PERUSHARJOITTELUN KIRJALLINEN TEHTÄVÄ OMA-ASIAKKAASTA

 

Tehtävä

Mielenterveys- ja päihdetyön harjoittelu

 

 

2018

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

SISÄLLYS

 

1       oma ihmiskäsitykseni 4

2       järjestelmä. 5

3       LaINSÄÄDÄNTÖ MIELENTERVEYS- JA PÄIHDETYÖN TAUSTALLA. 7

3.1      Mielenterveyspalveluja koskeva lainsäädäntö. 9

3.2      Päihdetyön palveluja koskeva lainsäädäntö. 10

4       oma asiakas. 11

4.1      Oma-asiakkaan esittely. 11

4.2      Potilastietojen mukainen hoitoprosessi vuoteen 2012 asti 13

5       Oman asiakkaani mielenterveyttä suojaavat tekijät. 15

6       Oman asiakkaani mielenterveyden riskitekijät. 17

7       Oman asiakkaani terveys (fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen, hengelli-nen) 20

8       Oman asiakkaani elämänjana ja kehitystehtävät. 22

8.1      Elämänjana. 22

8.2      Kehitystehtävät 23

9       Oman asiakkaani ympäristö (perhe, verkosto, elinympäristö, hoitoympäristö) 27

10     Hoitotyö.. 28

10.1    Dialogisuus. 28

10.2    Yhteistyösuhde. 29

10.3    Motivoiva työote. 31

10.4    Arviointimittarit 34

11     Itsearviointi jaksosta. 35

12     Tehtävän hyväksymismerkintä (kuva/skannaus) 37

LÄHTEET. 38

LIITTEET

 

          Liite 1.              Asiakkaan verkostokartta

Liite 2.              Asiakkaan GDS-15 -kyselyn tulokset

Liite 3.              Mielenterveyden suoja- ja riskitekijät            

Liite 4/1 - 4/2     Asiakkaan Audit -kyselyn tulokset

Liite 5/1 - 5/2     Asiakkaan BDI-II -kyselyn tulokset

 

1 OMA IHMISKÄSITYKSENI

Oma ihmiskäsitykseni pohjautuu holistiseen ihmiskäsitykseen. Tämän ihmiskäsityksen mukaan ihmisestä löytyvät fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ulottuvuus. Ihminen on vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin, tekee suunnitelmia ja päätöksiä. Fyysistä ulottuvuutta kuvaa ihmisen kudokset, elimet ja elinjärjestelmät alkaen yksittäisestä solusta. Peruselintoimintojen jatkuva ylläpitäminen on välttämätöntä – ilman fyysistä ulottuvuutta ei olisi muitakaan. (Sikanen 2015.) Mielestäni hoitaessani ihmistä, en hoida ja kohtaa vain fyysistä ulottuvuutta somaattista hoitoa tehdessäni.

 

Psyykkinen ulottuvuus liittyy tietoisuuteen, jossa tiedon käsittely, muisti, tahto, tunne ja ajattelu toimivat. Kyky ajatella, henkiset kokemustarpeet, kokemukset ja toivo ovat myös psyykkistä ihmisen ulottuvuutta. Mielestäni nopeatempoisessa, somaattisessa hoitotyössä on harvoin aikaa kuunnella potilaan tai asiakkaan ajatuksia ja tunteita. Sosiaalisella ulottuvuudella tarkoitetaan ihmisen suhdetta ympäröivään maailmaan, kuten luontoon, kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Ihmisen suhde ympäröivään maailmaan voi tapahtua yksilötason tai ryhmän jäsenyyden kautta. (Sikanen 2015.)

 

Mielestäni hoidon kohteena olevan henkilön koko olemusta tulisi osata kohdata ja siihen tulisi olla aikaresursseja. Potilaan pelkoja ja muita tunteita tulisi voida kohdata kaikissa hoitotyön yksiköissä, eikä ainoastaan neuvolassa, mielenterveystyössä ja saattohoitoyksiköissä hieman pelkistäen ilmaisuna. Sosiaalista ulottuvuutta tulisi voida vahvistaa. Maassamme on paljon yksinäisiä ihmisiä, jotka kärsivät yksinäisyydestä. Hoitotyötä tekevien tulisi kyetä vahvistamaan sosiaalisuutta, joka on haastava tehtävä.

 

 

2 JÄRJESTELMÄ 

Harjoittelupaikkani kuuluu Essoten organisaatioon. Kuvassa 1 näkyy hallinto ja viisi palvelulinjaa. Valkoisella nuolella kuvattu läpileikkaavat asiasisällöt, jotka samat kaikissa palvelulinjoissa, näin myös mielenterveys- ja päihdepalveluissa. Läpileikkaavat asiasisällöt ovat lääketiede, hoitotyö, sosiaalityö ja kuntoutus, joista mielenterveys- ja päihdepalvelut rakentuvat. (Essote 2018.)

 

 

Kuva 1. Essoten organisaaatiokaavio (Essote 2018)

 

Mielenterveys- ja päihdepalvelujen oma organisaatio kuvassa 2 jakautuu hallinnon alapuolella avopalveluihin ja laitos- / asumispalveluihin. Tuustaipaleen kuntoutusyksikkö kuuluu organisaatiokuvassa päihdelaitoshoito-otsakkeen alle ja se tarjoaa kuntoutusta, asumispalveluja ja katkaisujaksoja, joilla tuetaan päihde- ja huumevieroitusta. (Essote3 2017). Mikkelin ulkopuolisissa kunnissa alkoholikatkaisuja toteutetaan myös hyvinvointikeskusten osastoilla. Avopalvelut tarkoittavat käytännössä mielenterveys- ja päihdevastaanoton erilaisia toimintoja maakunnan eri puolilla.

 

 

Kuva 2. Essoten mielenterveyspalvelujen organisaatiokaavio (Essote 2018)

 

Toisena osana avopalveluihin kuuluu toiminnallinen kuntoutus, joka tukee sekä peruspalveluja että erikoissairaanhoitoa. Toiminallisen kuntoutuksen kautta on saatavissa mm. työterapiaa, kuvataide- ja musiikkiterapiaa, lisäksi henkilöstöön kuuluu kuntoutusohjaaja. Myös fysioterapeutin ja toimintaterapeutin palvelut ovat saatavissa. Työkyvyn ongelmiin pyritään vastaamaan varhaisen kuntoutuksen mallilla, jolloin päihteidenkäytön pitkäaikaishaittoja ja syrjäytymistä pyritään torjumaan psykiatrista sairaanhoitoa tukevin keinoin. (Essote2 2018.)

