Tehtävä 4

                                 

Sairaanhoitaja (AMK)

                                                                         29.10.2017

Monikulttuurinen hoitotyö

Kielitulkin käytön perusteet

Osatehtävä A

 

Kielitulkin käytön pääperiaatteet on koottu alle luettelomuotoon. Lähteenä alla olevassa luettelossa ja selittävässä tekstissä osatehtävä A:ssa on käytetty Vältä värinkäsityksiä – käytä tulkkia -opasvihkoa (2010). Toinen käytetty läh-de on mainittu jokaisen käyttökerran kohdalla erikseen, toisena lähteenä on käytetty Anitta Juntusen (2010, 149-154) artikkelia teoksessa Abdelhamid ym. (2010) Monikulttuurinen hoitotyö.

 

•                 Tulkki on tarpeen, kun ammattihenkilöllä ja potilaalla ei ole yhteistä kieltä.

•                 Epävarmassa tilanteessa tulkki tilataan paikalle, erityisesti kun asiakkaan tai potilaan     etuisuuksista tai oikeudesta palveluihin tai hoitoihin on kyse.

•                 Tulkki tulkkaa kaiken puheen – älä puhu puhelimeen tai kolmannelle osapuolelle   tulkkaustilanteen kestäessä.

•                 Arkaluontoisissa asioissa tulee selvittää tulkin sukupuoli – sama sukupuoli tulkilla ja   tulkattavalla estää ongelmia.

                        •                 Älä käytä lasta tai muuta läheistä perheenjäsentä tulkkina.

•                 Tulkin käytöllä estetään vajaan kielitaidon aiheuttamat väärinkäsitykset ja saadaan keskittyä   hoidettavaan asiaan – kielen käyttö ja ymmärtäminen ei kuluta turhaa energiaa.

•                 Monet lait määrittelevät asiakkaan oikeuden tulkkaukseen, esimerkiksi laki potilaan asemasta   ja oikeuksista (1992/785).

•                 Tulkin palkan ja kulut maksaa valtio sille kunnalle, jonka alueella tulkattava asuu. Ehtona on,   että tulkkaus perustuu pakolaisille järjestettyyn sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Jos on vaarana,   että asiakas / potilas joutuu maksamaan tulkkauksen, hänen tulee tietää ja hyväksyä asia etukäteen.

                        •                 Tulkkaus voidaan hoitaa etätulkkauksena joissain tapauksissa.

•    Tulkille tulee antaa tarvittavat etukäteistiedot, kuten haastavat erityissanat ja muu tulkkauksen         vaikuttava informaatio.

                        •                 Varaudu kaksinkertaiseen ajanmenekkiin tulkkia käytettäessä.

                        •                 Tulkki on tilattava hyvissä ajoin.

•                 Tulkkaustilanteessa muista puhua asiakkaalle tai potilaalle suoraan kasvot häntä kohti.

•                 Tulkilla ei saa teettää asiakkaalle kuuluvia tehtäviä, kuten hakemusten tai muiden paperien   täyttämistä, tulkki on vain tulkkaamista varten.

                        •                 Tulkki tarvitsee kerran tunnissa 5-10 minuutin tauon.

•                 Tulkilta tilattua aikaa ei saa ylittää, jotta hän ehtii seuraavaan tulkkauksen.

•                 Tulkilla on lupa tehdä muistiinpanoja, jotka hän hävittää tulkkauksen jälkeen, hänellä on täysi vaitiolovelvollisuus.

 

Pohdintaa tulkin käytöstä

 

Tulkin käyttö parantaa asiakasturvallisuutta, sillä väärinkäsityksiä ei tule. Tulkki tuo turvallisuutta myös sitä kautta, jos tulkattava on henkilö, joka on arvaamaton ja hoitaja pelkää olla kahdestaan. Jos kuvittelen haastavaa sairaanhoitajalle eteen tulevaa tulkkaustilannetta, kyse voisi olla gynekologisesta tutkimuksesta ensimmäistä kertaa elämässä, Papa-kokeen ottamisesta, vakavasti loukkaantuneen ensiavusta tai vastaavasta, jossa intiimialueille joudutaan menemään toimenpiteitä varten. Tulkin käyttö poistaa hämmennystä edellä kuvatuissa tilanteissa.

 

Vielä vaikeampi tilanne olisi, jos viittomakieltä äidinkielenään käyttävä kuuro henkilö tarvitsee terveydenhuollon palveluja. Jos potilaan käyttämää viittomakieltä ei osata tulkata, ainoaksi mahdollisuudeksi jää ehkä lähiomaisen käyttö tulkkina. Oma kokemukseni suomalaisista kuuroista on se, että kuuron henkilön perheessä jokainen perheenjäsen pystyy viittomaan kuuron kanssa. Olen joutunut aiemmassa ammatissa tekemään yhden päivän töitä kuurossa perheessä ja se kokemus oli silmiä avaava. Monia itsestäänselvyyksiä täytyi ajatella uudestaan ja etsiä tavat viestiä. Jos joutuisin sairaanhoitajana lukutaitoisen kuuron kanssa kontaktiin, voisin käyttää paremman puutteessa elektronista kielenkääntäjää, jolla jotain helppoja asioita voidaan selvittää. Väärinkäsitysten vaara on kuitenkin aina olemassa: kielenkääntöohjelma tekee virheitä. Jos rutiinitoimenpiteille, esim. gynekologinen tutkimus ja Papa-koe, olisi potilaan äidinkieliset esitteet ja henkilö osaa lukea, toimenpiteen kulku selviäisi myös tätä kautta, mutta ilmeistä on, että osa pakolaisista ei osaa lukea, eikä harvinaisista kielistä ole valmiita esitteitä kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin, tuskin edes yleisempiin. Lisäksi on erityisryhmiä, joita voi tulkata vain puhetulkin välityksellä, esimerkiksi sokea, vammainen tai lukemisen erityisvaikeus.

 

Englanninkieli on erittäin laajasti puhuttu, yhteisen kielen ongelma ratkeaa monesti tätä kautta. Edes joku potilaan läheisistä osaa englantia ja asioita voidaan auttavasti selvittää tätä kautta.

 

Hoitotyön kannalta tulkin etuna on mm. se, että voin antaa tarkat ohjeet poti-laalle. Lääkityksen haittavaikutuksista kertominen on mahdollista. Potilaan tulee tietää, miten toimia vakavien haittavaikutusten ilmaantuessa. Otan esimerkin juuri löydetystä diabeteksesta. Potilas ei tunne hypoglykemian tai hyperglykemia oireita. Hänelle on saatava kerrotuksi kehotuntemukset, kun verensokeri menee liian alas tai liian ylös. Jos henkilö on lukutaitoinen, oireista voi laatia tulkin kanssa listan. Verensokerin pikamittarin käytön opastus olisi helppo tehdä tulkin läsnä ollessa.

 

Toisena esimerkkinä on virtsanäytteen ottamista edeltävä alapesu ensimmäistä kertaa elämässä ja oikein lasketun keskivirtsanäytteen ottaminen. Ilman tulkkia on mahdotonta opastaa edes näin helpon toiminnan oikea suorittaminen. Jos potilas on pitkään hoidossa, tulkin avustamana voisi laatia yleisistä apusanoista listan. Esimerkkejä yksittäisistä sanoista voisi olla ”ravinnotta”, ”virtsaamatta”, ”kipu nyt asteikolla 0-10 on XX”, ”tarvitsen kipulääkitystä”, ”jano” ja niin edelleen.

 

Yleisesti tulkin kanssa toimimisesta totean, että en voi puhua mitään asiaa vain tulkille, puhun vain asiakkaalle ja keskustelen vain hänen kanssaan ja olen kontaktissa häneen, en tulkkiin. Puhuessani tulkin välityksellä, puhun kirjakieltä, enkä käytä tarpeettomasti ammattisanastoa, vain sen verran kuin asian selvittämiseksi on välttämätöntä. Rytmitän puheeni sopivasti ja annan tulkille aikaa tulkata. Itsestään selvää on yleinen kohteliaisuus ja ammattimainen työskentely ja tarvittava hienovaraisuus. Potilaalle on hyvä tehdä selväksi myös se, että kohtelusta ja hoidosta voi valittaa ja tehdä korjauspyynnön, oikeusvaltiossa kaikkia potilaita tulee kohdella ja hoitaa yhtä hyvin, vaikka kommunikointi olisi haastavampaa kuin keskimäärin, tämä ei saa tarkoittaa huonompaa hoitoa.

 

Kerron yhden kuulemani tapauksen hankalasta tulkkaustilanteesta naapurikaupungista muutaman vuoden takaa. Ammattihenkilö oli pyydetty tekemään eräitä tutkimuksia pakolaisille. Tulkki oli tilattu paikalle ja hän oli saapuvilla. Samasta maasta tulevia potilaita tämä ammattihenkilö tapasi katkeamattomana virtana tuona päivänä. Myanmarista lähtöisin olevien potilaiden joukossa oli henkilö, jota tulkki ei osannut tulkata. Lähtömaassa toisella laidalla maata puhutaan eri kieltä kuin toisella laidalla, eikä tulkki osannut kuin erittäin huonosti potilaan käyttämää maan toisella puolella puhuttavaa kieltä. Potilas tunsi erään toisen pakolaisen, joka osaa molempia kieliä ja lopulta tulkkaus hoidettiin siten, että potilas puhui puhelimessa äidinkielellä ystävälleen, joka sitten tulkkasi toiselle maan kielelle potilaan puheen palkatun tulkin korvaan. Palkattu tulkki käänsi puhelimessa kuulemansa suomeksi ammattihenkilön kuultavaksi. Kahden tulkin kautta tapahtuva tulkkaus on luultavasti terveydenhuollon ammattihenkilön painajainen. Tässä esimerkkitapauksessa ongelmaa ei olisi ollut, jos potilaan ystävä olisi osannut suomea – hän olisi voinut kääntää puheen suoraan, mutta palkattu tulkki tarvittiin suomelle kääntämistä varten. Samassa potilasvirrassa oli kuulemani mukaan myös pariskunta, joista toinen ei osannut tulkin käyttämää kieltä, mutta toinen puoliso osasi molempia kieliä ja toimi tulkkina puolisolleen – tilanne, joka on epätoivottava. Kuvaamani hankala tilanne olisi voitu välttää, jos pakolaiskeskuksesta olisi tullut tarkempi tieto palkattavan tulkin osaamisvaatimuksista. Tämän tarinan opetus on se, että tulkin kielitaito on oltava varmasti sama kuin se, mitä tarvitaan. Vaitiolosäännösten takia en tullut tietenkään tietämään, kuinka ammattihenkilön työskentely tulkin kautta potilastyössä ammatillisesti sujui, mutta tässä kuvatut tulkkausongelmat yleisellä tasolla eivät ylittäneet vaitiolon rajaa ja kulkeutuivat korviini.

 

Osatehtävä B

 

Kulttuuritulkin käyttö (Schubert 2007) tarkoittaa sitä, että maahanmuuttaja saa tukea uuteen maahan sopeutumisessa ja mm. viranomaisten kanssa tehtävässä yhteydenpidossa toiselta henkilöltä, joka tuntee maahanmuuttajan kulttuurin ja uuden maan kulttuurin. Kulttuuritulkki poistaa väärinkäsityksiä ja selvittää erilaisia ristiriitatilanteita. Tavallinen tulkki ei puutu omilla mielipiteillään keskustelun kulkuun, kulttuuritulkki on kulttuurien asiantuntija ja häntä voi pitää sillanrakentajana osapuolien välillä. (Juntunen 2010, 153-154.)

 

Juntusen (2010, 153-154) mukaan kulttuuritulkkia käytetään, kun tulee saa-da selvyys kulttuurin merkitys jonkun avustuksen hakemisessa. Kulttuuritulkki voi selvittää lähtömaassa vallitsevia käsityksiä jonkun sairauden syistä tai hän voi kertoa perinteisestä lääkityksestä lähtömaassa ja muita terveyteen liittyviä uskomuksia ja tapoja, joilla voi olla merkitystä asiakkaan tai potilaan tilanteeseen. Kulttuuritulkilta vaaditaan sujuvaa kielitaitoa. Hänen tulee hallita asiakkaan äidinkieli ja uuden kohdemaan virallinen kieli. 

 

Osatehtävä C

                                                                                               

 

 

 

 

 

                                                                                           

 

 

 

 

 

 

 

 

 

                                                                                

                     

Kuvien lähde: Papunet, kuvapankki.         

Kuvasarja alkaa ylhäältä oikealta ja etenee vasemmalle, kuten arabiaa ja sen sukulaiskieliä äidinkielenä tekstiä lukee, sitten edetään alaspäin. Aluksi nenä vuotaa, sitten yskää ja kipua. Oksennus ja kuumetta ovat seuraavat kuvat. Sitten mennään lääkäriin, joka tutkii ja määrää antibioottikuurin, ehkä tauti oli päässyt keuhkokuumeeksi ja lääkäri kuuli keuhkoista pneumoniaan sopivat hengitysäänet. Viikon kuuri syödään tabletti kolmesti päivässä. Näin työläällä tavalla viikkoa ei ehkä tarvitse näyttää, neljä alinta kuvaa tiivistävät hyvän lopputuloksen: hymynaama saatiin, kun kolme kertaa seitsemän tablettia syö-tiin eli yhteensä 21 tablettia.

 

Jos olisin terveyskeskuksessa lääkäriä avustava sairaanhoitaja ja kuumeinen henkilö tulisi luokseni, voisin näyttää kuumemittarikuvaa ja lääkärin kuvaa ja lääkärin tutkimuskuvaa. Kun lääkäri määräisi kuurin, voisin kuvakorteilla esittää lääkkeen anto-ohjeen. Luonnollisesti henkilön tulee osata toimia apteekissa, tämä tapahtuisi ehkä pakolaiskeskuksen henkilökunnan avustuksella.

 

Lähteet

 

Juntunen, A. 2010. Tulkin ja kulttuuritulkin käyttö taitona. Teoksessa Abdel-hamid, P., Juntunen, A. & Koskinen, L. 2010. Monikulttuurinen hoitotyö. Helsinki: WSOYpro OY, 149-154.

Papunet. Kuvapankki. WWW-dokumentti. Ei päivitystietoa. Saatavissa: http://papunet.net/materiaalia/kuvapankki [viitattu 29.10].

Vältä värinkäsityksiä – käytä tulkkia. 2010. Vältä värinkäsityksiä – käytä tulkkia -opasvihko. PDF-dokumentti. Ei päivitystietoa. Saatavissa: http://www.siilinjarvi.fi/liitetiedostot/kuntainfo/maahanmuuttajat/Valta_vaarinkasityksia-kayta_tulkkia.pdf [viitattu 28.10.2017].

 

Sairaanhoitaja (AMK)

                                                                        16.9.2018

 

Lasten ja nuorten psykiatrinen hoitotyö 5op

 

 

 

Pelokas ja välttelevä kiintymyssuhdetyyli

 

Taustaa                        Kiintymyssuhdeteoria ja sen laajentaminen on tapahtunut Bowlbyn (1973, 1980, 1982), Mainin ym. (1986) ja Ainsworthin ym. (1978) toimesta. Teorian mukaan vauvoilla on biologinen valmius muodostaa kiintymyssuhteita, joissa on koettavissa lohtua ja turvaa. Tutkijat kehittivät noin 1,5 -vuotiaita lapsia tarkkailemalla mallin sen mukaan, miten lapsi reagoi äidin äkilliseen poistumiseen.  Erilaiset reagointitavat nimettiin turvalliseksi, turvattomaksi vältteleväksi ja turvattomaksi ristiriitaiseksi sekä organisoitumattomaksi. (Golding 2014, 38, 55.)

 

Kiintymystyylit               Näistä lasten kiintymysmalleista on kehitetty aikuisten käyttäytymistä ilmentäviä kiintymystyylimalleja, joista eräs on Bartholomew:n (1990) ja Horowitzin (1991) malli. Siinä kiintymystyylit jaetaan turvalliseen, itseriittoiseen, takertuvaan ja pelokkaaseen kiintymystyyliin. Itseriittoiset henkilöt ovat itse asiassa vältteleviä, sillä he välttävät läheisiä ihmissuhteita eivätkä luota kiintymystensä kohteilta saatavaan tukeen. Kiintymystyyliltään pelokkaat henkilöt pitävät itseään arvottomina eivätkä voi luottaa kiintymystensä kohteisiin – he ovat epäluotettavia. he kaipaavat läheisyyttä, mutta hylätuksi tulemisen pelko estää läheiset ihmissuhteet. (Oinas 2011, 3)

 

Nelikenttä                     Bartholomew (1990) kuvaa aikuisuudessa esiintyviä kiintymystyylejä alla olevan taulukon mukaisen nelikentän avulla. Kiintymystyyliä ilmentävän henkilön sisäinen malli itsestä ajatellaan määräytyvän myönteiseksi tai kielteiseksi sen perusteella, kuinka korkea ahdistuneisuuden taso henkilöllä vallitsee. Kielteinen, sisäinen kuva tai malli itsestä merkitsee korkeaa ahdistuneisuuden tasoa, myönteinen kuva tai malli itsestä merkitsee matalaa ahdistuneisuuden tasoa. (Oinas 2011, 4.)

