamuksesta. WWW-dokumentti. Päivitetty 15.5.2018. Saatavissa: https://yle.fi/uutiset/3-10205139 [viitattu 4.9.2018].

 

YSA. 2018. Yleinen suomalainen asiasanasto. WWW-dokumentti. Saatavissa: http://finto.fi/ysa/fi/page/Y104913 [viitattu 11.7.2018].

 

 

 

 

 

 

 

Liite 1

 

Taulukko 2. Suomen ja Kenian lääkäreiden ja sairaansijojen määrä (Tilastokeskus. 2014)

 

 

 

 

 

Liite 2

Taulukko 3. Suomen ja Kenian väestön keskimääräinen elinajanodote vuonna 2017 (Tilastokeskus 2017)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Liite 3

Taulukko 4. Suomen ja Kenian väestön hiv/aids -tapaukset ja aids -kuolleisuus (Tilastokeskus 2012a.)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Liite 4

Taulukko 5. Kenian hiv-tilanne 2017 (UNAIDS 2018)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Liite 5

Taulukko 6. Hiv Suomessa. (THL 2018)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Liite 6

Taulukko 7. Suomen (2015) ja Kenian (2009 ja 2014) väestötilastot (Tilastokeskus 2016)