 

Essoten myötä mielenterveyspalveluihin on tullut vähäisiä muutoksia. Mielenterveystoimistoa ei enää ole, tilalla on mielenterveys- ja päihdevastaanotto. Samoin A-klinikka on vaihtanut nimensä ja on nyt riippuvuusvastaanotto. A-klinikan toiminnot siirtyivät osaksi Essoten toimintaa vuoden 2018 alusta lähtien. (Essote 4 2017.) Asiakkaan avun saannista vastaa käytännössä monialainen verkosto. Juvalla ei ole päivystävää kriisityöntekijää, vaan akuuttiin hätään apu hankitaan esimerkiksi Mikkelin kriisikeskuksesta tai psykiatrian akuuttipoliklinikan kautta. Asiakkaan tarvitsemia yleisimpiä tukitahoja ovat hoitavan lääkärin ja sairaanhoitajan lisäksi mm. sosiaalitoimi, TE-keskus, kolmannen sektorin vapaaehtoistahot, diakoniatyö ja laitospalvelut, kuten päihdelaitos tai psykiatrinen sairaala.

 

Organisaatiomuutoksesta huolimatta Juvalla jatkuvat avohoidon palvelut mielenterveys- ja päihdetyössä kolmen sairaanhoitajan työpanoksella totuttuun tapaan. Syksyllä 2017 päihdetyöhön painottuneen sairaanhoitajan avuksi on saatu jalkautuvaa päihdetyötä ja päiväkeskustoimintaa tekevä lähihoitaja, joka on Juvalla maanantaista keskiviikkoon ja Mikkelissä Moision sairaalan tiloissa toimivassa Mielenmajassa muut arkipäivät.

 

 

3 LAINSÄÄDÄNTÖ MIELENTERVEYS- JA PÄIHDETYÖN TAUSTALLA

Jokaista maassa asuvaa henkilöä koskevat lait ovat kaiken hoitotyön taustalla. Esimerkiksi perustuslaki (1999/731) takaa yhdenvertaisuuden lain edessä (§ 6), oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen taataan § 7 mukaan. Yksityiselämän suoja taataan § 10:ssä. Oikeus sosiaaliturvaan kuuluu jokaiselle - välttämätön toimeentulo, lääkitys ym. perustarpeet on turvattava kaikille, sillä laki määrää julkisen vallan tehtäväksi turvata riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut sekä edistää oikeutta asuntoon ja tukea omatoimista asumista. (Finlex1 1999.)

 

Luonnollisesti kaikkia kansalaisia koskevat lait ovat myös mielenterveys- ja päihdetyön taustalla. Tällaisia ovat mm. terveydenhuoltolaki 1326/2010, kansanterveyslaki 66/1972 ja erikoissairaanhoitolaki 1062/1989.  Näitä lakeja en ole avannut tarkemmin tässä kirjoitelmassa. Jo edellisessä kappaleessa mainittu perustuslaki määrää jokaisen kansalaisen oikeudet välttämättömiin perustarpeisiin toimeentulon ja terveydenhuollon osalta. Kansanterveyslaki, terveydenhuoltolaki ja erikoissairaanhoitolaki säätävät tarkemmin, kuinka kansalaisten terveydestä pidetään huolta.  

 

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (2000/812) on laadittu parantamaan asiakaslähtöisyyden toteutumista, luottamuksellisuuden toteutumista sekä edistämään asiakkaan oikeutta hyvään kohteluun ja palveluun, kuten § 1:ssä mainitaan. Esimerkiksi hoito- ja palvelusuunnitelma on laadittava § 7:n velvoittamana. § 9:ssä mainitaan itsemääräämisoikeuden erityistilanteet, joissa voidaan käynnistää holhoustoimilain 442/1999 mahdollistama edunvalvontaan hakeutuminen. (Finlex2 2000.)

 

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) selkiyttää potilaan asemaa ja hänen oikeuksiaan Lain 3 § takaa asiakkaan oikeuden riittävään ja hyvään terveydenhoitoon. Hoitoon pääsystä säädetään 4- ja 8 §:ssä kiireettömänä tai kiireellisenä. Potilaan itsemääräämisoikeudesta säädetään 6 §:ssä. (Finlex3 1992.) Oma-asiakasta koskevia kohtia tästä laista ovat erityisesti 3 §, jossa oikeus hyvään kohteluun taataan sekä sairauden- että terveydenhoidossa ja mm. äidinkieli, uskonto, ihmisarvo ja kulttuuri otetaan huomioon. Asiakas saa hyvää hoitoa paikallisen avoyksikön kautta omalla äidinkielellään. Asiakas saa itsemääräämisoikeuden perusteella päättää hoidostaan (6 §) - tässä tapauksessa asiakas on itse halunnut alkoholikatkaisuun useita kertoja. Asiakas on myös saanut kiireellistä hoitoa (8 §) tarvitessaan ambulanssin apua ja jatkohoitoa.

 

Asiakkaasta riippuen, sovellettavaksi saattaa tulla mm. lastensuojelulaki 417/2007, mikäli kyseessä on alaikäinen asiakas. Lain tarkoitus (1 §) on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen ja erityiseen suojeluun. Vastuu lapsen hyvinvoinnista kuuluu lapsen vanhemmille (2 §) mutta tarvittaessa lastensuojelu tukee huoltajia ja vanhempia. Oma-asiakkaan kohdalla lastensuojelulakia ei voida soveltaa. koska lapset ovat täysi-ikäisiä.

 

Kehitysvammaisen henkilön tapauksessa asiakkaaseen sovelletaan lakia kehitysvammaisten erityishuollosta 519/1977 ja lakia vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 380/1987.  

 

3.1Mielenterveyspalveluja koskeva lainsäädäntö

Mielenterveyslaki (1116/1990) määrittelee mielenterveystyön sisällön § 1:ssä siten, että kyse on persoonan kasvun edistämisen toimenpiteistä, toimintakyvyn edistämisestä ja psyykkisen toimintakyvyn ja psyykkisen hyvinvoinnin edistämisen toimista.  § 3-4 mukaan mielenterveyden häiriöitä ja -sairauksia pyritään parantamaan, lievittämään ja ehkäisemään. Palvelut tulee järjestää kuntatasolla ja erikoissairaanhoidossa alueellisen tarpeen mukaan.  § 5:n mukaan ensisijaisesti palveluissa suositaan avopalveluja, lisäksi pyritään suosimaan oma-aloitteista hoitoon hakeutumista ja asiakkaan itsenäistä suoriutumista arjessa tuetaan. (Finlex4 1990.)