                                   

                                    Oinas (2011,4) toteaa Pro gradu -tutkielmassaan Bartholomew:n (1990) kiintymystyylimallista, että kiintymystyyliä ilmentävän henkilön sisäinen malli muista voi olla kielteinen tai myönteinen. Jos henkilön sisäinen malli, kuva muista ihmisistä on kielteinen, välttelyn taso on korkea. Mikäli henkilön sisäinen malli tai kuva muista on myönteinen, välttelyn taso on matala. Vasemman alanurkan kiintymystyyliä kutsutaan myös pelkästään itseriittoiseksi kiintymystyyliksi, tässä lisätty lihavointi sanaan välttelevä.

 

                                    Taulukko 1. Bartholomew:n (1990) nelijakoinen kiintymystyyli (Oinas 2011, 4)

MALLI ITSESTÄ                   MALLI ITSESTÄ                                MYÖNTEINEN                      KIELTEINEN
MYÖNTEINEN MALLI MUISTA   KIELTEINEN MALLI MUISTA	Turvallinen kiintymystyyli, matala ahdistuneisuus, vähän välttelyä	Runsaasti ahdistunut, vähän välttelevä takertuva kiintymystyyli
	Runsaasti välttelevä, vähän ahdistunut itseriittoinen kiintymysmalli	Runsaasti välttelevä, runsaasti ahdistunut,  pelokas kiintymysmalli

 

 

Lähteet                         Oinas, J. 2011. Kiintymystyylit, kiintymyksen turvallisuus, koettu sosiaalinen tuki ja tunneilmaisun ristiriita keskiaikuisuudessa Pitkittäistutkimuksellinen näkökulma. Jyväskylän yliopisto. Psykologian laitos. Pro gradu -tutkielma. Päivitetty 1.8.2011. Saatavissa: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/37163/1/URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-201201041010.pdf [viitattu 16.9.2018].

 

                                    Goldings, K. S. 2014. Hoitava kiintymys – terapeuttinen vanhemmuus. Tampere: PT-kustannus.

 

1 OMA IHMISKÄSITYKSENI

Oma ihmiskäsitykseni pohjautuu holistiseen ihmiskäsitykseen. Tämän ihmiskäsityksen mukaan ihmisestä löytyvät fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ulottuvuus. Ihminen on vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin, tekee suunnitelmia ja päätöksiä. Fyysistä ulottuvuutta kuvaa ihmisen kudokset, elimet ja elinjärjestelmät alkaen yksittäisestä solusta. Peruselintoimintojen jatkuva ylläpitäminen on välttämätöntä – ilman fyysistä ulottuvuutta ei olisi muitakaan. (Sikanen 2015.) Mielestäni hoitaessani ihmistä, en hoida ja kohtaa vain fyysistä ulottuvuutta somaattista hoitoa tehdessäni.

 

Psyykkinen ulottuvuus liittyy tietoisuuteen, jossa tiedon käsittely, muisti, tahto, tunne ja ajattelu toimivat. Kyky ajatella, henkiset kokemustarpeet, kokemukset ja toivo ovat myös psyykkistä ihmisen ulottuvuutta. Mielestäni nopeatempoisessa, somaattisessa hoitotyössä on harvoin aikaa kuunnella potilaan tai asiakkaan ajatuksia ja tunteita. Sosiaalisella ulottuvuudella tarkoitetaan ihmisen suhdetta ympäröivään maailmaan, kuten luontoon, kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Ihmisen suhde ympäröivään maailmaan voi tapahtua yksilötason tai ryhmän jäsenyyden kautta. (Sikanen 2015.)

 

Mielestäni hoidon kohteena olevan henkilön koko olemusta tulisi osata kohdata ja siihen tulisi olla aikaresursseja. Potilaan pelkoja ja muita tunteita tulisi voida kohdata kaikissa hoitotyön yksiköissä, eikä ainoastaan neuvolassa, mielenterveystyössä ja saattohoitoyksiköissä hieman pelkistäen ilmaisuna. Sosiaalista ulottuvuutta tulisi voida vahvistaa. Maassamme on paljon yksinäisiä ihmisiä, jotka kärsivät yksinäisyydestä. Hoitotyötä tekevien tulisi kyetä vahvistamaan sosiaalisuutta, joka on haastava tehtävä.

 

 

2 JÄRJESTELMÄ 

Harjoittelupaikkani kuuluu Essoten organisaatioon. Kuvassa 1 näkyy hallinto ja viisi palvelulinjaa. Valkoisella nuolella kuvattu läpileikkaavat asiasisällöt, jotka samat kaikissa palvelulinjoissa, näin myös mielenterveys- ja päihdepalveluissa. Läpileikkaavat asiasisällöt ovat lääketiede, hoitotyö, sosiaalityö ja kuntoutus, joista mielenterveys- ja päihdepalvelut rakentuvat. (Essote 2018.)

 

 

Kuva 1. Essoten organisaaatiokaavio (Essote 2018)

 

Mielenterveys- ja päihdepalvelujen oma organisaatio kuvassa 2 jakautuu hallinnon alapuolella avopalveluihin ja laitos- / asumispalveluihin. Tuustaipaleen kuntoutusyksikkö kuuluu organisaatiokuvassa päihdelaitoshoito-otsakkeen alle ja se tarjoaa kuntoutusta, asumispalveluja ja katkaisujaksoja, joilla tuetaan päihde- ja huumevieroitusta. (Essote3 2017). Mikkelin ulkopuolisissa kunnissa alkoholikatkaisuja toteutetaan myös hyvinvointikeskusten osastoilla. Avopalvelut tarkoittavat käytännössä mielenterveys- ja päihdevastaanoton erilaisia toimintoja maakunnan eri puolilla.

 

 

Kuva 2. Essoten mielenterveyspalvelujen organisaatiokaavio (Essote 2018)

 

Toisena osana avopalveluihin kuuluu toiminnallinen kuntoutus, joka tukee sekä peruspalveluja että erikoissairaanhoitoa. Toiminallisen kuntoutuksen kautta on saatavissa mm. työterapiaa, kuvataide- ja musiikkiterapiaa, lisäksi henkilöstöön kuuluu kuntoutusohjaaja. Myös fysioterapeutin ja toimintaterapeutin palvelut ovat saatavissa. Työkyvyn ongelmiin pyritään vastaamaan varhaisen kuntoutuksen mallilla, jolloin päihteidenkäytön pitkäaikaishaittoja ja syrjäytymistä pyritään torjumaan psykiatrista sairaanhoitoa tukevin keinoin. (Essote2 2018.)

 

Essoten myötä mielenterveyspalveluihin on tullut vähäisiä muutoksia. Mielenterveystoimistoa ei enää ole, tilalla on mielenterveys- ja päihdevastaanotto. Samoin A-klinikka on vaihtanut nimensä ja on nyt riippuvuusvastaanotto. A-klinikan toiminnot siirtyivät osaksi Essoten toimintaa vuoden 2018 alusta lähtien. (Essote 4 2017.) Asiakkaan avun saannista vastaa käytännössä monialainen verkosto. Juvalla ei ole päivystävää kriisityöntekijää, vaan akuuttiin hätään apu hankitaan esimerkiksi Mikkelin kriisikeskuksesta tai psykiatrian akuuttipoliklinikan kautta. Asiakkaan tarvitsemia yleisimpiä tukitahoja ovat hoitavan lääkärin ja sairaanhoitajan lisäksi mm. sosiaalitoimi, TE-keskus, kolmannen sektorin vapaaehtoistahot, diakoniatyö ja laitospalvelut, kuten päihdelaitos tai psykiatrinen sairaala.

 

Organisaatiomuutoksesta huolimatta Juvalla jatkuvat avohoidon palvelut mielenterveys- ja päihdetyössä kolmen sairaanhoitajan työpanoksella totuttuun tapaan. Syksyllä 2017 päihdetyöhön painottuneen sairaanhoitajan avuksi on saatu jalkautuvaa päihdetyötä ja päiväkeskustoimintaa tekevä lähihoitaja, joka on Juvalla maanantaista keskiviikkoon ja Mikkelissä Moision sairaalan tiloissa toimivassa Mielenmajassa muut arkipäivät.

 

 

3 LAINSÄÄDÄNTÖ MIELENTERVEYS- JA PÄIHDETYÖN TAUSTALLA

Jokaista maassa asuvaa henkilöä koskevat lait ovat kaiken hoitotyön taustalla. Esimerkiksi perustuslaki (1999/731) takaa yhdenvertaisuuden lain edessä (§ 6), oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen taataan § 7 mukaan. Yksityiselämän suoja taataan § 10:ssä. Oikeus sosiaaliturvaan kuuluu jokaiselle - välttämätön toimeentulo, lääkitys ym. perustarpeet on turvattava kaikille, sillä laki määrää julkisen vallan tehtäväksi turvata riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut sekä edistää oikeutta asuntoon ja tukea omatoimista asumista. (Finlex1 1999.)

 

Luonnollisesti kaikkia kansalaisia koskevat lait ovat myös mielenterveys- ja päihdetyön taustalla. Tällaisia ovat mm. terveydenhuoltolaki 1326/2010, kansanterveyslaki 66/1972 ja erikoissairaanhoitolaki 1062/1989.  Näitä lakeja en ole avannut tarkemmin tässä kirjoitelmassa. Jo edellisessä kappaleessa mainittu perustuslaki määrää jokaisen kansalaisen oikeudet välttämättömiin perustarpeisiin toimeentulon ja terveydenhuollon osalta. Kansanterveyslaki, terveydenhuoltolaki ja erikoissairaanhoitolaki säätävät tarkemmin, kuinka kansalaisten terveydestä pidetään huolta.  

 

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (2000/812) on laadittu parantamaan asiakaslähtöisyyden toteutumista, luottamuksellisuuden toteutumista sekä edistämään asiakkaan oikeutta hyvään kohteluun ja palveluun, kuten § 1:ssä mainitaan. Esimerkiksi hoito- ja palvelusuunnitelma on laadittava § 7:n velvoittamana. § 9:ssä mainitaan itsemääräämisoikeuden erityistilanteet, joissa voidaan käynnistää holhoustoimilain 442/1999 mahdollistama edunvalvontaan hakeutuminen. (Finlex2 2000.)

 

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) selkiyttää potilaan asemaa ja hänen oikeuksiaan Lain 3 § takaa asiakkaan oikeuden riittävään ja hyvään terveydenhoitoon. Hoitoon pääsystä säädetään 4- ja 8 §:ssä kiireettömänä tai kiireellisenä. Potilaan itsemääräämisoikeudesta säädetään 6 §:ssä. (Finlex3 1992.) Oma-asiakasta koskevia kohtia tästä laista ovat erityisesti 3 §, jossa oikeus hyvään kohteluun taataan sekä sairauden- että terveydenhoidossa ja mm. äidinkieli, uskonto, ihmisarvo ja kulttuuri otetaan huomioon. Asiakas saa hyvää hoitoa paikallisen avoyksikön kautta omalla äidinkielellään. Asiakas saa itsemääräämisoikeuden perusteella päättää hoidostaan (6 §) - tässä tapauksessa asiakas on itse halunnut alkoholikatkaisuun useita kertoja. Asiakas on myös saanut kiireellistä hoitoa (8 §) tarvitessaan ambulanssin apua ja jatkohoitoa.

 

Asiakkaasta riippuen, sovellettavaksi saattaa tulla mm. lastensuojelulaki 417/2007, mikäli kyseessä on alaikäinen asiakas. Lain tarkoitus (1 §) on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen ja erityiseen suojeluun. Vastuu lapsen hyvinvoinnista kuuluu lapsen vanhemmille (2 §) mutta tarvittaessa lastensuojelu tukee huoltajia ja vanhempia. Oma-asiakkaan kohdalla lastensuojelulakia ei voida soveltaa. koska lapset ovat täysi-ikäisiä.

 

Kehitysvammaisen henkilön tapauksessa asiakkaaseen sovelletaan lakia kehitysvammaisten erityishuollosta 519/1977 ja lakia vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 380/1987.  

 

3.1Mielenterveyspalveluja koskeva lainsäädäntö

Mielenterveyslaki (1116/1990) määrittelee mielenterveystyön sisällön § 1:ssä siten, että kyse on persoonan kasvun edistämisen toimenpiteistä, toimintakyvyn edistämisestä ja psyykkisen toimintakyvyn ja psyykkisen hyvinvoinnin edistämisen toimista.  § 3-4 mukaan mielenterveyden häiriöitä ja -sairauksia pyritään parantamaan, lievittämään ja ehkäisemään. Palvelut tulee järjestää kuntatasolla ja erikoissairaanhoidossa alueellisen tarpeen mukaan.  § 5:n mukaan ensisijaisesti palveluissa suositaan avopalveluja, lisäksi pyritään suosimaan oma-aloitteista hoitoon hakeutumista ja asiakkaan itsenäistä suoriutumista arjessa tuetaan. (Finlex4 1990.)

 

Mielenterveyslain 8 § määrittelee olosuhteet, jolloin asiakkaan oma tahto ohitetaan ja hänet voidaan määrätä psykiatriseen hoitoon. Tahdosta riippumaton hoito voidaan toteuttaa, jos seuraavista ehdoista yksi täyttyy. Ensimmäinen tapaus on selkeä: lääkäri voi todeta asiakkaan mielisairaaksi. Toinen tahdosta riippumattoman hoitoon viemisen ehto voi olla se, että asiakas on mielisairauden takia hoidon tarpeessa ja hoitoon toimittamatta jättäminen pahentaisi oleellisesti asiakkaan mielisairautta tai vaarantaisi vakavasti hänen terveyttä tai turvallisuutta tai jos muiden henkilöiden turvallisuus tai terveys on uhattuna asiakkaan hoitoon toimittamatta jättämisen vuoksi. Kolmas tapaus hoitoon määräämiselle tahdosta riippumatta on se, että mitkään muut mielenterveyspalvelut eivät sovellu tai ovat riittämättömiä. Alaikäisen osalta säädetään, että hoitopaikan tulee soveltua hänelle ja olla pääsääntöisesti aikuisista erillään. (Finlex4 1990.)

 

Mielenterveyslain § 9.ssä kerrotaan tarkkailulähetteen ja tarkkailuun ottamisen menettelystä. 10 § toteaa asiakkaan tarkkailusta, että viimeistään neljäntenä päivänä tarkkailusta vastaavan lääkärin on annettava lausunto, jossa annetaan perusteet hoidon määräämiseen tahdosta riippumatta. Jos perusteita hoitoon määräämiselle ei ole, asiakkaan tarkkailusta luovutaan heti ja hänet poistetaan sairaalasta hänen tätä halutessaan. Tahdosta riippumattoman hoidon aloittamisesta ja sen jatkamisesta ja lopettamisesta säädetään 11 -14.§ssä. 15 - 18 §:ssä säädetään mielentilatutkimukseen määrätyn henkilön tutkimusmenettelyn tavoista. Tuomioistuin voi määrätä rikoksen tekijän tai rikoksesta epäillyn mielentilatutkimukseen. Tuomioistuimen päätös toimitetaan THL:n päättävään elimeen, jossa valitaan toimenpiteen suorittamiseen soveltuva laitos. (Finlex4 1990.)

 

Sosiaalihuoltolain (1301/2014) mukaan mielenterveystyöllä vahvistetaan tekijöitä, jotka suojaavat yhteisön ja yksilön mielenterveyttä. Mielenterveyttä vaarantavien tekijöiden poistaminen ja vähentäminen ovat myös osa mielenterveystyötä 25 §:n mukaan.  Lain 4 § määrittelee asiakkaan etua. Esimerkiksi kielitausta, uskonto, kulttuuri, asiakkaan oma vaikuttaminen, palvelujen riittävyys ja oikea-aikaisuus, asiakkaanhyvinvointi ja asiakkaan läheisten hyvinvointi ovat tekijöitä, jotka tulee ottaa huomioon sosiaalihuoltolain mukaisia palveluja järjestettäessä. Lapsen etua pyritään turvaamaan lain 5 §:n kirjauksilla. Tavoite on löytää ja valita ne toimenpiteet ja ratkaisut, jotka parhaiten turvaavat lapsen hyvinvoinnin ja tasapainoisen kehityksen, ikätason mukaisen huolenpidon, turvallisen kasvuympäristön, koskemattomuuden kehon ja henkisen tason osalta sekä vastuullisuuteen ja itsenäisyyteen kehittymisen ja kasvamisen. (Finlex6 2014.)

 

3.2 Päihdetyön palveluja koskeva lainsäädäntö

Päihdehuoltolaki (1986/41) on laadittu päihteiden ongelmakäyttöä ehkäisemään ja vähentämään. Samoin päihteidenkäytön aiheuttamien terveyshaittojen ja sosiaalisten haittojen vähentäminen on tavoitteena, kuten toimintakyvyn ja turvallisuuden edistäminen päihteenkäyttäjän ja hänen läheistensä osalta (§ 1). Päihdehuollon toteutus on kunnan vastuulla (§ 3) ja se tulee järjestää sisältönsä puolesta vallitsevia olosuhteita ja tarvetta vastaavaksi. Toiminnan järjestely kuuluu kunnan sosiaalilautakunnalle siltä osin kuin kyseessä on sosiaalihuollon sektori. Jos kyse on terveydenhuollon palveluista, kunnan terveyslautakunta järjestää ja kehittää päihdeasiakkaiden terveydenhuoltoa. (Finlex5 1986.)

