Sairaanhoitaja (AMK)

                                                                        16.9.2018

 

Lasten ja nuorten psykiatrinen hoitotyö 5op

 

 

 

Pelokas ja välttelevä kiintymyssuhdetyyli

 

Taustaa                        Kiintymyssuhdeteoria ja sen laajentaminen on tapahtunut Bowlbyn (1973, 1980, 1982), Mainin ym. (1986) ja Ainsworthin ym. (1978) toimesta. Teorian mukaan vauvoilla on biologinen valmius muodostaa kiintymyssuhteita, joissa on koettavissa lohtua ja turvaa. Tutkijat kehittivät noin 1,5 -vuotiaita lapsia tarkkailemalla mallin sen mukaan, miten lapsi reagoi äidin äkilliseen poistumiseen.  Erilaiset reagointitavat nimettiin turvalliseksi, turvattomaksi vältteleväksi ja turvattomaksi ristiriitaiseksi sekä organisoitumattomaksi. (Golding 2014, 38, 55.)

 

Kiintymystyylit               Näistä lasten kiintymysmalleista on kehitetty aikuisten käyttäytymistä ilmentäviä kiintymystyylimalleja, joista eräs on Bartholomew:n (1990) ja Horowitzin (1991) malli. Siinä kiintymystyylit jaetaan turvalliseen, itseriittoiseen, takertuvaan ja pelokkaaseen kiintymystyyliin. Itseriittoiset henkilöt ovat itse asiassa vältteleviä, sillä he välttävät läheisiä ihmissuhteita eivätkä luota kiintymystensä kohteilta saatavaan tukeen. Kiintymystyyliltään pelokkaat henkilöt pitävät itseään arvottomina eivätkä voi luottaa kiintymystensä kohteisiin – he ovat epäluotettavia. he kaipaavat läheisyyttä, mutta hylätuksi tulemisen pelko estää läheiset ihmissuhteet. (Oinas 2011, 3)

 

Nelikenttä                     Bartholomew (1990) kuvaa aikuisuudessa esiintyviä kiintymystyylejä alla olevan taulukon mukaisen nelikentän avulla. Kiintymystyyliä ilmentävän henkilön sisäinen malli itsestä ajatellaan määräytyvän myönteiseksi tai kielteiseksi sen perusteella, kuinka korkea ahdistuneisuuden taso henkilöllä vallitsee. Kielteinen, sisäinen kuva tai malli itsestä merkitsee korkeaa ahdistuneisuuden tasoa, myönteinen kuva tai malli itsestä merkitsee matalaa ahdistuneisuuden tasoa. (Oinas 2011, 4.)

                                   

                                    Oinas (2011,4) toteaa Pro gradu -tutkielmassaan Bartholomew:n (1990) kiintymystyylimallista, että kiintymystyyliä ilmentävän henkilön sisäinen malli muista voi olla kielteinen tai myönteinen. Jos henkilön sisäinen malli, kuva muista ihmisistä on kielteinen, välttelyn taso on korkea. Mikäli henkilön sisäinen malli tai kuva muista on myönteinen, välttelyn taso on matala. Vasemman alanurkan kiintymystyyliä kutsutaan myös pelkästään itseriittoiseksi kiintymystyyliksi, tässä lisätty lihavointi sanaan välttelevä.

 

                                    Taulukko 1. Bartholomew:n (1990) nelijakoinen kiintymystyyli (Oinas 2011, 4)

MALLI ITSESTÄ                   MALLI ITSESTÄ                                MYÖNTEINEN                      KIELTEINEN
MYÖNTEINEN MALLI MUISTA   KIELTEINEN MALLI MUISTA	Turvallinen kiintymystyyli, matala ahdistuneisuus, vähän välttelyä	Runsaasti ahdistunut, vähän välttelevä takertuva kiintymystyyli
	Runsaasti välttelevä, vähän ahdistunut itseriittoinen kiintymysmalli	Runsaasti välttelevä, runsaasti ahdistunut,  pelokas kiintymysmalli

 

 

Lähteet                         Oinas, J. 2011. Kiintymystyylit, kiintymyksen turvallisuus, koettu sosiaalinen tuki ja tunneilmaisun ristiriita keskiaikuisuudessa Pitkittäistutkimuksellinen näkökulma. Jyväskylän yliopisto. Psykologian laitos. Pro gradu -tutkielma. Päivitetty 1.8.2011. Saatavissa: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/37163/1/URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-201201041010.pdf [viitattu 16.9.2018].

 

                                    Goldings, K. S. 2014. Hoitava kiintymys – terapeuttinen vanhemmuus. Tampere: PT-kustannus.