 

Mielenterveyslain 8 § määrittelee olosuhteet, jolloin asiakkaan oma tahto ohitetaan ja hänet voidaan määrätä psykiatriseen hoitoon. Tahdosta riippumaton hoito voidaan toteuttaa, jos seuraavista ehdoista yksi täyttyy. Ensimmäinen tapaus on selkeä: lääkäri voi todeta asiakkaan mielisairaaksi. Toinen tahdosta riippumattoman hoitoon viemisen ehto voi olla se, että asiakas on mielisairauden takia hoidon tarpeessa ja hoitoon toimittamatta jättäminen pahentaisi oleellisesti asiakkaan mielisairautta tai vaarantaisi vakavasti hänen terveyttä tai turvallisuutta tai jos muiden henkilöiden turvallisuus tai terveys on uhattuna asiakkaan hoitoon toimittamatta jättämisen vuoksi. Kolmas tapaus hoitoon määräämiselle tahdosta riippumatta on se, että mitkään muut mielenterveyspalvelut eivät sovellu tai ovat riittämättömiä. Alaikäisen osalta säädetään, että hoitopaikan tulee soveltua hänelle ja olla pääsääntöisesti aikuisista erillään. (Finlex4 1990.)

 

Mielenterveyslain § 9.ssä kerrotaan tarkkailulähetteen ja tarkkailuun ottamisen menettelystä. 10 § toteaa asiakkaan tarkkailusta, että viimeistään neljäntenä päivänä tarkkailusta vastaavan lääkärin on annettava lausunto, jossa annetaan perusteet hoidon määräämiseen tahdosta riippumatta. Jos perusteita hoitoon määräämiselle ei ole, asiakkaan tarkkailusta luovutaan heti ja hänet poistetaan sairaalasta hänen tätä halutessaan. Tahdosta riippumattoman hoidon aloittamisesta ja sen jatkamisesta ja lopettamisesta säädetään 11 -14.§ssä. 15 - 18 §:ssä säädetään mielentilatutkimukseen määrätyn henkilön tutkimusmenettelyn tavoista. Tuomioistuin voi määrätä rikoksen tekijän tai rikoksesta epäillyn mielentilatutkimukseen. Tuomioistuimen päätös toimitetaan THL:n päättävään elimeen, jossa valitaan toimenpiteen suorittamiseen soveltuva laitos. (Finlex4 1990.)

 

Sosiaalihuoltolain (1301/2014) mukaan mielenterveystyöllä vahvistetaan tekijöitä, jotka suojaavat yhteisön ja yksilön mielenterveyttä. Mielenterveyttä vaarantavien tekijöiden poistaminen ja vähentäminen ovat myös osa mielenterveystyötä 25 §:n mukaan.  Lain 4 § määrittelee asiakkaan etua. Esimerkiksi kielitausta, uskonto, kulttuuri, asiakkaan oma vaikuttaminen, palvelujen riittävyys ja oikea-aikaisuus, asiakkaanhyvinvointi ja asiakkaan läheisten hyvinvointi ovat tekijöitä, jotka tulee ottaa huomioon sosiaalihuoltolain mukaisia palveluja järjestettäessä. Lapsen etua pyritään turvaamaan lain 5 §:n kirjauksilla. Tavoite on löytää ja valita ne toimenpiteet ja ratkaisut, jotka parhaiten turvaavat lapsen hyvinvoinnin ja tasapainoisen kehityksen, ikätason mukaisen huolenpidon, turvallisen kasvuympäristön, koskemattomuuden kehon ja henkisen tason osalta sekä vastuullisuuteen ja itsenäisyyteen kehittymisen ja kasvamisen. (Finlex6 2014.)

 

3.2 Päihdetyön palveluja koskeva lainsäädäntö

Päihdehuoltolaki (1986/41) on laadittu päihteiden ongelmakäyttöä ehkäisemään ja vähentämään. Samoin päihteidenkäytön aiheuttamien terveyshaittojen ja sosiaalisten haittojen vähentäminen on tavoitteena, kuten toimintakyvyn ja turvallisuuden edistäminen päihteenkäyttäjän ja hänen läheistensä osalta (§ 1). Päihdehuollon toteutus on kunnan vastuulla (§ 3) ja se tulee järjestää sisältönsä puolesta vallitsevia olosuhteita ja tarvetta vastaavaksi. Toiminnan järjestely kuuluu kunnan sosiaalilautakunnalle siltä osin kuin kyseessä on sosiaalihuollon sektori. Jos kyse on terveydenhuollon palveluista, kunnan terveyslautakunta järjestää ja kehittää päihdeasiakkaiden terveydenhuoltoa. (Finlex5 1986.)

 

5 §:n mukaan kunnan on ehkäistävä päihteiden ongelmakäyttöä lisääviä olosuhteita ja elämäntapoja. 6 § velvoittaa kuntia riittävään päihdeasiakkaiden hoitamiseen, ongelmakäyttäjä on ohjattava tarvittaessa avun piiriin tai järjestettävä pääsy erityiseen päihdekuntoutusta järjestävän palvelun piiriin. Päihdehuollon palveluihin tulee voida hakeutua oma-aloitteisesti ja toiminnassa on otettava tärkeimpänä seikkana huomioon päihteenkäyttäjän ja hänen läheistensä etu 8 §: mukaisesti. (Finlex5 1986.)

 

Päihdeasiakas voidaan määrätä tahdosta riippumatta hoitoon seuraavien (10 §) ehtojen täyttyessä. Jos päihteiden käyttöä ei keskeytetä ja asiaan kuuluvaa hoitoa ei anneta, aiheutuu päihteiden käytöstä välitön hengenvaara asiakkaalla olevan sairauden tai vamman takia. Myös asiakkaalle tulossa oleva vakava, kiireellistä hoitoa vaativa terveydellinen vaurio antaa mahdollisuuden tahdosta riippumattomaan hoitoon terveysvaaran perusteella. Väkivaltaisuuden perusteella hoitoon määrääminen edellyttää sitä, että asiakas vaarantaa päihteiden käytön takia perheenjäsenen tai jonkun muun henkilön henkistä kehitystä, turvallisuutta tai terveyttä. 11 ja 12 § määrittelevät tahdosta riippumattoman hoidon pituuden terveys- tai vakivaltaperusteella enintään viideksi vuorokaudeksi. Väkivaltaisuusperustetta saa käyttää sosiaalityöntekijä viranhaltijan ominaisuudessa, terveysvaaran perustetta tahdosta riippumattomaan hoitoon määräämiselle saa käyttää laillistettu lääkäri. 13 § mukaan väkivaltaisuusperustetta voidaan pidentää sosiaalilautakunnan esityksestä hallinto-oikeudessa 30 vuorokautta kestävään tahdosta riippumattomaan hoitoon asti, mikäli sosiaalityöntekijän päätöksellä määrättävissä oleva 5 vuorokautta ei ole riittävä. (Finlex5 1986.)   

 

Päihdehuoltolain (1986/41) lisäksi on olemassa yksittäisiä päihdepalveluita ohjaavia lakeja ja asetuksia. Näistä mainittakoon esimerkiksi STM:n asetus opioidiriippuvaisten vieroitus- ja korvaushoidosta (33/2008). Tartuntatautiasetus (786/1986) sisältää ohjeita laskimonsisäisiä humausaineita käyttävien neuvonnasta ja välineiden vaihdosta.