 

5 §:n mukaan kunnan on ehkäistävä päihteiden ongelmakäyttöä lisääviä olosuhteita ja elämäntapoja. 6 § velvoittaa kuntia riittävään päihdeasiakkaiden hoitamiseen, ongelmakäyttäjä on ohjattava tarvittaessa avun piiriin tai järjestettävä pääsy erityiseen päihdekuntoutusta järjestävän palvelun piiriin. Päihdehuollon palveluihin tulee voida hakeutua oma-aloitteisesti ja toiminnassa on otettava tärkeimpänä seikkana huomioon päihteenkäyttäjän ja hänen läheistensä etu 8 §: mukaisesti. (Finlex5 1986.)

 

Päihdeasiakas voidaan määrätä tahdosta riippumatta hoitoon seuraavien (10 §) ehtojen täyttyessä. Jos päihteiden käyttöä ei keskeytetä ja asiaan kuuluvaa hoitoa ei anneta, aiheutuu päihteiden käytöstä välitön hengenvaara asiakkaalla olevan sairauden tai vamman takia. Myös asiakkaalle tulossa oleva vakava, kiireellistä hoitoa vaativa terveydellinen vaurio antaa mahdollisuuden tahdosta riippumattomaan hoitoon terveysvaaran perusteella. Väkivaltaisuuden perusteella hoitoon määrääminen edellyttää sitä, että asiakas vaarantaa päihteiden käytön takia perheenjäsenen tai jonkun muun henkilön henkistä kehitystä, turvallisuutta tai terveyttä. 11 ja 12 § määrittelevät tahdosta riippumattoman hoidon pituuden terveys- tai vakivaltaperusteella enintään viideksi vuorokaudeksi. Väkivaltaisuusperustetta saa käyttää sosiaalityöntekijä viranhaltijan ominaisuudessa, terveysvaaran perustetta tahdosta riippumattomaan hoitoon määräämiselle saa käyttää laillistettu lääkäri. 13 § mukaan väkivaltaisuusperustetta voidaan pidentää sosiaalilautakunnan esityksestä hallinto-oikeudessa 30 vuorokautta kestävään tahdosta riippumattomaan hoitoon asti, mikäli sosiaalityöntekijän päätöksellä määrättävissä oleva 5 vuorokautta ei ole riittävä. (Finlex5 1986.)   

 

Päihdehuoltolain (1986/41) lisäksi on olemassa yksittäisiä päihdepalveluita ohjaavia lakeja ja asetuksia. Näistä mainittakoon esimerkiksi STM:n asetus opioidiriippuvaisten vieroitus- ja korvaushoidosta (33/2008). Tartuntatautiasetus (786/1986) sisältää ohjeita laskimonsisäisiä humausaineita käyttävien neuvonnasta ja välineiden vaihdosta.

 

 

4 OMA ASIAKAS 

4.1Oma-asiakkaan esittely

4.2Potilastietojen mukainen hoitoprosessi vuoteen 2012 asti

5 OMAN ASIAKKAANI MIELENTERVEYTTÄ SUOJAAVAT TEKIJÄT 

Haastattelin oma-asiakasta Internetistä löytämäni nelikentän avulla. Mielenterveyden ensiapukirjasta (Heiskanen ym. 2006) otettu nelikenttä sisältää kaksi suojaavaa nelikentän osaa, jotka ovat sisäiset mielenterveyden suojatekijät sekä ulkoiset suojatekijät. Haastattelin oma-asiakasta liitteessä kolme olevan nelikentän mukaisesti. Havaitsin jo ensimmäisellä tapaamiskerralla, että ……..

 

 

6 OMAN ASIAKKAANI MIELENTERVEYDEN RISKITEKIJÄT

Mielenterveyden ensiapukirjasta (Heiskanen ym. 2006) kootut mielenterveyden nelikentän sisäiset mielenterveyden riskitekijät ja ulkoiset riskitekijät tulivat osaksi esiin asiakkaan haastattelun lisäksi BDI-II ja GDS-15 -testeissä. ….   

                                                                                 

7 OMAN ASIAKKAANI TERVEYS (fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen, hengellinen)

Pohtiessani oma-asiakkaan terveyttä eri ulottuvuuksista käsin, otan samalla ajatteluni tueksi riippuvuuden ulottuvuudet -mallin (Partanen ym. 2015, 115-116), jossa eritellään fyysinen, henkinen, psyykkinen ja sosiaalinen ulottuvuus. Ensimmäisenä pohdin fyysistä terveyttä…..

 

 

 

8 OMAN ASIAKKAANI ELÄMÄNJANA JA KEHITYSTEHTÄVÄT

8.1Elämänjana

Pyydettäessä merkitsemään elämänjanalle oman elämän merkkitapahtumia paperille, asiakas ….

 

8.2Kehitystehtävät

Kehitystehtävät kartoitin E.H. Eriksonin teorian perusteella (1982, 254 - 256). Eriksonin teoria jakaantuu kahdeksaan vaiheeseen ja jokaisessa on ikätason mukainen kehitystehtävä. Tulostin kehitystehtävät yhdelle A 4 -arkille ja haastattelin asiakasta jokaisen ikätason mukaisesti kysellen lapsuusajan kotiympäristön ja sosiaalisen verkoston vaikutusta asiakkaan sosiaaliseen ja psyykkiseen kehitykseen sillä tasolla, johon asiakas pystyi.

 

 

Nuoruuden kehitystehtävä noin 12-19 vuoden iässä tulisi Eriksonin mukaan 81982, 256) sisältää roolien kokeilemista ja identiteetin etsimistä. Jos etsiminen onnistuu, nuori löytää ehjän identiteetin, muussa tapauksessa roolien hajaannus ja rikkoutunut i, epäselvä identiteetti on odotettavissa. Asiakas oli …

 

Varhaisaikuisuuden kehitystehtävä 25 vuoden ikään mennessä koskee sosiaalisuuden ja vuorovaikutuksen osa-alueita (Erikson 1982, 254-255). Kehitystehtävän onnistuessa henkilö saa ehjän sosiaalisuuden, muussa tapauksessa hän eristäytyy ja syrjäytyy. Asiakas kertoo olleensa….

 

Keski-iän kehitystehtävä 26-64 vuosina on (Erikson 1982, 255) tavoitteiden saavuttaminen ja jatkuvuuden kokeminen, jos tehtävä epäonnistuu, seuraa masentuminen. Asiakkaan osalta

 

Eriksonin teorian (1982, 254 - 255) viimeinen vaihe on 65 vuotta ja siitä eteenpäin kuolemaan kestävä jakso. Tässä vaiheessa ihmisen tulisi ratkaista kehitystehtävä, joka on eheys versus epätoivo. Eriksonin mukaan ihminen on saavuttanut riittävän eheyden silloin, kun varttuneessa iässä oleva henkilö ei pelkää kuolemaa. Lisäksi Erikson kirjoittaa mielestäni viisaasti todetessaan, että silloin kun aikuiset eivät pelkää kuolemaa, heidän lastensa ei tarvitse pelätä elämää. Teorian mukaan yli 65 -vuotiaan tarkastellessa elämäänsä, hänen tulisi löytää riittävästi päätökseen saatettuja asioita, eikä enää tulisi olla epätoivoinen kiire saada tehdyksi keskeneräisiä tai tekemättömiä asioita valmiiksi, vaan tulisi olla sinut oman rajallisuutensa kanssa, joka näyttäytyy perimmäisenä kuoleman muodossa.

 

 

9 HOITOTYÖ

9.1Dialogisuus

Dialogisuudella tarkoitetaan keskustelua, jossa keskustelijat rakentavat uutta tarkoitusten, merkitysten tai ymmärryksen kautta – näin luodaan täysin uutta keskusteluun mukaan. Samoin dialogi tavoittelee ymmärrysyhteyttä, jossa osapuolten näkemykset voivat olla hyvin erilaisia ja niitä tarkastellaan erikseen. Dialogin avulla etsitään tulkintaa ja mieltä siitä, mitä elämä ja maailma ovat ja merkitsevät. (Partanen ym. 2015, 165-166.) Oma-asiakkaan kanssa hyvälaatuiseen dialogiin en päässyt. Asiakas ei kyennyt tuottamaan keskusteluun omasta tilastaan ja alkoholiriippuvuudesta syvälle menevää keskustelua ja täysin uusia merkityksiä, mutta tämä lienee tyypillistä päihteenkäyttäjien kohdalla. Kognitiiviset, sosiaaliset ja emotionaaliset taidot riittävät arjessa selviytymiseen, ja tähän tulee tyytyä.   

 

Esimerkkinä dialogista voisi olla päihderyhmän kokoontuminen, jossa aiheena voisi olla riippuvuuden lajit ja juomisen edut ja haitat. Ohjaaja voisi keskusteluttaa ryhmäläisiä esimerkiksi siten, että yksi ryhmäläisistä valitaan opponentiksi, joka vastustaa muiden perusteluja raittiina pysymiselle.

 

Toisena esimerkkinä dialogisuudesta esitän takavuosien avioparityöstä itselleni tutun harjoituksen. Harjoituksen apuvälineenä käytetään ”sydänten yhteyskeppiä”, joka on pienen puuvarren päähän tehty sydämen muotoinen apuväline, noin 30 cm pitkä esimerkiksi. Apuvälinettä ei myöhemmässä vaiheessa enää tarvita, mutta aluksi siitä on hyötyä. Pariskunta valitsee keskitasoisen riidan lähiajoilta, joka on hyvin muistissa. Hyvin akuuttia, selvittämätöntä riitaa ei tähän harjoitukseen tule valita, eikä toisaalta liian pientä riitaa, jossa ei ole tarpeeksi aineksia työskentelyyn. Aluksi hiljaisempi osapuoli ottaa sydänkepin käteen ja tällöin puheenvuoro on ainoastaan keppiä kädessä pitävällä. Toinen keskittyy kuuntelemaan tarkasti rauhalliseen tahtiin esitetty kuvaus tilanteesta ja siinä esiintyneet ajatukset ja myös keppiä kädessä pitävän tunteet tilanteessa ja sen jälkeen tähän purkutilanteeseen asti. Kun ensimmäinen puheenvuoro on kuultu, keppi ojennetaan kuuntelijalle, joka kertoo mitä hän on kuullut, mikä yllätti, mikä oli odotettua ja niin edelleen. Sitten keppi annetaan alkuperäiselle puhujalle ja hän vastaa mahdollisiin tarkentaviin kysymyksiin. Keskustelu etenee, kunnes molemmat osapuolet saavat ymmärryksen riitatilanteessa esiintyneistä tunteista ja myös sanomaton viestintä saadaan yhdistettyä mukaan. Harjoitus on onnistunut, jos pariskunnan molemmat osapuolet saavat ymmärryksen, miltä toisesta tuntui riidan ollessa kiihkeimmillään ja mitä tunnetta toinen siinä tilanteessa oli kokenut. Joskus voi olla tarpeen päättää näin läpi käyty dialogi tarkasti muotoiltuun anteeksipyyntöön. Loukattu osapuoli kertoo, millä sanamuodolla ja mitä toisen tulee pyytää anteeksi. Olen oman ihmisten auttamistyöni varrelta havainnut, että näin tehty riidan jälkipurku ohjatun dialogin avulla on eräs parhaita tapoja ratkoa jännitteitä silloin kun molemmilla osapuolilla on aito tahtotila selvittää asia perin pohjin. En ole itse ohjannut tätä harjoitusta päihde- ja mielenterveysasiakkaille, enkä osaa sanoa, kuinka tämä menetelmä heillä toimii.

 

9.2 Yhteistyösuhde

Holmbergin (2016, 72) mukaan hoitosuhde työntekijän ja asiakkaan välillä on yhteistyösuhde, jossa vuorovaikutus on olennainen elementti. Molemmilla osapuolilla on vastuuta, kun tavoiteltuun päämäärään pyritään. Hoitosuhteen kulussa on neljä elementtiä, jotka ovat aloitus, työskentely, päättäminen ja arviointi. Hoitosuhde voi olla enemmän tai vähemmän tiivis ja kestoltaan hyvin eri pituinen.

 

Yhteistyösuhde, siis terveydenhuollon ammattihenkilön ja asiakkaan välinen hoitosuhde pitää sisällään Holmbergin (2016, 92 – 93) mukaan mm. luottamuksellisuuden. Asiakkaalle kerrotaan hoitosuhteen alussa, että keskustelut ovat luottamuksellisia ja työntekijöitä sitoo vaitiolovelvollisuus. Työntekijään syntyvä luottamus vie aikansa, tuntemattomaan työntekijään ei ehkä alussa uskalleta luottaa. Asiakkaan ei tulisi jännittää ja pelätä, jotta arkaluontoisia asioita uskalletaan tuoda esille.

 

Empatia (Holmberg 2016, 93 – 94) on sosiaalinen taito. Asiakkaalle tulisi saada kokemus, että työntekijä kuulee ja näkee hänet ja hänet hyväksytään ja kokee ymmärretyksi tulemista. Työntekijältä edellytetään todellista kiinnostusta ja asiakkaan kuuntelemista. Empatiaa voi osoittaa jopa sanoittakin: ilmeillä tai hiljaa olemalla asiakkaan vierellä. Työntekijän tulee tunnistaa, mikä tunne tai ajatus on lähtöisin työntekijästä ja mikä asiakkaasta. Empatiaan kuuluu myös turvallinen ihmettely, hämmästely sekä varovainen seikkailu asiakkaan kokemuksissa.

 

Neutraalisuus hoitosuhteessa on sitä, että työntekijä valitsee sopivan etäisyyden pitämistä asiakkaaseen. Tällä tavalla henkilökohtaisuuksiin ei mennä ja hoitosuhde säilyy ammatillisena. Työntekijän omat intressit eivät saa näkyä ja vaikuttaa hoitosuhteeseen millään tavalla. Asiakkaalle voidaan esitellä erilaisia hoitovaihtoehtoja ilman työntekijän omaa ennakkoasennetta niihin, samoin elämänkatsomukseen liittyvissä asioissa työntekijän tulee olla puolueeton. (Holmberg 2016, 94.)

 

Etäisyys (Holmberg 2016, 95) hoitosuhteen ja yhteistyösuhteen ympäristössä tarkoittaa sitä, että työasulla, nimikyltillä ja muilla tavoin pidetään fyysistä ja sosiaalista välimatkaa asiakkaaseen. Taitava työntekijä pitää etäisyyttä kunnioittamalla asiakasta. Joissain harvoissa tilanteissa asiakasta voi koskea tämän luvalla esimerkiksi lohdutusta ja myötätuntoa osoittavana eleenä. Psyykkinen etäisyys asiakkaaseen säädetään käsiteltävän aiheen syvyyden muutoksella ja aihetta vaihtaen. Myös sopivalla kysymystekniikalla psyykkistä etäisyyttä voidaan säädellä. Sosiaalista etäisyyttä säädellään pitäytymällä työajoissa, eikä tavata asiakkaita vapaa-ajalla.

 

Rohkeus (Holmberg 2016, 95 – 96) tarkoittaa sitä, että mielenterveys- ja päihdetyössä suojellaan ihmiselämää ja valvotaan, että muut työntekijät eivät kohtele huonosti asiakasta. Työntekijän tulee olla aktiivinen erilaisten häpeäleimojen purkamisessa – vaatii rohkeutta asettua päihde- ja mielenterveysasiakkaan puolelle erilaisissa keskusteluissa ja tilanteissa. Joskus hoitaja voi joutua kysymään asiakkaalta, onko tämä puhunut totta esimerkiksi juomisen määristään. Tällainen suoruus vaatii suurta rohkeutta ja ammattitaitoa ja tällaisen toimintatavan käyttö tulee punnita eritäin tarkkaan. Rohkeuteen sisältyy myös se, että työntekijä tuntee omat rajansa, eikä kiellä sitä, että ei pysty auttamaan asiakasta tämän enempää vaikka on tehnyt parhaansa.

 

Toivo (Holmberg 2016, 96) on merkityksellinen tekijä mielenterveys- ja päihdetyössä. Kyse on tunnetilasta, jossa on optimismi mukana. Toivo sisältää myös ihmisen taistelumielialaa ja sisäistä voimaa. Toivo auttaa elämässä vastaan tulevissa muutostilanteissa.ja selviytymisessä. Toivon ylläpitäminen edistää asiakkaan parantumisprosessia, vaikka edessä olisi ylä- ja alamäkiä, epävarmuutta ja varmuutta. Toivoon saattaa sisältyä joidenkin asiakkaiden kohdalla hengellisyyttä ja elämäntarkoitukseen liittyviä ulottuvuuksia. Toivoa voidaan vahvistaa asiakassuhteen aikana mm. voimavaroja vahvistamalla ja luottamusta lisäämällä, pelkoja vähentämällä ja uskoa toipumiseen lisäämällä. Kun asiakaan usko omiin ja läheisten kykyihin lisääntyy, hoitajan tekemä kannustava ja lohduttava työ on onnistunut. Toivon menetys näkyy kyynistymisenä ja näköalattomuutena

 

Nöyryys (Holmberg 2016, 98) tarkoittaa mielenterveys- ja päihdetyössä sitä, että ihminen kohdataan arvostavalla tavalla, kunnioitetaan ihmisen vaikeuksia, sopeudutaan hoitotilanteen olosuhteisiin ja pidetään yllä avointa asennetta ottaa vastaan hoitojakson kuluessa esiin tulevat asiat. Myös valmius jakaa asioita, kiitollisuus ja myötätuntoisuus ovat leimaa antavia piirteitä kuvattaessa hoitosuhteessa ilmenevää nöyryyden ulottuvuutta. Ihmisten keskinäinen arvostus paranee ja itsekeskeisyys vähenee, kun hoitoyhteisössä vallitsee terve nöyryys. Nöyryys voi olla myös hoitajan hiljaista tietoa, jota on opittu vuosien varrella.