 

 

4 OMA ASIAKAS 

4.1Oma-asiakkaan esittely

4.2Potilastietojen mukainen hoitoprosessi vuoteen 2012 asti

5 OMAN ASIAKKAANI MIELENTERVEYTTÄ SUOJAAVAT TEKIJÄT 

Haastattelin oma-asiakasta Internetistä löytämäni nelikentän avulla. Mielenterveyden ensiapukirjasta (Heiskanen ym. 2006) otettu nelikenttä sisältää kaksi suojaavaa nelikentän osaa, jotka ovat sisäiset mielenterveyden suojatekijät sekä ulkoiset suojatekijät. Haastattelin oma-asiakasta liitteessä kolme olevan nelikentän mukaisesti. Havaitsin jo ensimmäisellä tapaamiskerralla, että ……..

 

 

6 OMAN ASIAKKAANI MIELENTERVEYDEN RISKITEKIJÄT

Mielenterveyden ensiapukirjasta (Heiskanen ym. 2006) kootut mielenterveyden nelikentän sisäiset mielenterveyden riskitekijät ja ulkoiset riskitekijät tulivat osaksi esiin asiakkaan haastattelun lisäksi BDI-II ja GDS-15 -testeissä. ….   

                                                                                 

7 OMAN ASIAKKAANI TERVEYS (fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen, hengellinen)

Pohtiessani oma-asiakkaan terveyttä eri ulottuvuuksista käsin, otan samalla ajatteluni tueksi riippuvuuden ulottuvuudet -mallin (Partanen ym. 2015, 115-116), jossa eritellään fyysinen, henkinen, psyykkinen ja sosiaalinen ulottuvuus. Ensimmäisenä pohdin fyysistä terveyttä…..

 

 

 

8 OMAN ASIAKKAANI ELÄMÄNJANA JA KEHITYSTEHTÄVÄT

8.1Elämänjana

Pyydettäessä merkitsemään elämänjanalle oman elämän merkkitapahtumia paperille, asiakas ….

 

8.2Kehitystehtävät

Kehitystehtävät kartoitin E.H. Eriksonin teorian perusteella (1982, 254 - 256). Eriksonin teoria jakaantuu kahdeksaan vaiheeseen ja jokaisessa on ikätason mukainen kehitystehtävä. Tulostin kehitystehtävät yhdelle A 4 -arkille ja haastattelin asiakasta jokaisen ikätason mukaisesti kysellen lapsuusajan kotiympäristön ja sosiaalisen verkoston vaikutusta asiakkaan sosiaaliseen ja psyykkiseen kehitykseen sillä tasolla, johon asiakas pystyi.

 

 

Nuoruuden kehitystehtävä noin 12-19 vuoden iässä tulisi Eriksonin mukaan 81982, 256) sisältää roolien kokeilemista ja identiteetin etsimistä. Jos etsiminen onnistuu, nuori löytää ehjän identiteetin, muussa tapauksessa roolien hajaannus ja rikkoutunut i, epäselvä identiteetti on odotettavissa. Asiakas oli …

 

Varhaisaikuisuuden kehitystehtävä 25 vuoden ikään mennessä koskee sosiaalisuuden ja vuorovaikutuksen osa-alueita (Erikson 1982, 254-255). Kehitystehtävän onnistuessa henkilö saa ehjän sosiaalisuuden, muussa tapauksessa hän eristäytyy ja syrjäytyy. Asiakas kertoo olleensa….

 

Keski-iän kehitystehtävä 26-64 vuosina on (Erikson 1982, 255) tavoitteiden saavuttaminen ja jatkuvuuden kokeminen, jos tehtävä epäonnistuu, seuraa masentuminen. Asiakkaan osalta

 

Eriksonin teorian (1982, 254 - 255) viimeinen vaihe on 65 vuotta ja siitä eteenpäin kuolemaan kestävä jakso. Tässä vaiheessa ihmisen tulisi ratkaista kehitystehtävä, joka on eheys versus epätoivo. Eriksonin mukaan ihminen on saavuttanut riittävän eheyden silloin, kun varttuneessa iässä oleva henkilö ei pelkää kuolemaa. Lisäksi Erikson kirjoittaa mielestäni viisaasti todetessaan, että silloin kun aikuiset eivät pelkää kuolemaa, heidän lastensa ei tarvitse pelätä elämää. Teorian mukaan yli 65 -vuotiaan tarkastellessa elämäänsä, hänen tulisi löytää riittävästi päätökseen saatettuja asioita, eikä enää tulisi olla epätoivoinen kiire saada tehdyksi keskeneräisiä tai tekemättömiä asioita valmiiksi, vaan tulisi olla sinut oman rajallisuutensa kanssa, joka näyttäytyy perimmäisenä kuoleman muodossa.

 

 

9 HOITOTYÖ

9.1Dialogisuus

Dialogisuudella tarkoitetaan keskustelua, jossa keskustelijat rakentavat uutta tarkoitusten, merkitysten tai ymmärryksen kautta – näin luodaan täysin uutta keskusteluun mukaan. Samoin dialogi tavoittelee ymmärrysyhteyttä, jossa osapuolten näkemykset voivat olla hyvin erilaisia ja niitä tarkastellaan erikseen. Dialogin avulla etsitään tulkintaa ja mieltä siitä, mitä elämä ja maailma ovat ja merkitsevät. (Partanen ym. 2015, 165-166.) Oma-asiakkaan kanssa hyvälaatuiseen dialogiin en päässyt. Asiakas ei kyennyt tuottamaan keskusteluun omasta tilastaan ja alkoholiriippuvuudesta syvälle menevää keskustelua ja täysin uusia merkityksiä, mutta tämä lienee tyypillistä päihteenkäyttäjien kohdalla. Kognitiiviset, sosiaaliset ja emotionaaliset taidot riittävät arjessa selviytymiseen, ja tähän tulee tyytyä.   

 

Esimerkkinä dialogista voisi olla päihderyhmän kokoontuminen, jossa aiheena voisi olla riippuvuuden lajit ja juomisen edut ja haitat. Ohjaaja voisi keskusteluttaa ryhmäläisiä esimerkiksi siten, että yksi ryhmäläisistä valitaan opponentiksi, joka vastustaa muiden perusteluja raittiina pysymiselle.

 

Toisena esimerkkinä dialogisuudesta esitän takavuosien avioparityöstä itselleni tutun harjoituksen. Harjoituksen apuvälineenä käytetään ”sydänten yhteyskeppiä”, joka on pienen puuvarren päähän tehty sydämen muotoinen apuväline, noin 30 cm pitkä esimerkiksi. Apuvälinettä ei myöhemmässä vaiheessa enää tarvita, mutta aluksi siitä on hyötyä. Pariskunta valitsee keskitasoisen riidan lähiajoilta, joka on hyvin muistissa. Hyvin akuuttia, selvittämätöntä riitaa ei tähän harjoitukseen tule valita, eikä toisaalta liian pientä riitaa, jossa ei ole tarpeeksi aineksia työskentelyyn. Aluksi hiljaisempi osapuoli ottaa sydänkepin käteen ja tällöin puheenvuoro on ainoastaan keppiä kädessä pitävällä. Toinen keskittyy kuuntelemaan tarkasti rauhalliseen tahtiin esitetty kuvaus tilanteesta ja siinä esiintyneet ajatukset ja myös keppiä kädessä pitävän tunteet tilanteessa ja sen jälkeen tähän purkutilanteeseen asti. Kun ensimmäinen puheenvuoro on kuultu, keppi ojennetaan kuuntelijalle, joka kertoo mitä hän on kuullut, mikä yllätti, mikä oli odotettua ja niin edelleen. Sitten keppi annetaan alkuperäiselle puhujalle ja hän vastaa mahdollisiin tarkentaviin kysymyksiin. Keskustelu etenee, kunnes molemmat osapuolet saavat ymmärryksen riitatilanteessa esiintyneistä tunteista ja myös sanomaton viestintä saadaan yhdistettyä mukaan. Harjoitus on onnistunut, jos pariskunnan molemmat osapuolet saavat ymmärryksen, miltä toisesta tuntui riidan ollessa kiihkeimmillään ja mitä tunnetta toinen siinä tilanteessa oli kokenut. Joskus voi olla tarpeen päättää näin läpi käyty dialogi tarkasti muotoiltuun anteeksipyyntöön. Loukattu osapuoli kertoo, millä sanamuodolla ja mitä toisen tulee pyytää anteeksi. Olen oman ihmisten auttamistyöni varrelta havainnut, että näin tehty riidan jälkipurku ohjatun dialogin avulla on eräs parhaita tapoja ratkoa jännitteitä silloin kun molemmilla osapuolilla on aito tahtotila selvittää asia perin pohjin. En ole itse ohjannut tätä harjoitusta päihde- ja mielenterveysasiakkaille, enkä osaa sanoa, kuinka tämä menetelmä heillä toimii.

 

9.2 Yhteistyösuhde

Holmbergin (2016, 72) mukaan hoitosuhde työntekijän ja asiakkaan välillä on yhteistyösuhde, jossa vuorovaikutus on olennainen elementti. Molemmilla osapuolilla on vastuuta, kun tavoiteltuun päämäärään pyritään. Hoitosuhteen kulussa on neljä elementtiä, jotka ovat aloitus, työskentely, päättäminen ja arviointi. Hoitosuhde voi olla enemmän tai vähemmän tiivis ja kestoltaan hyvin eri pituinen.

 

Yhteistyösuhde, siis terveydenhuollon ammattihenkilön ja asiakkaan välinen hoitosuhde pitää sisällään Holmbergin (2016, 92 – 93) mukaan mm. luottamuksellisuuden. Asiakkaalle kerrotaan hoitosuhteen alussa, että keskustelut ovat luottamuksellisia ja työntekijöitä sitoo vaitiolovelvollisuus. Työntekijään syntyvä luottamus vie aikansa, tuntemattomaan työntekijään ei ehkä alussa uskalleta luottaa. Asiakkaan ei tulisi jännittää ja pelätä, jotta arkaluontoisia asioita uskalletaan tuoda esille.

 

Empatia (Holmberg 2016, 93 – 94) on sosiaalinen taito. Asiakkaalle tulisi saada kokemus, että työntekijä kuulee ja näkee hänet ja hänet hyväksytään ja kokee ymmärretyksi tulemista. Työntekijältä edellytetään todellista kiinnostusta ja asiakkaan kuuntelemista. Empatiaa voi osoittaa jopa sanoittakin: ilmeillä tai hiljaa olemalla asiakkaan vierellä. Työntekijän tulee tunnistaa, mikä tunne tai ajatus on lähtöisin työntekijästä ja mikä asiakkaasta. Empatiaan kuuluu myös turvallinen ihmettely, hämmästely sekä varovainen seikkailu asiakkaan kokemuksissa.

 

Neutraalisuus hoitosuhteessa on sitä, että työntekijä valitsee sopivan etäisyyden pitämistä asiakkaaseen. Tällä tavalla henkilökohtaisuuksiin ei mennä ja hoitosuhde säilyy ammatillisena. Työntekijän omat intressit eivät saa näkyä ja vaikuttaa hoitosuhteeseen millään tavalla. Asiakkaalle voidaan esitellä erilaisia hoitovaihtoehtoja ilman työntekijän omaa ennakkoasennetta niihin, samoin elämänkatsomukseen liittyvissä asioissa työntekijän tulee olla puolueeton. (Holmberg 2016, 94.)

 

Etäisyys (Holmberg 2016, 95) hoitosuhteen ja yhteistyösuhteen ympäristössä tarkoittaa sitä, että työasulla, nimikyltillä ja muilla tavoin pidetään fyysistä ja sosiaalista välimatkaa asiakkaaseen. Taitava työntekijä pitää etäisyyttä kunnioittamalla asiakasta. Joissain harvoissa tilanteissa asiakasta voi koskea tämän luvalla esimerkiksi lohdutusta ja myötätuntoa osoittavana eleenä. Psyykkinen etäisyys asiakkaaseen säädetään käsiteltävän aiheen syvyyden muutoksella ja aihetta vaihtaen. Myös sopivalla kysymystekniikalla psyykkistä etäisyyttä voidaan säädellä. Sosiaalista etäisyyttä säädellään pitäytymällä työajoissa, eikä tavata asiakkaita vapaa-ajalla.

 

Rohkeus (Holmberg 2016, 95 – 96) tarkoittaa sitä, että mielenterveys- ja päihdetyössä suojellaan ihmiselämää ja valvotaan, että muut työntekijät eivät kohtele huonosti asiakasta. Työntekijän tulee olla aktiivinen erilaisten häpeäleimojen purkamisessa – vaatii rohkeutta asettua päihde- ja mielenterveysasiakkaan puolelle erilaisissa keskusteluissa ja tilanteissa. Joskus hoitaja voi joutua kysymään asiakkaalta, onko tämä puhunut totta esimerkiksi juomisen määristään. Tällainen suoruus vaatii suurta rohkeutta ja ammattitaitoa ja tällaisen toimintatavan käyttö tulee punnita eritäin tarkkaan. Rohkeuteen sisältyy myös se, että työntekijä tuntee omat rajansa, eikä kiellä sitä, että ei pysty auttamaan asiakasta tämän enempää vaikka on tehnyt parhaansa.