 

9.3 Motivoiva työote

Päihdelinkki -sivuston asiantuntijan (Salo-Chydenius 2017) mukaan motivoiva työote on menetelmä, jolla asiakasta autetaan mm. elämäntapamuutoksessa, terveyden edistämisessä, tupakoinnin lopettamisessa sekä päihteiden ja pelaamisen käytön vähentämisessä tai lopettamisessa. Perustana tarvitaan asiakkaan luottamus työntekijään: voidaan yhdessä rakentaa ymmärrystä ongelmiin ja ratkoa niitä sekä tutkia ristiriitatilanteita. Lähtökohtana tarvitaan myös hyvä yhteistyösuhde, kumppanuuden ilmapiiri ja saavutettavissa olevia tavoitteita, joilla on asiakkaalle merkitystä. Asiakas tekee varsinaisen muutostyön toiminnan, ajatusten ja tunteiden muuttamiseksi, hoitaja voi vahvistaa muutoksen etenemistä motivoivalla työtavalla.

 

Motivoiva työote pyrkii vahvistamaan ihmisen sisäistä motivaatiota, joka koostuu yhteistyösuhteesta, fokusoinnista, herättelystä ja muutoksen suunnittelusta. Työskentely kohdistuu ongelmien lisäksi voimavaroihin ja toimivimpiin työtapoihin, joita koetetaan saada käyttöön. Vuorovaikutustaitojen lisäksi tarvitaan mm. myötätuntoa, ystävällisyyttä ja järkevää ajattelua. Seuraavat viisi avaintaitoa muodostavat motivoivan työotteen käytännön rungon. (Salo-Chydenius 2017.)

 

1. Muutospuheen vahvistaminen ja tukeminen
2. Avoimet kysymykset
3. Heijastava kuuntelu
4. Tiivistelmät ja yhteenvedot
5. Myönteinen palaute

 

Kohta yksi sisältää asiakkaan vahvuuksien nimeämistä, kyseenalaistamista, pohtimista asiakkaan tulevaisuudesta, arvoista ja tavoitteista, tarkennuksien ja esimerkkien pyytämistä. Kohdassa kaksi avokysymykset antavat tilaa asiakkaalle kertoa ajatuksista, tunteista ynnä muusta. Kohdan kolme käsite tarkoittaa sitä, että asiakasta kuunteleva hoitaja reagoi kertomukseen, saattaa toistaa joitain sanoja tai lauseita ja tarkistaa, onko asiakkaan tarkoittama asia ymmärretty oikein.  Kohdassa neljä tiivistelmien ja yhteenvetojen teko todistaa asiakkaalle, että hänen asiaansa kuunnellaan todella tarkasti. Kohdan viisi myönteinen palaute vahvista pystyvyyttä ja omanarvontuntoa. Jokainen tarvitsee aika ajoin kannustusta ja hyväksyntää, siksi hyvä palaute on asiakkaalle arvokasta. (Salo-Chydenius 2017.)

 

Esimerkkinä motivoivasta työtavasta otan laihduttamisen. Keski-ikäinen henkilö, BMI 34, RR 160/97, fP-Kol 6,4, LDL 3,8, HDL 0,4, Trigly 2,4. fP Gluk 5,9. Henkilöllä veren rasva-arvot ja kolesteroli ovat pois tavoitealueelta, samoin painoindeksi osoittaa lihavuutta ja verenpainelukemat ovat suositusten yläpuolella. Asiakas saa vastaanotolla kuulla laboratoriokokeiden tulokset. Lääkitys verenpaineeseen ja kolesteroliin joudutaan aloittamaan. Lääkäri määrää aloituslääkkeet ja potilas tulee hoitajan luokse lääkärin käynnin jälkeen.

 

Potilas on järkyttynyt kuulemastaan, että on niin huonossa kunnossa.  Hoitajana voin kysyä, millaisia muutoksia olet ajatellut tehdä elintavoissasi, kun olet saanut tänään lääkkeet. Potilas toteaa, että taitaa pitää pudottaa painoa. Kysyn, millä keinoilla olisit halukas tekemään painon pudotusta. Kuntosalille hän ei halua mennä. Keskustellaan sauvakävelystä ja sitä hän haluaa kokeilla. Työttömänä ollessaan potilas tunnustaa rakastavansa tuoretta pullaa ja leipovansa sitä kahdesti viikkoon, liikuntaa ei ole tullut harrastettua. Puhutaan koiran hankkimisesta, joka patistaisi liikkumaan. Potilas ei tyrmää ajatusta, mutta sanoo pienillä tuloilla olevan vaikeaa hankkia kallista pentua ja kalliita lemmikinruokia. Keskustellaan, miten ennen vanhaan sekarotuiset koirat söivät sama ruokaa kuin ihmiset ja ongelmia ei ollut.

 

Kysyn, mitä muutoksia ruokailussa potilas aikoo tehdä. Kirjoitan ylös hänen tavallisimmat ruokansa. Potilas tuumaa, että kahdesti viikossa ruokalistalla oleva uuniranskalaiset 450 g ja uunilenkki 500 g täytyy ilmeisesti poistaa listalta. Katsotaan energiasisältöjä ja rasvan määrää taulukosta. Todetaan, että niistä saa paljon kaloreita ja huonolaatuista rasvaa. Potilas päätyy korvaamaan energiapitoiset ranskalaiset ja lenkin hernekeittotölkillä ja perunamuussilla, johon lisätään lanttua ja porkkanaa. Keskustellaan siitä, että muutosta ei kannata tehdä liian rajusti, vaan mieluummin vähitellen. Kerran kuukaudessa sallitaan rasvainen uuniruoka. Leivontaan käytetään jatkossa voin asemesta juoksevaa margariinia ja leivän syömistä rajoitetaan. Kannustan aamupuuroa keittämään. Potilas sanoo inhoavansa puuroja. Sanon, että maukkaita puuroja on olemassa ja voit harkita asiaa myöhemmin.

 

Puhutaan vaatteista. Naisille kauniit vaatteet ovat monesti tärkeitä, niinpä ehdotan potilasta etsimään kirpputorilta tai somesta löytyvistä ryhmistä itselleen liian pieniä vaatteita, joihin on kohtuullisilla ponnistuksilla mahdollista mahtua vaikkapa puolen vuoden jälkeen. Tämä innostaa potilasta ja hän sanoo varmasti toteuttavansa tämän, siinä on kannustinta elämäntapamuutokseen. Potilas aikoo myös vähentää kananmunien käyttöä, nyt niitä menee 10 kappaleen rasia viikossa. Osa leivontaan ja loput paistettuna leivän päälle. Olen listannut paperille potilaan kertomat tavoitteet ja paperi jää hänelle ja hoitajalle. Kysyn, kirjaanko kertomukseen tavoitteet. Potilas sanoo, että kirjaa vaan, siellä ne säilyvät tallella, ja ovat muistuttamassa elämäntaparemontista.  Potilas poistuu vastaanotolta, uusi aika kontrolliin sovitaan kuukauden päähän.

Toinen esimerkki motivoivasta työotteesta voisi olla tupakoimista lopettavien ryhmä. joukossa on yksi, joka haluaa tässä vaiheessa vasta vähentää. Ensiksi keskustellaan haitoista. Kysyn ryhmältä tupakoinnin haittoja joita kirjan ylös. Seuraavana kysyn etuja ja kirjaan ne ylös. Keskustellaan listatuista asioista. Seuraavana katsotaan video, jossa keuhkosyöpään kuoleva henkilö kertoo tupakointihistoriansa. Keskustellaan videosta, joka järkytti yhtä ryhmäläisistä. Haastan jokaista kirjoittamaan paperille omat tavoitteet, miten ja milloin lopettaa ja vähentäjälle omat tavoitteet. Jokainen kertoo omat tavoitteet ja sen jälkeen ryhmäläisten tulee löytää jokaisen tavoitteista jotain hyvää ja kannustavaa ja antaa vielä kannustava lisä jokaiselle.

 

Seuraavaksi keskustellaan siitä, jaetaanko palkintoja onnistujille. Eräs ehdottaa, että perustetaan yhteinen kummilapsitili ja hankitaan jostain maasta kummilapsi, jonka koulunkäynti maksetaan aikuisuuteen asti. Ehdotus aiheutti vilkkaan keskustelun, mutta lopulta kaikki lopettajat sitoutuivat tähän ja yhdelle ryhmäläiselle annettiin tehtäväksi etsiä kummilapsi. Ryhmän keskimääräinen tupakointimäärä on ¾ rasiaa päivässä, joten rahaa kertyy jokaiselta noin viisi euroa päivässä, jos tupakointiin käytetty raha käytettäisiin muuhun. Näin suurta summaa ryhmäläiset eivät ole valmiita maksamaan, enintään noin 10 – 20 euroa kuussa. Seuraavalla käyntikerralla ryhmä tekee sopimuspaperit ja maksavat jatkossa 50 euroa kuussa Sri Lankassa asuvalle kolmevuotiaalle tytölle kummilapsiorganisaation kautta.

 

9.4 Arviointimittarit

Mittareilla saadaan suuntaa-antavia tuloksia ja tulokset riippuvat vastaajan rehellisyydestä ja siitä, ymmärtääkö vastaaja, mitä kysymys tarkoittaa. Diagnoosin tekee lääkäri testien, haastattelun ja oireiden perusteella. Käytin oma-asiakkaan käynneillä GDS-15, Audit ja BDI-II -testejä. Päihde- ja mielenterveystyöhön on kehitetty runsaasti erilaisia mittareita näiden lisäksi. Lähisuhdeväkivallan suodatinkysymykset (Holmberg 2016, 114) kysytään nykyisin kaikilta potilailta hoitosuhteen alussa. Muita mittareita ovat mm. seuraavat luettelossa näkyvät haastattelun apuvälineet. Luettelon lähteenä on käytetty Holmberg (2016, 78 – 79) teosta.

 

PÄIHTEET:

• Audit. 10 kysymystä, haitallisen käytön seulonta
• CAGE. 4 kysymystä, arvioidaan, tuleeko alkoholin käyttöä tutkia tarkemmin
• FTND. Fagerströmin nikotiiniriippuvuustesti
• SMAST ja MAST. Alkoholin käyttöä mittavat testit. (MAST: 25 kysymystä)
• SADD. 17 kysymystä, alkoholiriippuvuuden tason määrittely
• CIWA-Ar. Alkoholivieroitusoireiden arviointimittari
• CIWA-B. Bentsodiatsepiinien aiheuttamien vieroitusoireiden arviointi
• DAST-20. 20 kysymystä, huumaavien aineiden käyttö, viimeinen 12 kk
• SDS. Päihderiippuvuuden vaikeusaste

 

MIELENTERVEYS:

 

BDI. 21 kysymystä masennuksen kartoitukseen

BAI. Ahdistuneisuuden seulonta ja hoitovasteen seuraaminen

DEPS. Depressioseula masennuksen kartoittamiseen

MDQ. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan seulonta masentuneista

PHQ-9. Masennusoireiden seulonta.

SPIN-FIN. Sosiaalisten tilanteiden pelon kartoittaminen.

TSQ. Psyykkisten traumaoireiden kuvaaminen

SIPS. Psykoosioireiden esiintymisen kartoitus

GAF. Psyykkisen toimintakyvyn ja elämänlaadun kuvaaminen

 

 

10 ITSEARVIOINTI JAKSOSTA 

Harjoittelujakso on ollut antoisa. Ohjaus on ollut hyvätasoista ja olen saanut olla mukana monenlaisissa tilanteissa, jota olin toivonutkin. Olen mielestäni panostanut harjoittelujaksoon kiitettävästi, olen pohtinut paljon päihdeproblematiikkaa oma-asiakkaan tapauksesta käsin. Olen saanut kahdelta kokeneelta hoitajalta esimerkkiä, kuinka mielenterveystyötä tehdään, päihdeasiakkaita on ollut vähän, heidänkin kohtaamisesta olen saanut lisää oivalluksia.

 

Tunnustan, että lyhyen harjoittelun aikana opiskelijasta ei tule valmista mielenterveys- tai päihdehoitajaa. Harjoittelujakso vahvisti käsitystäni, että psykiatrinen hoitotyö voisi olla yksi suunta, josta etsiä töitä vuoden kuluttua.

 

Olen ollut tyytyväinen, että olen saanut nähdä toimivaa verkostoyhteistyötä, jossa lääkärit ja hoitajat tiiminä ratkovat asiakkaiden asioita. Ainoaksi puutteeksi näen sen, että eniten päihdetyötä tekevä sairaanhoitaja oli pois koko harjoitteluni ajan, enkä päässyt hänen ohjaukseensa lainkaan.

 

Omia kehittämiskohteita on vielä paljon: kädentaidot eivät ole huippuluokkaa ja lääkkeidenjakamiseen huomaan tarvitsevani aikaa ja rauhallisen ympäristön, jos on kiire ja ei ehdi tarkastamaan omia jälkiä, virheitä voi tulla. Lääkkeitä mielenterveyssektorilla on hyvin paljon ja kaikkeen en millään ehtinyt perehtymään. Vaikeasti esiin saatavia tunteita tulisi osata erittäin taitavasti ja hienovaraisesti kysyä, tässä on opittavaa vielä, miten lukossa olevat tunteet ja mieli saadaan avattua vähitellen. Luottamuksen rakentamisesta ainakin lähtisin liikkeelle.

 

 

11Tehtävän hyväksymismerkintä (kuva/skannaus)

Tehtävät tarkastettu ja hyväksytty

 

____/____20___

 

_____________________________

 

opiskelijan harjoittelusta vastaava ohjaaja

 

 

LÄHTEET

 

 

Erikson. E. H. 1982. Lapsuus ja yhteiskunta. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Gummerus Oy.

 

Essote. 2018. Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen

kuntayhtymän organisaatio. WWW-dokumentti. Päivitetty 20.12.2017. Saatavissa: https://laastarilehti.fi/wp-content/uploads/sites/5/2016/12/essoten-organisaatiokaavio-2017_01_02_esimiehet.pdf [viitattu 5.1.2018].

 

Essote 2. 2018. Etelä-Savon sosiaali- ja terveydenhuollon (Essote)

mielenterveys- ja päihdepalveluiden toimintakäsikirja. WWW-dokumentti. Saatavissa:

 

Essote 3. 2017. Päihdekuntoutuspalvelut siirtymässä Essotelle. WWW-dokumentti. Päivitetty 26.10.2017. Saatavissa: https://www.essote.fi/tuustaipaleen-paihdekuntoutuspalvelut-siirtymassa-essotelle/ [viitattu 24.1.2018].

 

Essote 4. 2017. Essoten valtuusto hyväksyi talousarvion 2018. WWW-dokumentti. Päivitetty 7.12.2017. Saatavissa: http://intra.esshp.fi/tiedotus/uutiset/Sivut/Essoten-valtuusto-hyväksyi-talousarvion-2018.aspx [viitattu 30.1.2018].

 

Fimea 2018. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea. WWW-dokumentti. Saatavissa: http://www.fimea.fi/ [viitattu 8.2.2018].

 

Finlex1. 1999. Suomen perustuslaki 1999/731.

 

Finlex2. 2000. Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 2000/812.

 

Finlex3. 1992.  Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992.

 

Finlex4. 1990. Mielenterveyslaki 1990/1116.

 

Finlex5. 1986. Päihdehuoltolaki 41/1986.

 

Finlex6 2014. Sosiaalihuoltolaki 1301/2014.

 

Heiskanen, T. Salonen, K. & Sassi, P. 2006. Mielenterveyden ensiapukirja. Helsinki: SMS-Tuotanto.

 

Holmberg, J. 2016. Hoitajana mielenterveys- ja päihdetyössä. Keuruu: Edita Publishing Oy.

 

Partanen, A., Holmberg, J., Inkinen, M., Kurki, M. & Salo-Chydenius Sisko. 2015. Päihdehoitotyö. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

 

Salo-Chydenius, S. 2017. Motivoiva toimintatapa / motivoiva haastattelu. WWW-dokumentti. Päivitetty 27.6.2017. Saatavissa: https://www.paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/tietoiskut/paihdetyon-menetelmat-ja-koulutus/motivoiva-toimintatapa-motivoiva-haastattelu [viitattu 13.2.2018].

 

Sikanen, L. 2015. Luentomateriaali hoitotyön perusteet -kurssilta. Päivitetty 9.9.2015. Saatavissa: https://moodle.xamk.fi/pluginfile.php/694101/mod_resource/content/1/Hoitoty%C3%B6n%20teoreettiset%20perusteet%20syksy%202015.pdf [viitattu 12.2.2018].

 

YA1. 2018. Risolid. Pakkausseloste. WWW-dokumentti. Päivitetty 6.6.2007. Saatavissa: https://www.yliopistonapteekki.fi/leaflet/view/pakkausseloste/product_id/26265/lang/fi/ [viitattu 8.2.2018].

 

YA2. 2018. Mirtazapin Orion. Pakkausseloste. WWW-dokumentti. Päivitetty 9.1.2015. https://www.yliopistonapteekki.fi/leaflet/view/pakkausseloste/product_id/20528/lang/fi/ [viitattu 8.2.2018].

 

YA3. 2018. Cipralex. Pakkausseloste. WWW-dokumentti. Päivitetty 2.3.2016. Saatavissa: https://www.yliopistonapteekki.fi/leaflet/view/pakkausseloste/product_id/17662/lang/fi/ [viitattu 8.2.2018].

 

 

 

Liite 1

 

 Asiakkaan verkostokartta, tekstilisäykset tehty opiskelijan toimesta

 

 

Liite 2

 

Asiakkaan laatima myöhäisiän depressioseula GDS-15 -lomake

 

 

Liite 3

 

Mielenterveyden suoja- ja riskitekijät (Heiskanen ym. 2006)

 

 

Liite 4/1

Asiakkaan laatima Audit -kysely, sivu 1

 

Liite 5/1

Asiakkaan laatima BDI-II -lomakkeen ensimmäinen sivu

 

1JOHDANTO

Tämän kirjoitelman ulkomainen vertailuaineisto perustuu Keniassa keväällä 2018 tapahtuneeseen harjoittelujaksoon. Lentokone lähti Helsingistä 21.2.2018 ja paluulento saapui Helsinkiin 25.5.2018. Harjoittelu tapahtui Health Africa -verkoston kautta. Keniaan lähti seitsemän suomalaisopiskelijaa, joista minä ainoana Xamk:n opiskelijana.

 

Kun meitä oli Keniassa seitsemän opiskelijaa, saatoimme jakaa kokemuksia tuoreeltaan iltaisin yhteismajoituksessa yhteisen päivällisen aikana. Kulttuurisokista ja järkyttävistä olosuhteista selviytyminen vaatikin sitä, että oli luotettava vertaistuki, jolle asioita saattoi jakaa. Järkyttävien olojen takia erään opiskelijan pyörtyminen koettiin heti ensimmäisellä viikolla. Alaraajat koholle ja selinmakuulle asetettuna henkilö virkosi noin minuutissa.

 

Käytän hoitotyön periaatteiden nimeämisessä apuna lehtori Leila Sikasen luentoa hoitotyön teoreettisista perusteista, luento on päivätty 9.9.2015. Sikasen (2015) mukaan voidaan tarkastella erikseen potilaan hoitamista koskevia periaatteita tai hoitajan toimintaan liittyviä periaatteita. Hoitotyön periaatteet ovat yleisesti hyväksyttyjä toimintatapoja, joiden pohjalta tehdään hoitotilanteessa tarvittavia päätöksiä johdonmukaisesti ja arvioiden sitä, mikä on kulloinkin potilaan kannalta hyvä ratkaisu.

 

Sikasen (2015) mainitsemat periaatteet potilaan hoitotyössä ovat kunnioittaminen, yksilöllisyys, itsemääräämisoikeus, yksityisyys, perhekeskeisyys, turvallisuus, kokonaishoito, terveyskeskeisyys, omatoimisuus ja jatkuvuus. Sikasen (2015) mukaan hoitajan toimintaa ohjaavat periaatteet voidaan tiivistää kolmeen asiaan, jotka ovat laki potilaan asemasta ja oikeuksista, toiseksi potilaiden keskinäinen samanarvoisuus hoitotyössä ja kolmanneksi oikeudenmukaisuus.

 

Tarkastelen edellisessä kappaleessa mainituista seikoista tarkemmin turvallisuutta, erityisesti potilasturvallisuutta. Lisäksi käsittelen perhekeskeisyyttä ja potilaiden keskinäistä samanarvoisuutta sekä oikeudenmukaisuutta. Pohjustan kirjoitelmaa hieman yleisemmillä vertailutiedoilla Keniasta ja Suomesta.

2 KÄSITTEIDEN MÄÄRITTELYÄ

2.1Potilasturvallisuus

Terveydenhuollossa toimivan yksikön tai yksiköiden yhteenliittymän sisällä sovitut menettelytavat ja periaatteet. Tarkoituksena on taata hoidon turvallisuus ja estää potilaan vahingoittuminen. Potilaan kannalta hoito tulee olla haitatonta, joka tavoite saavutetaan laiteturvallisuuden, lääkitysturvallisuuden ja hoitoturvallisuuden osa-alueilla oikein toimimalla. (Stakes 2006, 6.)

 

2.2Perhe ja perhekeskeisyys

Perhekeskeisyyden määrittely on mahdollista tehdä vasta sen jälkeen, kun ensin on määritelty perhe. Tilastokeskus, kuten maamme lainsäädäntökin, määrittelee perheen siten, että kahden henkilön yhteistalous avioliitonomaisin olosuhtein muodostaa perheen, lisäksi mukana voi olla parin yhteinen, alaikäinen lapsi tai vain toisen lapsi.  Parisuhteen muoto ei ratkaise, onko kyseessä perhe, yhteisasuminen on merkitsevä tekijä. Perättäisiä sukupolvia voi olla enintään kaksi samassa perheessä, sukupolvet lasketaan nuorimmasta lähtien. (Tilastokeskus 2018.)

 

Hoitotyössä ja laajemminkin tarkasteltuna, nykyään on vallalla käsitys, että jokainen henkilö voi määritellä perheensä haluamallaan tavalla biologisin sitein tai ilman niitä. Myöskään fyysinen asuminen lähellä tai hyvinkin kaukana tarkasteltavasta henkilöstä ei rajoita perheeseen kuulumista. Tämä väljä perheen määritelmä ei sovi lainsäätäjälle eikä tilastointiin, mutta se palvelee hyvin oman aikamme terveydenhuollon asiakasta. (Friedman 1995, Niirasen & Seljan 2010, 7 mukaan.

 

Perhekeskeisyys tarkoittaa sitä, että potilasta tulisi ohjata, tukea ja hoitaa lähellä olevan verkoston ja perheen kautta. Potilaaseen luotava hoitokontakti voi parantua entisestään siten, että potilasta ymmärretään paremmin ottamalla mukaan lähiverkostosta saatava tieto. (Viljanen 1999, Niirasen & Seljan 2010,8 mukaan.) Potilaan tärkeimmät sosiaaliset suhteet ajatellaan olevan perheessä, siksi perheeseen kuuluminen ja potilaan erilaiset roolit siinä nähdään voimavarana potilaan toipumisen ja terveyden kohenemisen osatekijöiden joukossa. Edellä mainittu yhteys toimii myös käänteisellä tavalla: ympäristö voi olla yksilölle kuormitustekijä, jopa sairastumisen osatekijä. Potilas nähdään perhekeskeisessä työskentelyssä paitsi yksilönä, myös osana erilaisia yhteisöjä, joissa hän vaikuttaa, sekä osana omaa lähipiiriään että myös osana omaa perhettä. (Larivaara ym. 2009, Niirasen & Seljan 2010, 8 mukaan).

 

2.3Potilaiden samanarvoisuus / yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus

Lehtori Sikasen (2015) käyttämä samanarvoisuus -termi osoittautui ongelmalliseksi. Yleinen suomalainen asiasanasto YSA (2018) käyttää ohjausterminä sanaa tasavertaisuus ja yläkäsitteenä perusoikeudet ja lehtorin käyttämän sanan asemesta sanaa yhdenvertaisuus, joka on lakitermistössä esiintyvä vastine. Käsittelen tässä kirjoitelmassa yhdenvertaisuutta samanarvoisuuden asemesta, koska edellinen on parempaa yleiskieltä ja vakiintunut viralliseen kielenkäyttöön. Samanarvoisuuden vastaparina oleva eriarvoisuus tulee esille  myöhemmin Suomen ja Kenian olojen vertailuissa

 

Potilaiden keskinäinen yhdenvertaisuus toteutuu tai sen tulisi toteutua maamme lakien ohjaamina siten, että yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) kieltää 8 §:ssä kaiken syrjinnän mm. iän, alkuperän, uskonnon, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun syyn perusteella. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (17.8.1992/785) tarkentaa potilaan yhdenvertaisuutta ja oikeuksia. Jokaisella pysyvästi Suomessa asuvalla on sama oikeus saada terveydentilan vaatimaa hyvää hoitoa (3 §), joka on joko kiireetöntä hoitoa (4 §) tai hätätilassa kiireellistä hoitoa (8 §).

 

Oikeudenmukaisuus tarkoittaa Finto -asiasanastosta löytyvän KEKO -ontologian mukaan sitä, että kyseessä on ”arvo, jonka perusteella jotain pidetään yleistä oikeuskäsitystä tai oikeudentuntoa vastaavana, oikeamielisenä tai oikeellisena” (KEKO 2018.) Termi on virallisesti määriteltynä hieman kankealta kuulostava. Määrittelisin itse oikeudenmukaisuuden edellä mainitun määritelmän pohjalta siten, että jossain tilanteessa toimitaan yleisen oikeustajun mukaisesti hyväksyttävällä tavalla eli oikein.

3 MAIDEN VERTAILUA HOITOTYÖN PERIAATTEIDEN TAUSTAKSI

3.1Yleisiä tilastotietoja

Suomen YL-liitto pitää yllä Globalis.fi -sivustoa, joka on verkkojulkaisu, josta löytyy YK:n ja sen jäsenjärjestöjen materiaalia (Globalis 2016a). Sivustolta voi valita maiden vertailun keskeisten tunnuslukujen valossa. Vertailin sivuston työkalun avulla Keniaa ja Suomea seuraavalla sivulla näkyvän taulukon 1 esittämien vertailukohteiden avulla.

 

Kenia on köyhä maa, jonka maatalousvienti on suuresti teen ja kahvin vientiä. Maasta löydetty öljy vaikuttaa hyödyttävän eniten ulkomaisia öljynporausyhtiöitä. Yli 50 etnisen ryhmän väliset jännitteet aiheuttavat ajoittain levottomuuksia, samoin ääri-islamistien hyökkäykset naapurimaista. Maan merkittävä ongelma korruptio ja heikko infrastruktuuri. Maan juomavesi on erittäin huonoa, eikä maaseudulla puhdasta juomavettä ole yleisesti saatavilla. (Globalis 2016b.)

 

Kenian heikko sosiaaliturva aiheuttaa sen, että perheisiin syntyy paljon lapsia vanhemmille vanhuuden turvaksi, kuten yli 4 lasta naista kohti tilastossa 1 osoittaa. Kuolleisuus ennen viidettä ikävuotta on Keniassa lähes viisi prosenttia, Suomen vastaava luku (taulukko 1) on prosentin viidesosa. Maan köyhyys tulee osoitetuksi ostovoimalta korjatuissa vertailuarvoissa: taulukosta 1 ilmenee, että Keniassa ostovoima on pyöristettynä kolmetoista kertaa heikompi kuin Suomessa. Köyhyyteen kytkeytyvä aliravitsemus on Keniassa yleistä, noin joka viides maan asukas on aliravittu. Tilastossa yksi näkyvä Suomen vastaava tieto puuttuu, mutta luku on oletettavasti yleisen tietämyksenkin perusteella hyvin pieni. Aliravitsemus koskettanee maassamme yksittäistapausten lisäksi erityisiä, pienilukuisia ryhmiä, kuten esimerkiksi syömishäiriöiset, osa päihteidenkäyttäjistä ja osa vanhusväestöstä – erilaisten sairauksien aiheuttamien tilanteiden johdosta.

 

Korkean elintason maassa hiilidioksidipäästöt ja ekologinen jalanjälki näyttävät olevan moninkertaiset köyhään Keniaan verrattuna (taulukko 1). Luku- ja kirjoitustaito Keniassa puuttuu tilaston yksi mukaan noin joka viidenneltä, mutta väestön parissa havaitsin, että tilanne paranee vanhimman sukupolven väistyessä – nuorempi sukupolvi hallitsee näitä taitoja yhä paremmin, vaikka pieni osa lapsista ei voi käydä koulua äärimmäisen köyhyyden ja pitkien matkojen vuoksi. Työttömyystilastot näyttävät karkeasti samaa tasoa molemmissa maissa, sen sijaan taulukosta yksi nähdään, että alikehittyneen, köyhän maan tunnusmerkki – suuri maatalouden osuus työllisistä, näyttää Kenian osalta noin kolmeakymmentä prosenttia, Suomessa noin kolmea prosenttia. Puhdas juomavesi puuttuu Keniassa noin neljältä kymmenestä, Suomessa se on kaikkien ulottuvilla (taulukko 1). Palvelualojen työllistävyys Keniassa 50,37 % työllisistä, näkyi Kenian osalta arjessa siten, että katujen varsilla ja kaupoissa oli valtava määrä myyjiä ja muita asiakaspalvelijoita, jopa kauppojen kassoilla oli erillinen ostosten kassiin pakkaaja, joka pakkasi asiakkaan kassin samalla kun asiakas maksoi ostokset. Myös kuljetuspalveluiden tarjoajia on runsaasti: pikkurahalla pääset polkupyörän tai moottoripyörän kyytiin, myös kolmipyöräisiä tuk-tukeja on valtava määrä tilausliikenteessä.

 

Taulukko 1. Kenian (2015) ja Suomen (2016) tilastotietoja (Globalis 2016a)

VERTAILUKOHDE	KENIA	SUOMI
Syntyneitä lapsia / nainen	4,1	1,9
Kuolleisuus ennen 5. ikävuotta / 1000 syntynyttä	49	2
BKT / väkimäärä maassa, korjattu ostovoimalla*	3082 $	40600 $
Aliravitsemus % väestöstä	21	ei tietoa
CO2 – päästöt / henkilö tonneissa (1000 kg)	0,3	8,51
Ekologinen jalanjälki**	0,6	2,7
Puhdas juomavesi kymmentä asukasta kohti	6,3	10,0
Lukutaito, yli 15 -vuotiaiden luku- ja kirjoitustaito %	78	ei tietoa
Työttömyys %	9,2	8,6
Maatalouden osuus työllisistä % BKT:sta	30,27	2,83
Palvelualojen osuus työllisistä % BKT:sta	50,37	70,62

 

(* = PPP dollareissa, ostovoimapariteetin avulla eri maiden valuutat saadaan ostovoimaltaan toisiaan vastaaviksi).

(** Ekologinen jalanjälki keskimääräisen kulutuksen perusteella. Kenialaisten keskimääräisillä kulutustottumuksilla koko maapallon väestölle riittäisi 0,6 nykyistä maapalloa, Suomalaiset tarvitsisivat 2,7 maapalloa nykyisten kulutustottumusten perusteella).

 

3.2Hiv/aids -tilanne Suomessa ja Keniassa

Liitteestä kolme löytyvä taulukko numero neljä osoittaa vertailtavien maiden hiv- ja aidstilanteen. Kyseinen taulukko esittää tilastotietoja maista vuosien 1990 ja 2011 välillä. Suomen hiv- ja aidstilanne 15-49 vuotiaiden ikäryhmässä osoittaa tasaista 0,1 prosentin määrää sairastuneissa ja sadan henkilön menehtymistä vuosittain näistä syistä johtuen. Liitteestä viisi löytyvä taulukko kuusi näyttää tilastot Suomen osalta viime vuodelta. Kaikkiaan Suomessa löytyi tautitapauksia 158 kappaletta, näistä tapauksista varmuudella seksin kautta tartunnan oli saanut 102 henkilöä ja huumeiden kautta 10 henkilöä, muiden tartuntareittiä ei tiedetä. Vuodesta 2010 lähtien tautitapauksia on ollut enintään 183 kappaletta vuodessa. Kaikista viime vuoden tautitapauksista 88 kappaletta löydettiin ulkomaalaista alkuperää olevalta henkilöltä.

 

Keniassa UNAIDS -järjestön (2018) tilastojen perusteella hiv-tartunnan saaneita 15-vuotiaita ja tätä vanhempia henkilöitä maan väestöstä on noin 1400000 ja alla 15-vuotiaita lapsia noin 110000. Ikäryhmästä 15-49 vuotta noin 4,8 prosentilla on hiv-tartunta. Edellä mainitut luvut on kerätty vuodelta 2017 ja ovat nähtävissä liitteessä neljä taulukossa viisi. Liitteen 3 taulukon neljä mukaan (Tilastokeskus 2012a) Keniassa 15-49 vuotiaiden ikäryhmän parissa tartunnan saaneita oli vuonna 1990 2,5 prosenttia, vuonna 1995 huippuarvo 9,3 % ja vuonna 2011 tartunnan saaneita tilastoitiin 6,2 %. Kuolleisuuden huippulukema hiv:n tai aidsin seurauksena tilastoitiin vuonna 2005, peräti 130000 kuollutta. Tiedot ovat eri lähteistä ja hieman erilaisia, mutta noin 5-6 % tartunnan saaneita 15-49 vuotiaita lienee luotettava tieto. Palaan aiheeseen lyhyesti potilasturvallisuutta käsittelevässä kappaleessa.