 

Toivo (Holmberg 2016, 96) on merkityksellinen tekijä mielenterveys- ja päihdetyössä. Kyse on tunnetilasta, jossa on optimismi mukana. Toivo sisältää myös ihmisen taistelumielialaa ja sisäistä voimaa. Toivo auttaa elämässä vastaan tulevissa muutostilanteissa.ja selviytymisessä. Toivon ylläpitäminen edistää asiakkaan parantumisprosessia, vaikka edessä olisi ylä- ja alamäkiä, epävarmuutta ja varmuutta. Toivoon saattaa sisältyä joidenkin asiakkaiden kohdalla hengellisyyttä ja elämäntarkoitukseen liittyviä ulottuvuuksia. Toivoa voidaan vahvistaa asiakassuhteen aikana mm. voimavaroja vahvistamalla ja luottamusta lisäämällä, pelkoja vähentämällä ja uskoa toipumiseen lisäämällä. Kun asiakaan usko omiin ja läheisten kykyihin lisääntyy, hoitajan tekemä kannustava ja lohduttava työ on onnistunut. Toivon menetys näkyy kyynistymisenä ja näköalattomuutena

 

Nöyryys (Holmberg 2016, 98) tarkoittaa mielenterveys- ja päihdetyössä sitä, että ihminen kohdataan arvostavalla tavalla, kunnioitetaan ihmisen vaikeuksia, sopeudutaan hoitotilanteen olosuhteisiin ja pidetään yllä avointa asennetta ottaa vastaan hoitojakson kuluessa esiin tulevat asiat. Myös valmius jakaa asioita, kiitollisuus ja myötätuntoisuus ovat leimaa antavia piirteitä kuvattaessa hoitosuhteessa ilmenevää nöyryyden ulottuvuutta. Ihmisten keskinäinen arvostus paranee ja itsekeskeisyys vähenee, kun hoitoyhteisössä vallitsee terve nöyryys. Nöyryys voi olla myös hoitajan hiljaista tietoa, jota on opittu vuosien varrella.

 

9.3 Motivoiva työote

Päihdelinkki -sivuston asiantuntijan (Salo-Chydenius 2017) mukaan motivoiva työote on menetelmä, jolla asiakasta autetaan mm. elämäntapamuutoksessa, terveyden edistämisessä, tupakoinnin lopettamisessa sekä päihteiden ja pelaamisen käytön vähentämisessä tai lopettamisessa. Perustana tarvitaan asiakkaan luottamus työntekijään: voidaan yhdessä rakentaa ymmärrystä ongelmiin ja ratkoa niitä sekä tutkia ristiriitatilanteita. Lähtökohtana tarvitaan myös hyvä yhteistyösuhde, kumppanuuden ilmapiiri ja saavutettavissa olevia tavoitteita, joilla on asiakkaalle merkitystä. Asiakas tekee varsinaisen muutostyön toiminnan, ajatusten ja tunteiden muuttamiseksi, hoitaja voi vahvistaa muutoksen etenemistä motivoivalla työtavalla.

 

Motivoiva työote pyrkii vahvistamaan ihmisen sisäistä motivaatiota, joka koostuu yhteistyösuhteesta, fokusoinnista, herättelystä ja muutoksen suunnittelusta. Työskentely kohdistuu ongelmien lisäksi voimavaroihin ja toimivimpiin työtapoihin, joita koetetaan saada käyttöön. Vuorovaikutustaitojen lisäksi tarvitaan mm. myötätuntoa, ystävällisyyttä ja järkevää ajattelua. Seuraavat viisi avaintaitoa muodostavat motivoivan työotteen käytännön rungon. (Salo-Chydenius 2017.)

 

  1. Muutospuheen vahvistaminen ja tukeminen
  2. Avoimet kysymykset
  3. Heijastava kuuntelu
  4. Tiivistelmät ja yhteenvedot
  5. Myönteinen palaute

 

Kohta yksi sisältää asiakkaan vahvuuksien nimeämistä, kyseenalaistamista, pohtimista asiakkaan tulevaisuudesta, arvoista ja tavoitteista, tarkennuksien ja esimerkkien pyytämistä. Kohdassa kaksi avokysymykset antavat tilaa asiakkaalle kertoa ajatuksista, tunteista ynnä muusta. Kohdan kolme käsite tarkoittaa sitä, että asiakasta kuunteleva hoitaja reagoi kertomukseen, saattaa toistaa joitain sanoja tai lauseita ja tarkistaa, onko asiakkaan tarkoittama asia ymmärretty oikein.  Kohdassa neljä tiivistelmien ja yhteenvetojen teko todistaa asiakkaalle, että hänen asiaansa kuunnellaan todella tarkasti. Kohdan viisi myönteinen palaute vahvista pystyvyyttä ja omanarvontuntoa. Jokainen tarvitsee aika ajoin kannustusta ja hyväksyntää, siksi hyvä palaute on asiakkaalle arvokasta. (Salo-Chydenius 2017.)

 

Esimerkkinä motivoivasta työtavasta otan laihduttamisen. Keski-ikäinen henkilö, BMI 34, RR 160/97, fP-Kol 6,4, LDL 3,8, HDL 0,4, Trigly 2,4. fP Gluk 5,9. Henkilöllä veren rasva-arvot ja kolesteroli ovat pois tavoitealueelta, samoin painoindeksi osoittaa lihavuutta ja verenpainelukemat ovat suositusten yläpuolella. Asiakas saa vastaanotolla kuulla laboratoriokokeiden tulokset. Lääkitys verenpaineeseen ja kolesteroliin joudutaan aloittamaan. Lääkäri määrää aloituslääkkeet ja potilas tulee hoitajan luokse lääkärin käynnin jälkeen.

 

Potilas on järkyttynyt kuulemastaan, että on niin huonossa kunnossa.  Hoitajana voin kysyä, millaisia muutoksia olet ajatellut tehdä elintavoissasi, kun olet saanut tänään lääkkeet. Potilas toteaa, että taitaa pitää pudottaa painoa. Kysyn, millä keinoilla olisit halukas tekemään painon pudotusta. Kuntosalille hän ei halua mennä. Keskustellaan sauvakävelystä ja sitä hän haluaa kokeilla. Työttömänä ollessaan potilas tunnustaa rakastavansa tuoretta pullaa ja leipovansa sitä kahdesti viikkoon, liikuntaa ei ole tullut harrastettua. Puhutaan koiran hankkimisesta, joka patistaisi liikkumaan. Potilas ei tyrmää ajatusta, mutta sanoo pienillä tuloilla olevan vaikeaa hankkia kallista pentua ja kalliita lemmikinruokia. Keskustellaan, miten ennen vanhaan sekarotuiset koirat söivät sama ruokaa kuin ihmiset ja ongelmia ei ollut.

 

Kysyn, mitä muutoksia ruokailussa potilas aikoo tehdä. Kirjoitan ylös hänen tavallisimmat ruokansa. Potilas tuumaa, että kahdesti viikossa ruokalistalla oleva uuniranskalaiset 450 g ja uunilenkki 500 g täytyy ilmeisesti poistaa listalta. Katsotaan energiasisältöjä ja rasvan määrää taulukosta. Todetaan, että niistä saa paljon kaloreita ja huonolaatuista rasvaa. Potilas päätyy korvaamaan energiapitoiset ranskalaiset ja lenkin hernekeittotölkillä ja perunamuussilla, johon lisätään lanttua ja porkkanaa. Keskustellaan siitä, että muutosta ei kannata tehdä liian rajusti, vaan mieluummin vähitellen. Kerran kuukaudessa sallitaan rasvainen uuniruoka. Leivontaan käytetään jatkossa voin asemesta juoksevaa margariinia ja leivän syömistä rajoitetaan. Kannustan aamupuuroa keittämään. Potilas sanoo inhoavansa puuroja. Sanon, että maukkaita puuroja on olemassa ja voit harkita asiaa myöhemmin.

 

Puhutaan vaatteista. Naisille kauniit vaatteet ovat monesti tärkeitä, niinpä ehdotan potilasta etsimään kirpputorilta tai somesta löytyvistä ryhmistä itselleen liian pieniä vaatteita, joihin on kohtuullisilla ponnistuksilla mahdollista mahtua vaikkapa puolen vuoden jälkeen. Tämä innostaa potilasta ja hän sanoo varmasti toteuttavansa tämän, siinä on kannustinta elämäntapamuutokseen. Potilas aikoo myös vähentää kananmunien käyttöä, nyt niitä menee 10 kappaleen rasia viikossa. Osa leivontaan ja loput paistettuna leivän päälle. Olen listannut paperille potilaan kertomat tavoitteet ja paperi jää hänelle ja hoitajalle. Kysyn, kirjaanko kertomukseen tavoitteet. Potilas sanoo, että kirjaa vaan, siellä ne säilyvät tallella, ja ovat muistuttamassa elämäntaparemontista.  Potilas poistuu vastaanotolta, uusi aika kontrolliin sovitaan kuukauden päähän.

Toinen esimerkki motivoivasta työotteesta voisi olla tupakoimista lopettavien ryhmä. joukossa on yksi, joka haluaa tässä vaiheessa vasta vähentää. Ensiksi keskustellaan haitoista. Kysyn ryhmältä tupakoinnin haittoja joita kirjan ylös. Seuraavana kysyn etuja ja kirjaan ne ylös. Keskustellaan listatuista asioista. Seuraavana katsotaan video, jossa keuhkosyöpään kuoleva henkilö kertoo tupakointihistoriansa. Keskustellaan videosta, joka järkytti yhtä ryhmäläisistä. Haastan jokaista kirjoittamaan paperille omat tavoitteet, miten ja milloin lopettaa ja vähentäjälle omat tavoitteet. Jokainen kertoo omat tavoitteet ja sen jälkeen ryhmäläisten tulee löytää jokaisen tavoitteista jotain hyvää ja kannustavaa ja antaa vielä kannustava lisä jokaiselle.

 

Seuraavaksi keskustellaan siitä, jaetaanko palkintoja onnistujille. Eräs ehdottaa, että perustetaan yhteinen kummilapsitili ja hankitaan jostain maasta kummilapsi, jonka koulunkäynti maksetaan aikuisuuteen asti. Ehdotus aiheutti vilkkaan keskustelun, mutta lopulta kaikki lopettajat sitoutuivat tähän ja yhdelle ryhmäläiselle annettiin tehtäväksi etsiä kummilapsi. Ryhmän keskimääräinen tupakointimäärä on ¾ rasiaa päivässä, joten rahaa kertyy jokaiselta noin viisi euroa päivässä, jos tupakointiin käytetty raha käytettäisiin muuhun. Näin suurta summaa ryhmäläiset eivät ole valmiita maksamaan, enintään noin 10 – 20 euroa kuussa. Seuraavalla käyntikerralla ryhmä tekee sopimuspaperit ja maksavat jatkossa 50 euroa kuussa Sri Lankassa asuvalle kolmevuotiaalle tytölle kummilapsiorganisaation kautta.

 

9.4 Arviointimittarit

Mittareilla saadaan suuntaa-antavia tuloksia ja tulokset riippuvat vastaajan rehellisyydestä ja siitä, ymmärtääkö vastaaja, mitä kysymys tarkoittaa. Diagnoosin tekee lääkäri testien, haastattelun ja oireiden perusteella. Käytin oma-asiakkaan käynneillä GDS-15, Audit ja BDI-II -testejä. Päihde- ja mielenterveystyöhön on kehitetty runsaasti erilaisia mittareita näiden lisäksi. Lähisuhdeväkivallan suodatinkysymykset (Holmberg 2016, 114) kysytään nykyisin kaikilta potilailta hoitosuhteen alussa. Muita mittareita ovat mm. seuraavat luettelossa näkyvät haastattelun apuvälineet. Luettelon lähteenä on käytetty Holmberg (2016, 78 – 79) teosta.

 

PÄIHTEET:

  • Audit. 10 kysymystä, haitallisen käytön seulonta
  • CAGE. 4 kysymystä, arvioidaan, tuleeko alkoholin käyttöä tutkia tarkemmin
  • FTND. Fagerströmin nikotiiniriippuvuustesti
  • SMAST ja MAST. Alkoholin käyttöä mittavat testit. (MAST: 25 kysymystä)
  • SADD. 17 kysymystä, alkoholiriippuvuuden tason määrittely
  • CIWA-Ar. Alkoholivieroitusoireiden arviointimittari
  • CIWA-B. Bentsodiatsepiinien aiheuttamien vieroitusoireiden arviointi
  • DAST-20. 20 kysymystä, huumaavien aineiden käyttö, viimeinen 12 kk
  • SDS. Päihderiippuvuuden vaikeusaste

 

MIELENTERVEYS:

 

BDI. 21 kysymystä masennuksen kartoitukseen

BAI. Ahdistuneisuuden seulonta ja hoitovasteen seuraaminen

DEPS. Depressioseula masennuksen kartoittamiseen

MDQ. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan seulonta masentuneista

PHQ-9. Masennusoireiden seulonta.

SPIN-FIN. Sosiaalisten tilanteiden pelon kartoittaminen.