 

3.3Väestörakenne Suomessa ja Keniassa

Keniassa 2017 vuonna elinajanodote oli 64,3 vuotta. Suomessa vastaava luku on 81,0 vuotta. Luvut ovat sukupuolten keskiarvo, naisten elinikä on pitempi ja miesten lyhempi. (Tilastokeskus 2017.) Elinajanodotteen sisältävä taulukko kolme löytyy liitteestä kaksi.

 

Väestöjakauman vertailu Suomen ja Kenian välillä esitetään liitteen kuusi sisältämässä taulukossa seitsemän. Tilastokeskuksen (2016) materiaaleihin perustuva tilasto sisältää kaksi Keniassa tehtyä väestölaskentaa vuosilta 2009 ja 2014. Suomen osalta väestöjakauma on vuodelta 2015. Kenian väestö on lisääntynyt väestönlaskentojen välissä viidessä vuodessa 4,351 miljoonaa henkilöä. Vuoden 2014 väestön kokonaismäärä oli 42 961 187 henkilöä. Ikäryhmässä 0-4 vuotta lisäystä on tullut laskentojen välissä pyöristettynä 0,800 miljoonaa, vuoden 2014 lukumäärä oli 6,739 miljoonaa lasta. Ikäryhmässä 20-24 vuotta lisäystä on tullut viidessä vuodessa pyöristettynä 0,334 miljoonaa, vuoden 2014 lukeman ollessa 4,109 miljoonaa. Ikäryhmässä +65 vuotta vuoden 2009 lukema oli 1,332 miljoonaa ja vuonna 2014 lukema oli 1,391 miljoonaa.

 

Havaitsin Kenian tilastoluvuista (Tilastokeskus 2016) vuodelta 2014 tyypillisen alikehittyneen maan väestöpyramidin, joka on nuorien ikäluokkien osalta leveä – tätä väestöryhmää on paljon. Kaikista vanhinta ikäluokkaa on vähän. Tätä havaintoa tukee kappaleen alussa mainittu eliniänodote, joka on Keniassa noin 17 vuotta lyhyempi kuin suomessa. Keniassa +65 vuotiaiden ryhmän lukumäärä on 0-4 -vuotiaiden ikäryhmään verrattuna noin 20,6 % eli ikäihmisiä on karkeasti viidesosa siitä määrästä, jotka edustavat 0-4 -vuotiaita.

 

Suomen väestömäärä vuonna 2015 oli 5 471 187 henkilöä. Ikäryhmässä 0-4 vuotta oli pyöristettynä 0,300 miljoonaa lasta. Ikäryhmässä 20-24 vuotta pyöristettynä 0,342 miljoonaa henkilöä ja +65 -vuotiaiden ryhmässä oli pyöristettynä 1,091 miljoonaa edustajaa. Tiedot ilmenevät liitteestä kuusi, jossa on taulukko seitsemän. (Tilastokeskus 2016.) Suomea koskevista luvuista voidaan havaita, että väestöpyramidissa on tyypillinen kehittyneen maan jakauma: lapsia ja nuoria ikäluokkia on vähän ja vanhusväestön määrä on suuri. Verrattaessa Suomen 0-4 -vuotiaiden ryhmää +65 -vuotiaisiin, saadaan täysin erilainen tulos kuin Keniassa: Suomessa on ikäihmisiä noin 363,6 % enemmän kuin 0-4 -vuotiaita. Prosenttiosuudet on laskettu suoraan taulukon sarakkeista, näitä tietoja ei ollut valmiina tilastossa.

 

3.4Sairaansijat ja lääkärien määrä Suomessa ja Keniassa

Liitteestä yksi löytyvä taulukko kaksi esittää lääkärien lukumäärän vertailumaissa. Keniassa lääkäreitä on tuhatta henkeä kohti 0,2 lääkäriä. Suomessa lääkäreitä on tuhatta henkeä kohti 2,9 lääkäriä. Kenian tieto on vuodelta 2011 ja Suomen tieto on vuodelta 2010. (Tilastokeskus 2014.)

 

Sairaalapaikkojen määrä Keniassa on 1,4 sairaansijaa tuhatta henkeä kohti. Suomessa sairaansijojen määrä on 5,5 kappaletta tuhatta henkeä kohti. Suomen tieto on peräisin vuodelta 2011 ja Kenian tieto on vuodelta 2010. (Tilastokeskus 2014.)

 

 

4 SUOMEN JA KENIAN TERVEYDENHUOLLON VERTAILUA

4.1Potilasturvallisuus

Potilasturvallisuus määritellään STAKESin mukaan seuraavasti: ” terveydenhuollossa toimivien yksilöiden ja organisaation periaatteet ja toiminnot, joiden tarkoituksena on varmistaa hoidon turvallisuus sekä suojata potilasta vahingoittumasta.”  Poikkeama on mikä tahansa terveydenhuollon ympäristön tapahtuma, joka saattaa aiheuttaa todellisen vaaratapahtuman, jossa puolestaan potilaan turvallisuutta on vaarannettu joko todellisella haittatapahtumalla tai läheltä piti -tapahtumalla. Haittatapahtuma on määritelmän mukaan potilasta haittaava vaaratapahtuma ja haitta on potilaalle aiheutunut pysyvä tai tilapäinen vaikutus, joka voi olla laadultaan esimerkiksi emotionaalinen tai kehollinen tai jopa rahalla mitattavissa oleva haitallinen vaikutus. Haittatapahtuma voi olla joko lääkevahinko tai potilasvahinko (Aaltonen ym. 2013, 12).

 

Yllätyin lukiessani YAMK -opinnäytetyöstä viime vuodelta, että WHO kerää kansainvälisesti tilastoja sairaalassa tapahtuneista haittatapahtumista ja peräti 5-10 % hoidetuista on saanut jonkin haittatapahtuman hoidon aikana (WHO, Tiiton 2017, 3 mukaan). Ilman näitä tilastotietoja käsitykseni on tähän asti ollut, että suomalainen terveydenhoito kokonaisuudessaan on hyvin laadukasta ja vastuullista. Haittatapahtumien suuri määrä ihmetytti minua ja ajattelin sen johtuvan kehitysmaiden heikoista terveydenhoitojärjestelmistä.

 

Maassamme tapahtuu ajoittain vakaviakin vaaratapahtumia, kuten Tampereella polvileikkauksen jälkeiseen komplikaatioon kuolleen naisen tapaus (YLE 2018), jossa ilmeinen syy oli maskia käyttämätön anestesialääkäri ja puuduteneula luultavasti kontaminoitui aivastuksen jälkeen, mutta lääkäriä vastaan nostetut syytteet raukesivat epävarmaan näyttöön. Pelkästään HUS:n toiminta-alueella kirjattiin noin 20000 HaiPro -ilmoitusta vuonna 2016, osa näistä läheltä piti -tilanteita ja yleisintä olivat lääkityspoikkeamat (HUS 2017, 4).

 

Roosa Tiiton (2017, 29-45) opinnäyte avasi potilasturvallisuuden haavoittuvuutta todellisuudessa tapahtuneiden haittatapahtumien avulla. Anonyymiksi muunnetut aidot HaiPro -ilmoitukset käsittelivät usein tietokatkoja potilaan siirtyessä sairaalassa eri osastolle tai fyysisesti toiseen hoitoyksikköön, toisinaan sanelut olivat purkamatta ja oleellinen tieto oli saamatta, potilaan tunnistus epäonnistui tai operaatio tehtiin väärään raajaan tai väärälle puolelle kehoa. Toisinaan yliherkkyystieto potilaan riskitiedoista oli jätetty huomiotta ja potilas saanut yliherkkyyttä aiheuttavaa varjoainetta. Toisinaan potilas sai liikaa lääkitystä, koska oikein kirjattu lääkkeen anto ei sattunut seuraavan lääkitsijän silmiin potilaan hoitokertomuksesta. Joskus operaatioon tulevan potilaan esilääkitys oli epäonnistunut, koska sairaalan tiedossa oleva lääkelista ja potilaan kotona olevat lääkkeet eivät vastanneet toisiaan ja potilasta ei pystytty ohjaamaan, mitä lääkkeitä hän ottaa ja mitä jättää ottamatta ennen sairaalaan tuloa. Lopuksi Tiitto kokoaa yhteen vaaratapahtumiin johtavat syyt, jotka liittyivät tiedonhallintaan, tiedonkulkuun ja viestintään, tietosuojaan ja muihin syihin. (Tiitto 2017, 45-47.) Yllätyin haittatapahtumien suuresta määrästä. Inhimilliset virheet ovat aina mahdollisia, vaikka työtä tehdään hyvillä resursseilla.

 

Oma kokemukseni Keniasta viittaa siihen, että potilasturvallisuus on paljon heikommalla tasolla kuin Suomessa. Esimerkiksi Kisumussa sijaitsevassa opetussairaalassa kuivatettiin iv-letkuja uusiokäyttöä varten, myös verituotteiden käsittely on enemmän riskejä sisältävää heikomman aseptiikan ja hiv:n yleisyyden takia. Ihon desinfiointia varten denaturoitua alkoholia sisältäviä puhdistuslappuja ei välttämättä ollut varmuudella saatavilla joka päivä, samoin oli laita aivan tavallisen kipulääkkeen – parasetamolia täytyi etsiä ja hakea pitkään, peruslääkkeitä oli, mutta niukkuutta jatkuvasti. Laadukas kivunhoito opiaattien avulla on aivan olematonta – kivun kroonistumisen vaara ilmeinen. Maan tapa, jonka mukaan sairaanhoitajat menevät työvaatteissa kotoa työpaikalle, on omiaan heikentämään potilasturvallisuutta. Matka työpaikalle taitetaan täpötäyden matatun tai tuk-tukin kyydissä ja työvaatteisiin saadaan vieressä istuvien mikrobeja mukaan. Pelkästään maan hiv-tilanne seurannaissairauksineen aiheuttaa valtavan kuorman terveydenhuollolle – noin 2,8 miljoonaa ihmistä vauvasta vanhuksiin, elää tartunnan kanssa tai on jo taudin vakavammassa vaiheessa (UNAIDS 2017), kuten liitteessä neljä oleva taulukko viisi osoittaa. Hiv:n yleisyyttä maassamme ja Keniassa olen esitellyt aiemmin kappaleessa 3.2. Valtion sairaaloiden taso Keniassa aiheuttaa suurta leviämisvaaraa paitsi veriteitse tarttuvien tautien osalta, myös muiden sairauksien ja infektioiden osalta. 

 

Keniassa on noin yhdeksän kertaa enemmän ihmisiä kuin Suomessa, mutta lääkärien määrä henkeä kohti on maassamme noin neljätoistakertainen Keniaan verrattuna. Sairaansijoja maassamme henkeä kohti on noin neljä kertaa enemmän kuin Keniassa. Näiden tilastolukujen yhteyttä potilasturvallisuuteen voidaan pohtia – Keniassa sairaansijojen huutava puute on suuri ongelma, lääkärien vähyys aiheuttaa myös sitä, että sairaat henkilöt etsivät apua ongelmiinsa vaikkapa poppamiehiltä (Lindfors 2010).

 

Potilasturvallisuutta heikentää Keniassa luonnollisesti samat inhimilliset tekijät kuin vauraammassa Suomessa, mutta köyhyyden aiheuttama niukkuus tuo lisää uhkia potilasterveydelle.  Perusongelma, köyhyys, aiheuttaa sen, että osa potilaista ei saa välttämätöntä hoitoa ollenkaan. kirjaamisen tavat olivat alkeelliset. Asiat kirjattiin kynällä lomakkeisiin ja käsiala oli mitä tahansa, virheiden vaara oli ja on ilmeinen. Yksityisyydestä ei ole tietoakaan, kun täydellä osastolla asioita selvitetään. Tietojen katoaminen on suuri riski, sillä potilasasiakirjoista ei ole kopioita ja mitään tietoja ei ole viety tietokoneelle sähköiseen muotoon talletettavaksi.

 

Myös tietämyksen taso tai välinpitämättömyys vaarantaa potilasturvallisuutta, kuten saatoin havaita tuberkuloosipotilaiden hoidon osalta – muiden potilaiden joukossa, ei eristystä. Eräs harjoittelupaikassani oleva lapsi määrättiin tuberkuloosikokeisiin sairaalaan, mutta odotusaikana hän oli muiden lasten joukossa useamman viikon ja häntä hoidettiin ilman suojavälineitä. Itse kieltäydyin häntä hoitamasta, mutta jouduin olemaan samassa huoneessa. Omassa harjoittelupaikassani lapsille oraalisesti annettavia lääkkeitä annosteltiin 5 ml ruiskulla, joka pestiin käytön jälkeen. Sama ruisku oli kaikilla noin 4-5 lapsella käytössä. Lääkkeiden jaon kaksoistarkastusta ei ollut. Lähtiessäni pois harjoittelupaikasta, yksikön johtaja halusi minulta kirjallisen raportin, jossa selvitän kaikki hyvät ja huonot käytännöt ravitsemuksesta lääkitykseen, kaiken mahdollisen. Löysin runsaasti korjattavaa, lähinnä pieniä asioita, kuten edellä todettu kaksoistarkistus ja kertakäyttöiset ruiskut. Lääkitykseen en puuttunut, sillä New Life Home trustilla kävi lastenlääkäri ja yleislääkäri vuoropäivin. Joitain vanhentuneita lääkkeitä löysin käytössä. Ajattelen niin, että kun kaikesta on niukkuutta, aseptisia kompromisseja tulee kiusaus tehdä, ehkä ei ole edes vaihtoehtoa.

 

Toistuvat sähkökatkot aiheuttavat kylmäsäilytyksessä oleville elintarvikkeille, lääkkeille ja rokotteille pilaantumisvaaran, onneksi valtaosa lääkkeistä ei tarvitse kylmäsäilytystä. New Life Home Trustilla oli käytössään amerikkalaiselta lahjoittajalta saatu erittäin laadukas, hiljaista ääntä pitävä dieselillä toimiva varavoimakone, joka lähti käyntiin muutaman sekunnin viiveellä valtakunnan verkon pudottua pois ja jakeluverkon palatessa toimintaan, varavoimakone pysähtyi automaattisesti. Sähkökatkoja esiintyi usein, viikoittain, joskus niiden kesto oli noin 10 tuntia. Huonon juomaveden vaarat potilasturvallisuudelle ovat yhtä ilmeiset kuin kylmäketjun pettämisen aiheuttamat vaarat.   

 

4.2Perhe ja perhekeskeisyys

Valitsin perhekeskeisyyden ja perheen yhdeksi käsiteltävistä hoitotyön periaatteiden toteutumisen vertailukohteiksi siksi, että odotin Kenian harjoittelultani paljon juuri perhekeskeisyyden sektorilta. Meillä länsimaissa Suomi mukaan lukien, suurperheiden ja monisukupolvisten perheyhteisöjen aika on paljolti takana. Joitain poikkeuksia toki löytyy, kuten esimerkiksi Italia, jossa isovanhemmat asuvat yleisesti lähellä lapsenlapsia ja auttavat lasten hoidossa. Tilanne Suomessa on maaseudun autioitumisen myötä johtanut siihen, että perheiden turvaverkot ovat harventuneet väestön muuttaessa kaupunkeihin ja yhä suureneviin keskuksiin yliopistopaikkakuntien ympärille ja etenkin yliopistosairaalakaupunkeihin. Jos isovanhempien koti on maalla tai pienessä taajamassa ja lapset perheineen asuvat kaupungissa, lapsia ja vanhempia tukeva yhteys saattaa jäädä liian ohueksi ja etenkin moniongelmaisia pienten lasten  perheitä hyödyttävä ja tukeva lähiverkostoyhteistyö esimerkiksi isovanhempien suuntaan voi siksi olla vaikeaa tai mahdotonta (Tamminen 2016, 194).  

Hannele Poutiaisen väitöskirja perheiden pahoinvoinnin taustoista terveydenhoitajien näkökulmasta, esittelee joukon tekijöitä, jotka kuvaavat hyvin nyt elettävää aikaa maassamme. Poutiainen toteaa, että ” lasten ja vanhempien ylipaino, vanhempien ja nuorten tupakointi sekä lasten ruutuajan suuri määrä olivat yhteydessä terveydenhoitajan huoleen lasten ja nuorten fyysisestä terveydestä ja psykososiaalisesta kehityksestä”. Väitöskirjan tekijä löysi huolestuttavia tekijöitä, jotka mainittiin enemmän haasteena kuin voimavarana. Tällaisia olivat mm. uusperheet, toteutuneet erot ja yksinhuoltajana toimiminen. Lapsiin kohdistuva nettikiusaaminen ja vanhempien sallimat koulusta poissaolot sairauden tekaistulla verukkeella sekä yksinhuoltajaäitien tupakointi ja sen vaikutus kasvatettavana olevaan tyttöön mainittiin myös huolestuttavina tekijöinä, jotka lapsia kohtaavat terveydenhoitajat olivat saaneet selville. (Poutanen 2016.)