TSQ. Psyykkisten traumaoireiden kuvaaminen

SIPS. Psykoosioireiden esiintymisen kartoitus

GAF. Psyykkisen toimintakyvyn ja elämänlaadun kuvaaminen

 

 

10 ITSEARVIOINTI JAKSOSTA 

Harjoittelujakso on ollut antoisa. Ohjaus on ollut hyvätasoista ja olen saanut olla mukana monenlaisissa tilanteissa, jota olin toivonutkin. Olen mielestäni panostanut harjoittelujaksoon kiitettävästi, olen pohtinut paljon päihdeproblematiikkaa oma-asiakkaan tapauksesta käsin. Olen saanut kahdelta kokeneelta hoitajalta esimerkkiä, kuinka mielenterveystyötä tehdään, päihdeasiakkaita on ollut vähän, heidänkin kohtaamisesta olen saanut lisää oivalluksia.

 

Tunnustan, että lyhyen harjoittelun aikana opiskelijasta ei tule valmista mielenterveys- tai päihdehoitajaa. Harjoittelujakso vahvisti käsitystäni, että psykiatrinen hoitotyö voisi olla yksi suunta, josta etsiä töitä vuoden kuluttua.

 

Olen ollut tyytyväinen, että olen saanut nähdä toimivaa verkostoyhteistyötä, jossa lääkärit ja hoitajat tiiminä ratkovat asiakkaiden asioita. Ainoaksi puutteeksi näen sen, että eniten päihdetyötä tekevä sairaanhoitaja oli pois koko harjoitteluni ajan, enkä päässyt hänen ohjaukseensa lainkaan.

 

Omia kehittämiskohteita on vielä paljon: kädentaidot eivät ole huippuluokkaa ja lääkkeidenjakamiseen huomaan tarvitsevani aikaa ja rauhallisen ympäristön, jos on kiire ja ei ehdi tarkastamaan omia jälkiä, virheitä voi tulla. Lääkkeitä mielenterveyssektorilla on hyvin paljon ja kaikkeen en millään ehtinyt perehtymään. Vaikeasti esiin saatavia tunteita tulisi osata erittäin taitavasti ja hienovaraisesti kysyä, tässä on opittavaa vielä, miten lukossa olevat tunteet ja mieli saadaan avattua vähitellen. Luottamuksen rakentamisesta ainakin lähtisin liikkeelle.

 

 

11Tehtävän hyväksymismerkintä (kuva/skannaus)

Tehtävät tarkastettu ja hyväksytty

 

____/____20___

 

_____________________________

 

opiskelijan harjoittelusta vastaava ohjaaja

 

 

LÄHTEET

 

 

Erikson. E. H. 1982. Lapsuus ja yhteiskunta. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Gummerus Oy.

 

Essote. 2018. Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen

kuntayhtymän organisaatio. WWW-dokumentti. Päivitetty 20.12.2017. Saatavissa: https://laastarilehti.fi/wp-content/uploads/sites/5/2016/12/essoten-organisaatiokaavio-2017_01_02_esimiehet.pdf [viitattu 5.1.2018].

 

Essote 2. 2018. Etelä-Savon sosiaali- ja terveydenhuollon (Essote)

mielenterveys- ja päihdepalveluiden toimintakäsikirja. WWW-dokumentti. Saatavissa:

 

Essote 3. 2017. Päihdekuntoutuspalvelut siirtymässä Essotelle. WWW-dokumentti. Päivitetty 26.10.2017. Saatavissa: https://www.essote.fi/tuustaipaleen-paihdekuntoutuspalvelut-siirtymassa-essotelle/ [viitattu 24.1.2018].

 

Essote 4. 2017. Essoten valtuusto hyväksyi talousarvion 2018. WWW-dokumentti. Päivitetty 7.12.2017. Saatavissa: http://intra.esshp.fi/tiedotus/uutiset/Sivut/Essoten-valtuusto-hyväksyi-talousarvion-2018.aspx [viitattu 30.1.2018].

 

Fimea 2018. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea. WWW-dokumentti. Saatavissa: http://www.fimea.fi/ [viitattu 8.2.2018].

 

Finlex1. 1999. Suomen perustuslaki 1999/731.

 

Finlex2. 2000. Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 2000/812.

 

Finlex3. 1992.  Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992.

 

Finlex4. 1990. Mielenterveyslaki 1990/1116.

 

Finlex5. 1986. Päihdehuoltolaki 41/1986.

 

Finlex6 2014. Sosiaalihuoltolaki 1301/2014.

 

Heiskanen, T. Salonen, K. & Sassi, P. 2006. Mielenterveyden ensiapukirja. Helsinki: SMS-Tuotanto.

 

Holmberg, J. 2016. Hoitajana mielenterveys- ja päihdetyössä. Keuruu: Edita Publishing Oy.

 

Partanen, A., Holmberg, J., Inkinen, M., Kurki, M. & Salo-Chydenius Sisko. 2015. Päihdehoitotyö. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

 

Salo-Chydenius, S. 2017. Motivoiva toimintatapa / motivoiva haastattelu. WWW-dokumentti. Päivitetty 27.6.2017. Saatavissa: https://www.paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/tietoiskut/paihdetyon-menetelmat-ja-koulutus/motivoiva-toimintatapa-motivoiva-haastattelu [viitattu 13.2.2018].

 

Sikanen, L. 2015. Luentomateriaali hoitotyön perusteet -kurssilta. Päivitetty 9.9.2015. Saatavissa: https://moodle.xamk.fi/pluginfile.php/694101/mod_resource/content/1/Hoitoty%C3%B6n%20teoreettiset%20perusteet%20syksy%202015.pdf [viitattu 12.2.2018].

 

YA1. 2018. Risolid. Pakkausseloste. WWW-dokumentti. Päivitetty 6.6.2007. Saatavissa: https://www.yliopistonapteekki.fi/leaflet/view/pakkausseloste/product_id/26265/lang/fi/ [viitattu 8.2.2018].

 

YA2. 2018. Mirtazapin Orion. Pakkausseloste. WWW-dokumentti. Päivitetty 9.1.2015. https://www.yliopistonapteekki.fi/leaflet/view/pakkausseloste/product_id/20528/lang/fi/ [viitattu 8.2.2018].

 

YA3. 2018. Cipralex. Pakkausseloste. WWW-dokumentti. Päivitetty 2.3.2016. Saatavissa: https://www.yliopistonapteekki.fi/leaflet/view/pakkausseloste/product_id/17662/lang/fi/ [viitattu 8.2.2018].

 

 

 

Liite 1

 

 Asiakkaan verkostokartta, tekstilisäykset tehty opiskelijan toimesta

 

 

Liite 2

 

Asiakkaan laatima myöhäisiän depressioseula GDS-15 -lomake

 

 

Liite 3

 

Mielenterveyden suoja- ja riskitekijät (Heiskanen ym. 2006)

 

 

Liite 4/1

Asiakkaan laatima Audit -kysely, sivu 1

 

Liite 5/1

Asiakkaan laatima BDI-II -lomakkeen ensimmäinen sivu