 

Pohjoismainen elämäntapa, jossa julkispalvelujärjestelmän kautta suuressa määrin hoidetaan lapsia ja vanhuksia, mahdollistaa naisten paremman työssäkäynnin (Suomessa lähes 70% naisista käy töissä, Kreikassa noin 40%) ja paremman taloudellisen tilanteen. Etelä-Euroopan maissa esimerkiksi vanhukset hoidetaan kotona, eikä maassamme tyypillistä vanhustenhoitoa ole, tällöin myös lapsille tärkeä aikuinen on kodissa tai sen lähistöllä paremmin saatavilla. (Ala-Mettälä 2015.)

 

Havaintojeni mukaan Keniassa erittäin tavallisesti naiset olivat kotona ja hoitivat pientä maatilkkua, karjaa, lapset ja myös pitivät huolta vanhuksista, kun taas miehet olivat työssä esimerkiksi portinvartijoina, moottoripyörätaksina tai myymässä perheen kasvattamia juureksia. Ensimmäisellä harjoitteluviikolla pääsin käymään kaupungin ulkopuolella kyläyhteisössä, jossa oli rakennettu lehmänlannasta talot. Oppaana ollut sosiaalityöntekijä kertoi eräästä taloryppäästä, johon suunnistimme vierailulle, että kaikki asukkaat eri taloissa olivat sukua keskenään. Lapset leikkivät yhdessä, pyykit liehuivat naruilla kuivumassa, naiset keittivät avotulella maissipuuroa, lapset koulupuvuissaan kävivät valtion koulua ja ruokatunnilla kävelivät ryhmässä kotiin äidin laittamaa ruokaa syömään. Mielestäni tällaisessa yhteisössä perhekeskeisyys toimii optimaalisella tavalla. Kaikki tuntevat toisensa ja apua voi pyytää ja apua myös saadaan. Vaikka sähköjä ei ollut, ihmiset olivat aidosti onnellisia. Kysyin tulkin välityksellä eräältä vanhukselta, oliko hän mielestään onnellinen ja hän sanoi olevansa. Annoin hänelle särkylääkkeitä iän ja raskaan työn tuomiin selän ja polvien kulumisesta aiheutuviin kipuihin. Vaikka hän oli köyhä, eikä rahaa ollut edes tarpeellisiin särkylääkkeisiin, silti hän sanoi olevansa onnellinen – hänen rakastamansa ihmiset ovat hänen ympärillään ja vaikka hän ei omistanut juuri mitään, läheiset ihmissuhteet ja turvallinen kyläyhteisö ja päivittäinen ugali eli maissipuuro oli tarpeeksi.

 

Sairaalaolosuhteissa perheen merkitys korostui. Perushoidosta vastasivat omaiset, sairaalan puolesta tapahtui lääkitys ja ammattihenkilöiden toimenpiteet, ravinto ja hygienia hoidettiin omaisten taholta, tosin lakanat olivat sairaalan vastuulla. Ristiriitaista oli se, että puhtaat lakanat vaihdettiin, mutta täyttä vaippaa ei pystytty vaihtamaan, koska uutta, puhdasta vaippaa ei ollut saatavana.

 

Olen kuullut suomessa sananlaskun, jonka lähdettä en pysty mainitsemaan. Sananlaskun mukaan köyhä ihminen Afrikassa on se, jolla ei ole ystäviä, ei se, jolta puuttuu raha. Palattuani Keniasta, ymmärrän hivenen enemmän tästä syvällisestä ajatuksesta.

 

4.3Potilaiden yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus

Olen korvannut otsikossa samanarvoisuuden termillä yhdenvertaisuus 2.3 -kappaleessa esitettyjen perusteiden takia. Siteeraan ja sisennän alle katkelman Kenian perustuslain sisällöstä, joka koskee kansalaisten vapauksia ja perusoikeuksia. Kaikille kansalaisille taataan oikeus korkeimpaan saatavilla olevaan terveydenhuollon tasoon, järkevään sanitaation tasoon, puhtaaseen veteen, riittävään ruokaan ilman nälänhätää, turvallisuuteen, koulutukseen ja hätätilanteessa lääkehoitoon. Heikossa asemassa olevia henkilöitä tulee erityisesti suojella, kun he eivät itse tähän kykene.

 

”43. (1) Every person has the right—

(a) to the highest attainable standard of health, which includes

the right to health care services, including reproductive

health care;

(b) to accessible and adequate housing, and to reasonable

standards of sanitation;

(c) to be free from hunger, and to have adequate food of

acceptable quality;

(d) to clean and safe water in adequate quantities;

(e) to social security; and

(f) to education.

(2) A person shall not be denied emergency medical treatment.

(3) The State shall provide appropriate social security to persons

who are unable to support themselves and their dependants”.

(Constitution of Kenya 2010, 31).

 

Lain henki ja sisältö verrattuna käytännön elämään maassa ovat jossain määrin ristiriidassa keskenään oman kokemukseni perusteella. Maassa yleinen korruptio haittaa eriarvoisuuden kitkemistä – myös yksi harjoittelupaikkani jäi ilman vammaisille lapsille kuuluvaa valtionapua, koska rahat vain katoavat jonnekin, eivätkä päädy koskaan oikeaan kohteeseen, näin oli käynyt vuodesta toiseen, eikä tilanteelle voi mitään. Varattomat kansalaiset ovat räikeästi eriarvoisessa asemassa kuin etuoikeutetun luokan varakkaat kansalaiset. Katujen varsien raajarikot ja vammaiset henkilöt kerjäyskuppineen muistuttivat tästä päivittäin, joskus sujautin kolikoita kippoon, mutta ongelmat ovat rakenteissa, eikä nopeaa ratkaisua köyhyyteen näytä olevan olemassa.

 

Alhainen koulutustaso vaikuttaa mm. siihen, että raskaana olevat naiset ja äidit eivät huolehdi kunnolla ilmaisten rokotusten antamista lapsilleen. Osin ajanlaskuongelmat vaikeuttavat rokotusohjelmassa pysymistä: äiti ei välttämättä ymmärrä, jos hänelle sanotaan, että puolen vuoden päästä tulee antaa seuraava rokotus. Asia pitää ilmaista, montako viikkoa on seuraavaan käyntiin ja siltikin käynti saattaa unohtua. Vajaan rokotuskattavuuden lisäksi välinpitämättömyys tai tietämättömyys esimerkiksi silmille näkymättömästä halkiomadon toukasta, joka aiheuttaa bilhartsiaa, oli yleistä. Paikallisia ihmisiä näkyi paljon luonnonvesien äärellä ja vedessä paljain jaloin, kun me länsimaiset kartoimme esimerkiksi järvessä uimista kuin ruttoa. Pintavesikaivojen ympärillä ei ollut aitoja, niinpä kotieläimet saattoivat ulostaa ja virtsata aivan kaivonrenkaiden viereen. Esimerkkejä voisi luetella hyvin paljon. Ympäristön epäsiisteys ja rähjäisyys oli ilmeistä, peltihökkeleitä, vapaana kulkevia kotieläimiä ja niiden ulosteita, avotulella poltettavat roskat

 

Edellä siteeratussa laissa kaikille kuuluva oikeus mm. puhtaaseen veteen, ruokaan, suojaan ja koulutukseen ja majoitukseen on kaunis tavoite, mutta jää maassa vajaaksi. Esimerkiksi kaksi harjoitteluani tapahtui maaseudulla, jossa kierrettiin köyhiä perheitä ja sain nähdä heidän asumisolosuhteensa.  Kävimme myös paikallisen sosiaalityöntekijän kanssa katulasten ja -nuorten yöpymispaikassa jakamassa ruokaa ja vaatteita. Järkyttävässä katoksessa yönsä viettävät lapset eivät voi asua alkuperäisessä kodissa, koska vanhemmat ovat eronneet ja uusi isäpuoli ei hyväksy toisen miehen siittämää poikaa ja biologinen isä on tavallisesti kykenemätön elättämään lastaan alkoholin takia tai on kuollut. Nämä lapset ajautuvat liiman haisteluun, jolla turruttavat traumansa ja menettävät terveytensä hyvin nuorena aivojen ja sisäelinten vahingoittumisen takia. Osa heistä joutuu rangaistuslaitokseen muurien sisälle alaikäisenä, koska esimerkiksi varastavat ruokaa nälkäänsä tai tekevät muita pieniä rikoksia ansaitakseen rahaa ja jäävät kiinni.

 

Keniassa toimii HNIF-järjestelmä, joka tarkoittaa sitä, että maksamalla 500 KSH kuussa katkeamattomasti, henkilö saa perustasoisen terveydenhuollon sairastapauksien varalle (HNIF 2018). Kenian shillinki vastaa euroa suurinpiirtein suhteessa 100:1 eli yksi euro on noin sata Kenian shillinkiä. Paikallisen rahan ostovoimaa kuvaa se, että viiden kilometrin taksimatkan moottoripyörällä sai 100-150 shillingillä ja kilo banaaneja maksaa sata shillinkiä. Palkkataso maassa oli se, että kouluttamaton työntekijä sai yleisesti noin 15000 shillinkiä kuussa palkkaa ja työpäivän pituus on jopa 12 tuntia.

 

Harjoitteluni tapahtui Kisumussa, jossa on kaupunginsairaala ja opetussairaala. Näissä hoidettiin vähävaraisia ja HNIF-terveyskortin omistavia potilaita. Yhdenvertaisuus ei toteudu Keniassa. Köyhin kansan osa ei välttämättä pysty hoidattamaan sairauksiaan. Kiertäessämme oppaan ja tulkin kanssa hiv-positiivisten ja leskien kyläyhteisössä, näimme köyhiä ihmisiä, joilla ei ollut varaa kipulääkkeisiin, vaikka tarve oli ilmeinen: vuosikausia tehty raskas fyysinen työ oli aiheuttanut kulumia ja kipuja kärsien ihmisten täytyi elää. Jakamani parasetamolit, asetyylisalisyylihappotabletit ja tulehduskipulääkkeet menivät kuin kuumille kiville.

 

Köyhin osa kansasta ei pysty maksamaan terveyskortin hintaa kuukausittain. Harjoitteluni aikana eräs nuori koulua käyvä tyttö joutui moottoripyöräonnettomuuteen. Hänen sukulaisensa työskenteli harjoittelupaikassani. Tytön köyhä perhe ei ollut voinut ostaa terveyskorttia tytölle. Pahasti ruhjoutunut jalka täytyi hoidattaa sairaalassa, mutta perhe otti tytön pois sairaalasta muutamien päivien päästä, koska eivät pystyneet maksamaan sairaalapäivien ja hoidon hintaa. Tytön tarina päättyi onnellisesti: maksoin salaa tytön sairaalalaskun ja kotilääkkeet alkuun, noin 50 euroa. Harjoittelupaikan työntekijöiltä on ankarasti kielletty rahan pyytäminen länsimaisilta opiskelijoilta, niinpä asia ei tullut työpaikalla tietoon. Sairaalaan mentäessä maksaja täytyy olla selvillä, samoin ambulanssi tilattaessa. Jos maksajaa ei ole, potilasta ei oteta ambulanssiin mukaan. Halvoissa sairaaloissa sairaalasänky yleensä joudutaan jakamaan, eikä eristyksestä ole tietoakaan.

 

Keniassa nähtävillä oleva ihmisten ilmeinen eriarvoisuus on eettinen ongelma hoitotyötä tekevän näkökulmasta. Apua tarvitsevan ihmisen kohtaamiseen pätevät hoitotyön ja terveyden edistämisen eettiset periaatteet ovat esimerkiksi hyvän tekeminen, pahan välttäminen, oikeudenmukaisuus, autonomian kunnioittaminen ja luotettavuus (Pietilä 2012, Leino-Kilven ja Välimäen, 2014, 189 mukaan). Ajatellessani Kenian perusterveydenhuoltoa vähävaraiselle väestölle, joudun toteamaan, että suomalainen opiskelija joutuu tilanteisiin, joissa eettinen omatunto ei sallisi huonoja hoitokäytäntöjä, mutta maan tapa mm. köyhyyden takia johtaa eettisiin ongelmiin ja kompromisseihin, mm. iv-välineiden uusiokäyttöön ja steriilien toimenpiteiden tekemiseen ei-steriilisti.

 

Varakkaat kenialaiset käyttävät yksityissairaaloiden palveluja, kuten me länsimaiset opiskelijatkin – sieltä oli saatavilla länsimaisen tasoinen laadukas terveyden- ja sairaanhoito. Yksityissairaaloissa saatava hoito on moitteetonta ja toimenpiteet tehdään aseptisesti oikein. Osa opiskelijaryhmästämme joutui hoidettavaksi Aga Khan -sairaalaan, jota voi verrata suomalaiseen hyvätasoiseen sairaalaan. Tarvittavat kokeet otetaan ja potilas hoidetaan tarkasti ja yksilöllisesti oikeilla lääkkeillä ja -annoksilla. Kohtelu on ystävällistä ja potilas saa oman vuoteen, jota ei jaeta kenenkään kanssa. Yksityissairaaloissa ainakin osa lääkäreistä on yleensä ulkomaalaisen yliopiston kautta valmistuneita, esimerkiksi Englannista. 

 

Suomessa esimerkiksi sairaanhoitajan eettiset ohjeet (1996) ohjeistavat, että samassa yksikössä työskentelevät sairaanhoitajat vastaavat yhdessä siitä, että hoito on mahdollisimman hyvää ja sitä yhä parannetaan, samoin tukevat ja kunnioittavat toisiaan ja muiden ammattiryhmien työtä ja valvovat, että potilasta ei kohdella epäeettisesti. Myös yhteiskunnallisesti terveyttä edistävään keskusteluun ja toimintaan kannustetaan. (Leino-Kilpi ym. 2014, 170-172.)

 

Maamme lainsäädäntö mm. Terveydenhuoltolaki 1326/2010, säätää 2 §:ssä, että väestön hyvinvointia, terveyttä, työ- ja toimintakykyä tulee ylläpitää ja edistää. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992 säätää 3 §:ssä, että Suomessa pysyvästi asuva on oikeutettu terveydentilansa vaatimiin sairauden- ja terveydenhoitotoimenpiteisiin resurssien mahdollistamissa rajoissa ilman syrjintää kummalla tahansa virallisella äidinkielellä yksilöllisyys huomioon ottaen. Maassamme perusterveydenhuolto toimii laadukkaasti, vaikka päivystykselliseen kiireettömään hoitoon ja lääkärin vastaanotolle pääsyä pitääkin ajoittain odotella useita tunteja. Potilaan köyhyys tai itse aiheutettu tila, esimerkiksi päihtyneenä itsensä loukannut, ei vaikuta maamme terveydenhuollon toimintaan: apua tarvitseva saa parhaan käsillä olevan ensihoidon ja muun akuutin avun. Jos autettava ei pysty maksamaan ambulanssin ja sairaalan maksuja, potilaan kotikunnan sosiaalitoimi eli kotikunta joutuu maksumieheksi – viime kädessä kulut maksetaan yhteisistä verovaroista. Tulevaisuuden uhkana lienee se, että kaupungistumisen edetessä hiljenevät paikkakunnat eivät hukuttele lääkäreitä ja päivystävälle lääkärille voi joutua matkaamaan pitkiä matkoja, samoin ambulanssi saattaa tulla hyvin kaukaa. Terveydenhuollon alueellinen eriarvoistuminen maamme sisällä vaikuttaa tosiasialta, jolle päättäjien on vaikea tehdä mitään.

 

 

5 POHDINTA

Potilasturvallisuudesta, perhekeskeisyydestä ja oikeudenmukaisuudesta olen ottanut esille joitakin näkökohtia, jotka nousivat Kenian jaksoni jälkeen eniten mieleen. Tätä kirjoitettaessa paluusta Suomeen on kulunut lähes kolme ja puoli kuukautta. Muutama ystäväksi muodostunut kontakti on säilynyt ja kuulumisia on vaihdettu What´s upin tai Facebookin välityksellä.

 

Päällimmäisenä Suomen eduksi mainitsen oikeudenmukaisuuden: myös heikoista ja köyhistä pidetään huolta yhteisin verovaroin. Myös yhteiskuntarauha johtunee paljolti kaikille kuuluvasta minimitoimeentulosta. Potilasturvallisuus oli pelottavalla tasolla valtion sairaaloissa: meitä opiskelijoita oli opastettu, mihin sairaalaan tulee mennä, jos tarvitaan sairaalapalveluja. Perhekeskeisyydestä näin hienoja välähdyksiä. Yksi harjoittelupaikan työntekijä kutsui minut kotiinsa ja tätä tilannetta en tule unohtamaan. Suku voimavarana on hieno asia, valitettavasti maassamme tästä voimavarasta on osa menetetty sukupolvien pirstaloitumisen ja maantieteellisten seikkojen vuoksi. Tulin ymmärtämään, että onnellisuus on jotain muuta kuin mitä taloudellisilla panoksilla saadaan aikaan. Köyhissä yhteisöissä tapaamani ikäihmiset toivat haastatteluissa tämän julki – ennemmin kyse on turvallisuudesta ja rakkaudellisista ihmissuhteista vailla hyötyajattelua, ainakin näistä. Terveydentilan puutteet eivät näyttäneet välttämättä vievän onnellisuutta. Aiemmin kirjoitelmassani mainittu tuntematon sananlasku puhuttelee minua yhä: köyhä ihminen on se, jolla ei ole ystäviä, ei se, jolta puuttuu rahaa.

 

Olen varma siitä, että työssäni tulevaisuudessa tapaamani monikulttuuriset potilaat tulevat myös antamaan minulle paljon – minulla ei todellakaan ole kaikkea viisautta ja taitoa ymmärtää eri taustoista tulevia ihmisiä, aina on varaa kehittää omaa ymmärrystä. Tahdon olla sairaanhoitaja, joka osaisi edes hiukan ymmärtää ulkomaalaisen potilaan ajattelua ja tapoja, sillä monikulttuurisuus on todella rikkautta. Kadun sitä, että en aiemmin lähtenyt ulkomaille vaihtoon, tämä olisi ollut mahdollista jo lähihoitajaopintojeni aikaan. Aika näyttää, toteutuuko vuosia vanha haaveeni päästä kehitysyhteistyöprojektiin Ulkoministeriön projektirahoituksella ja voisin työskennellä jossain alikehittyneessä maassa.

 

 

6 LÄHTEET

Aaltonen, L-M & Rosenberg, P. 2013. Potilasturvallisuuden perusteet. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

 

Ala-Mettälä, H. 2015. Etelä-Euroopan maissa ei ole kestävyysvajetta. WWW-dokumentti. Päivitetty 7.5.2015. Saatavissa: https://yle.fi/uutiset/3-7833692

[viitattu 6.9.2018].

 

Globalis. 2016a. Kenia – Suomi tilastovertailu. Verkkojulkaisu. Suomen tiedot päivitetty 21.6.2016, Kenian tiedot päivitetty 6.4.2015. Saatavissa: http://www.globalis.fi/Maat/Vertaa-maailman-maita?country1=262&country2=232 [viitattu 28.7.2018].

 

Globalis. 2016b. Maainfo Kenia. Verkkojulkaisu. Päivitetty 6.4.2015. Saatavissa. http://www.globalis.fi/Maat/Kenia [viitattu 28.7.2018].

 

HNIF. 2018. The National Hospital Insurance Fund. Verkkojulkaisu. Päivitysvuosi 2018. Saatavissa: http://www.nhif.or.ke/healthinsurance/home [viitattu 19.8.2018].

 

HUS. 2017. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin potilasturvallisuusraportti 2016. PDF-dokumentti. Päivitetty 24.4.2017. Saatavissa: http://www.hus.fi/potilaalle/laatu-ja-potilasturvallisuus/potilasturvallisuushussa/Documents/HUS_potilasturvallisuusraportti%202016%2021032017.pdf [viitattu 5.9.2018].

 

KEKO. 2018. Kestävän kehityksen kasvatuksen ontologia. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://finto.fi/keko/fi/page/p235 [viitattu 11.7.2018].

 

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 1992/785.

Lindfors, J. 2010. Isä Mithui paransi käärmeenpuremat ja ajoi demonit ulos. WWW-dokumentti. Päivitetty 22.11.2011. Saatavissa: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/07/20/isa-mithui-paransi-kaarmeenpuremat-ja-ajoi-demonit-ulos [viitattu 8.9.2018].

 

Tamminen, T. 2016. Teoksessa: Kumpulainen, K., Aronen, E., Ebeling, H., Laukkanen, E., Marttunen, M., Puura, K.& Sourander, A (toim.) Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 194.

 

Leino-Kilpi, H & Välimäki, M. 2014. Etiikka hoitotyössä. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

 

NCLR. 2010. The Constitution of Kenya. PDF-dokumentti.Saatavissa: http://www.kenyaembassydc.org/pdfs/The%20Constitution%20of%20Kenya.pdf [viitattu 19.8.2018].

 

Niiranen, L & Salja, H. 2010. Perhekeskeisen hoitotyön toteutuminen psykiatrisessa sairaalassa hoitajien kuvaamana. Tampereen ammattikorkeakoulu. Hoitotyön koulutusohjelma. Opinnäytetyö. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/22263/Niiranen_Laura_Salja_Helena.pdf?sequence=2 [viitattu 1.7.2018].

 

Poutiainen, H. 2016. Mikä herättää terveydenhoitajan huolen? : Huolen tunnistamisen ja toimimisen haasteet lastenneuvolassa ja kouluterveydenhuollossa. Väitöskirjan tiivistelmä. Päivitetty 26.10.2016. Saatavissa: http://www.julkari.fi/handle/10024/131435 [viitattu 5.9.2018].

 

Sikanen, L. 2015. Hoitotyön teoreettiset perusteet. Luento. PDF-dokumentti. Päivitetty 9.9.2015. Saatavissa XAMK Moodle-oppimisympäristössä [viitattu 20.6.2018].

 

Stakes. 2006. Potilas- ja lääkehoidon turvallisuussanasto. Stakesin työpapereita 28/2006. PDF-dokumentti. Ei päivitystietoa. Saatavissa: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/75835/T28-2006-VERKKO.pdf?sequence=1

[viitattu 26.6.2018].

 

THL. 2018. Hiv- ja aidstilastot. Hiv Suomessa. PDF-dokumentti. Päivitetty 22.07.2018. Saatavissa: https://thl.fi/ttr/gen/rpt/hivsuo.pdf [viitattu 23.07.2018].

 

Terveydenhuoltolaki 1326/2010.

Tiitto, R. 2017. Potilastiedonhallintaan liittyvien vaaratapahtumien analyysi eräässä sairaanhoitopiirin yhdessä tulosyksikössä. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Terveyden edistämisen koulutusohjelma. Opinnäytetyö YAMK. Päivitetty 14.11.2017. Saatavissa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/138812/Tiitto_Roosa.pdf?sequence=1 [viitattu 4.9.2018].

 

Tilastokeskus. 2018. Perheet. Verkkojulkaisu. Päivitetty 25.5.2018. Saatavissa: http://www.stat.fi/til/perh/index.html [viitattu 28.6.2018].

 

Tilastokeskus. 2017. Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat. Elinajanodote. Verkkojulkaisu. Ei päivitystietoa. Saatavissa: http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/Kansainvalisen_tiedon_tietokanta/Kansainvalisen_tiedon_tietokanta__ter/cia_fi.px/table/tableViewLayout2/?rxid=28f9127b-f02a-40f2-993f-c4c2a9b65dee [viitattu 23.07.2018].

 

Tilastokeskus. 2016. Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat. Väestö ikäryhmittäin muuttujina. Verkkojulkaisu. Ei päivitystietoa. Saatavissa: http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/Kansainvalisen_tiedon_tietokanta/Kansainvalisen_tiedon_tietokanta__vrm__Vakiluku/140_vaest_unde07_fi.px/table/tableViewLayout2/?rxid=a10c0534-4212-4a1e-b1e5-99aa296db852 [viitattu 26.07.2018].

 

Tilastokeskus. 2014. Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat. Terveydenhuolto 2002-2013 muuttujina. Verkkojulkaisu. Ei päivitystietoa. Saatavissa: http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/Kansainvalisen_tiedon_tietokanta/Kansainvalisen_tiedon_tietokanta__ter/terve_wdi_fi.px/table/tableViewLayout2/?rxid=28f9127b-f02a-40f2-993f-c4c2a9b65dee [viitattu 23.07.2018].

 

Tilastokeskus. 2012. Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat. Arvioidut HIV/AIDS-tapaukset sekä AIDSiin kuolleet 1990-2011. Verkkojulkaisu. Ei päivitystietoa. Saatavissa: http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/Kansainvalisen_tiedon_tietokanta/Kansainvalisen_tiedon_tietokanta__ter/who_aids_fi.px/table/tableViewLayout2/?rxid=28f9127b-f02a-40f2-993f-c4c2a9b65dee [viitattu 23.07.2018].

 

UM. 2013. HIV ja köyhyys kurittavat Kenia. Ulkoministeriön kehitysviestintä global.finland. Verkkojulkaisu. Päivitetty 16.8.2013. http://global.finland.fi/public/default.aspx?nodeid=32320&contentlan=1 [viitattu 26.07.2018].

 

UNAIDS. 2018. Country factsheets. Kenya 2017. Verkkojulkaisu. Ei päivitystietoa. Saatavissa: http://www.unaids.org/en/regionscountries/countries/kenya [viitattu 23.07.2018].

Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014.

 

YLE. 2018. Nuori nainen kuoli polvileikkauksessa – syyttäjä vaatii anestesialääkärille rangaistusta kuolemantuottamuksesta. WWW-dokumentti. Päivitetty 15.5.2018. Saatavissa: https://yle.fi/uutiset/3-10205139 [viitattu 4.9.2018].

 

YSA. 2018. Yleinen suomalainen asiasanasto. WWW-dokumentti. Saatavissa: http://finto.fi/ysa/fi/page/Y104913 [viitattu 11.7.2018].

 

 

 

 

 

 

 

Liite 1

 

Taulukko 2. Suomen ja Kenian lääkäreiden ja sairaansijojen määrä (Tilastokeskus. 2014)

 

 

 

 

 

Liite 2

Taulukko 3. Suomen ja Kenian väestön keskimääräinen elinajanodote vuonna 2017 (Tilastokeskus 2017)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Liite 3

Taulukko 4. Suomen ja Kenian väestön hiv/aids -tapaukset ja aids -kuolleisuus (Tilastokeskus 2012a.)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Liite 4

Taulukko 5. Kenian hiv-tilanne 2017 (UNAIDS 2018)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Liite 5

Taulukko 6. Hiv Suomessa. (THL 2018)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Liite 6

Taulukko 7. Suomen (2015) ja Kenian (2009 ja 2014) väestötilastot (Tilastokeskus 2016)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

EGEN BRANSCH: HÄLSOVÅRD OCH ÄLDREVÅRD

Distansuppgift 4: referat

Ett referat av  / Teologisk etik för livets slutskede. Om palliativ sedering

Palliativ sedering hör till palliativ vård. Palliativ vård lindrar värken som en patient har i sig men botar inte sjukdom, vad den än är. När patientens sjukdom är obotbar (t.ex.  spridd cancersjukdomen) och hen kan inte bli frisk, är det möjligt att övergå till palliativ vården. Några förutsättningar dock finns: döden måste vara relativt nära och både en läkare och en patient (vilken har tillräckligt med uppfattningsförmåga om en situation) anser palliativ vården som gäller.  En individuell vård, en värdig död och aktiv smärtlindring är hörnstenar i den palliativa vården.

Sederingen (kan ges kontinuerligt eller intermittent) betyder (inom terminalvård) att när det uppstår situationer då botande behandlingar är avvisade och smärtor är starka och kan inte behandlas på något annat sätt, går det att patientens medvetandegrad ska sänkas med vissa läkemedel. Sederingen betyder att patienten ”sover” utan smärtor tills hen dör. Sederingen används inte om patienten är ett barn, psykiskt sjuk eller anser att trycket inträffar (att hen skulle tacka ja till sederingen därför att personalen eller anhöriga kräver att beslutet måste fattas). Det är svårt att bestämma, var ligger en gräns för patientens outhärdliga smärtor att de möjliggör sederingen – alla människor är unika.

Ett självvalt livsslutet med hjälp av en läkare är olagligt i Sverige. I vissa länder (bland annat Schweiz) är det enligt lagen möjligt att begå självmord med dödshjälp av en läkare. Läkaren ger läkemedel och patienten själv sväljer eller sticker läkemedlet på sig. Engqvist och Hulting (journalist & läkare) ställer en fråga:  När livet är tillräckligt smärtsamt att läkarassisterat livsslut blir möjligt. Myndigheter är tysta – det är svårt (eller omöjligt) att besluta en värdeskala för att en människa få dö.

Värk- och smärtlindringen genom sederingen i vissa enstaka fall tycks vara OK men extra frågor dyker upp ifall en näringstillförsel och vätsketillförsel avbryts. När går det att förhasta döden? I USA har det hänt ”Terri Schiavo case,” i vilken en ung kvinna låg 8 år i ett vegetativt tillstånd efter en allvarlig hjärtattack. Hennes man ville upphöra vätske- och näringstillförseln men många rättegångar behövdes innan Terri fick dö. Terris föräldrar ville inte påskynda döden men mannens åsikt var tyngre och det omedvetet tillstånd tog slut i hennes död. Enligt en annan källa hennes hjärtattack hände 1990 och hon dog 2005, dvs. att rättegångar tog 7 år! Min åsikt är att 15 år i ett medvetslöst tillstånd är för mycket – var är människovärde?

Teolog Nigel Biggar definierar de två begreppen: biologiskt och biografiskt/personligt liv. Han anser att ett biologiskt liv betyder att vitala fungerar men tillståndet kan vara medvetslöst. Enligt Biggar, biologiska livet är värdefull i sig och måste respektera. Det finns en kvalitativ skillnad mellan biologiskt och biografiskt liv.   Enligt Biggar biografiskt livet betyder en relationell potential, mer innehåll.  Enligt några andra etiker går det så här: Ifall det biologiska livet finns kvar (medvetslöst tillstånd) och biografiska livet har försvunnit och läget kommer inte att förbättras, en döendeprocess är i gång, kan man avbryta närings- och vätsketillförsel. Beslut att göra det här är dålig, men minst dålig. Vårdpersonalen har inte bättre möjligheter till buds – med stor respekt måste vidta alla åtgärder, livets värdighet dock finns kvar.  (Jag tycker att detta är precis vad sjukvården gör i normalläge när patientens och anhörigas åsikt är ett med läkarens utlåtande – alla hopp har försvunnit och läget blir inte att förbättras och det är fråga om hjärndöden).

Det finns åsikter mot och för palliativ sederingen. Några tänker att döden får ej förhindras, somliga anser att vara en börda för nära är inte godtagbart skäl att be om sederingen.  I alla fall alla moderna behandlingar och högklassika sjukhus gör det möjligt att patienter drabbade av svåra sjukdomar lever längre idag än under tidigare år. Jag förstår att ju längre mycket sjuka patienter lever, desto mer uppstår det gott om värk och smärta. Jag tycker att smärtor måste lindras effektivt, det borde vara en huvudsak när det är fråga om sista veckor eller dagar i livets slutskede och alla bara väntar att döden kommer och således värk är förbi. Jag tänker att palliativ sederingen har sin plats i terminalvården, men jag vet att det behövs en narkosläkare som tar ansvaret över sederingen eftersom intravenös medicinering med anestetika kräver en specialist och sjukhusmiljö.

Det står i artikeln att en människa inte borde leka Gud. Det är fråga om insatser – är det OK när man behandlar människor med extraordinär insats, eller borde man nöja sig med vanliga insats. Några teologer tänker att Gud är skapare och vi borde inte avsluta livet på sig eller genom palliativ sedering (som kan leda till beslut att ta bort vätska- och näringstillförsel).

Också lidandets teologi är en aspekt – borde vi nöja sig och bara lida utan en nödvändig smärtlindring – det kan ju hända att vanliga läkemedel preparater räcker inte. Jag tänker att doseringen kan vara högst som möjligt och patienten ännu har mycket smärta. Då kan det vara tillfälle för palliativ sederingen, tror jag. Lidande är en del av ett människoliv:  stämmer det och borde vi bara acceptera det faktum – några teologer anser javisst.

Hur du ska bedöma döden -när händer den, när är patienten död? I Sverige finns det ett hjärndödsbegrepp. Begreppet hjärndöd betyder att hjärnans alla möjliga funktioner har försvunnit för evigt. I Japan och i New Jersey finns det två möjligheter att fastställa döden. Den tidigare nämnda hjärndöden är bland dessa två. Den andra möjligheten är den att en människa kan bli dödförklarad på basis av hjärt-lungdöden. I så fall blodcirkulation och andning har slutat - hjärtat slår inte längre och lungorna fungerar inte. Att bli dödförklarad antingen på grund av hjärndöden eller hjärt- och lugnstopp är möjligt i Japan och i New Jersey. Det finns religiösa grupper som tänker att det finns en viss skillnad mellan dessa två begreppen.

Vad är en person, frågades det i artikeln. Det är lätt att konstatera om kroppsfunktioner har tagits slut och döden har kommit. Däremot en person, är det något mer än kroppen, som är livlös efter döden. Kropp och själ - dikotomi mellan kropp och själ är mycket vanligt sätt att definiera en person. Vad är själen och var den finns, är hela kroppen präglas av själen eller är det så att själen finns i hjärnan. I Sverige och i västländer för övrigt anser man att hela kroppen är själens hemort. Åtminstone organdonationer är mer tillgänglig om en hjärndöd ska hållas vid liv. John Locke och Derek Parfit anser att vara en person betyder att man kan tänka och att det finns kontinuiteten i tanken, även en självreflektionsförmåga borde man ha. Några anser att de här kraven är för höga. Vi alla är defekt när det gäller tänkande och reflektionsförmåga. Det föreslås därför, att begreppet person kunde vara mera flexifel, mindre kognitiv förmåga och kanske mer relativa saker. Det biografiska livet består ju en stormängd av minnen och berättelser.

Jag tycker att artikeln var intressant. Jag har kandidatexamen i teologi, därför frågor gällande själen är bekant för mig. Trikotomi mellan dessa tre: ande, själ och kropp är mycket intressant men den här artikeln inte tog upp frågan om den ande. I apostoliska trosbekännelsen står det att jag tror på…....….kroppens uppståndelse, som betyder att ruttnade döda kropp inte kan gå upp, det är andliga kroppen som stiger upp. Detta är den kristna tron enligt Bibeln.

 

Källa:

http://journals.lub.lu.se/index.php/STK/article/view/7087/5796